Olen Kuopiossa asuva 65-vuotias tyypin 1 diabeetikko. Diabetekseni huomattiin 11-vuotiaana keskikoulun rutiiniterveystarkastuksessa. Järkytyin, kun välitunnilla kaiuttimesta kuulutettiin, että minun on mentävä viipymättä rehtorin kansliaan. Isä tuli hakemaan minua, ja kuplavolkkari kiisi Joensuun keskussairaalaan. Se reissu kesti noin kuukauden.
Suru tuli puseroon ja mieleen kysymystulva, että miksi minä ja miksi ei joku muu? Hoidosta jäi mieleen valtavan kokoiset neulat, joilla pistettiin appelsiinia – ja minua. Teimme myös koripunontaa. Meille sanottiin, että siitä on hyötyä, kun näkö menee.
Myöhemmin kyläreissuilla moni päivitteli ja muisteli kuinka se ja se tuttu kuoli diabetekseen. Oman itseni ja sairauteni sietäminen oli minulle tuolloin vaikeaa. Toisten ihmisten kommentit palauttivat ikään kuin nollatilaan. Ongelmia oli erityisesti vanhempien ihmisten kanssa. Ikäisteni kaverien ja koulutoverien kanssa homma toimi, he ottivat minut mukaan ihan entiseen malliin. Siitä iso kiitos!
Halusin opiskella lastentarhanopettajaksi. Varmuuden vuoksi hain myös Helsingin teknilliseen oppilaitokseen, ja sinne sitten pääsin. Elämä on suurta arpapeliä, ja aina ei saa ihan sitä mitä haluaa. Tietoliikennetekniikka kuulosti siltä, että sen alan osaajia tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan.
Työt Telenokialla alkoivat heti valmistumisen jälkeen. Nokialla oli aikomus kasvaa tietoliikenteessä nopeasti, ja alalla kävi kuhina. Kaikissa muissakin tehtävissä olin tekemisissä teletekniikan kanssa, mutta hyvin ihmiskeskeisellä twistillä.
En ole ehkä ollut diabetekselle se kaikkein säysein elämänkumppani. Vaikka olen huomioinut sen voimieni mukaan, niin paljon olisin voinut tehdä toisin. Kahta en vaihtaisi: Diabeteskeskuksen kurssia vuonna 1980 ja hoitajia ja lääkäreitä, joiden kanssa on syntynyt luottamussuhde. Kun saan osakseni aitoa kiinnostusta ja välittämistä, ne kohtaamiset saavat minut jaksamaan. Kiitos niistä!
Teksti: Miika Vähämaa
Aikaisemmin julkaistut tarinat:
Tate Inervo: Voimanosto kehittää kroppaa ja mieltä
Hanna Horma: Perhekerho on pelastusrengas
Sinikka Oranen: Töppöstä toisen eteen kaupunkiluonnossa
Timo Mynttinen: Sensori on lisännyt ymmärrystä kehon toiminnasta
Hannu Hätönen: Diagnoosi aktivoi liikuntaharrastuksen
Miika Vähämaa: Ammattijalkapalloilijan mietteitä
Sari Savela: Elsi Verrinder elää vauvaperheen arkea
Sari Savela: Aniara Larmala: Sairastuminen johti ammatinvaihtoon
Pirkko Tuominen: Vilhelmi Vilposen vauhdikas arki
Sari Savela: Säännöllisten rutiinien ansiosta voin hyvin
Sari Savela: Sota pysäytti hedelmällisen yhteistyön
Pirkko Tuominen: Pipsa Valkeila, 29, opettelee kuuntelemaan kehonsa viestejä
Sirpa Palokari: Valoisa asenne kantaa Kaisaa
Irma Heiskanen-Haarala: Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi
Pirkko Tuominen: Timo Rautajärvi, 52, polkee hymy huulilla kohti Saimaan ympäriajoa
Kari Kortelainen: Kari Kortelainen, 63, opettelee nytku-elämää
Pirkko Tuominen: Maarja Metsaviir: Kunpa päiväkodeissa tunnistettaisiin diabeteksen oireet
Tuija Manneri: Samuli Öljymäki, 23, löysi uuden tien työhaaveilleen
Tuija Manneri: Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä
Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää