Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla

”Olen 39-vuotias ja työskentelen tuotepäällikkönä IT-alalla. Perheeseeni kuuluu vaimo ja 3-vuotias tytär. Olin 17-vuotias, kun minulla todettiin diabetes influenssan yhteydessä. Sairaus ei ole sinänsä rajoittanut elämääni, mutta verensokerin tarkkailu on ylimääräinen rutiini, joka pitää hoitaa. Käytän monipistoshoitoa ja Freestyle Libre -sensoria. Sensoriin olen hankkinut lukijan, joka lähettää jatkuvasti tiedon verensokerista puhelimeeni ja kellooni, joten näen lukeman reaaliaikaisesti. Käytössäni oleva xdrip-ohjelmisto perustuu avoimeen lähdekoodiin ja on siis vapaasti kaikkien käytettävissä. Lisäksi olen rakentanut kotiini infonäytön, josta näkyy muun muassa senhetkinen verensokerini.

Insuliinipumppua olen harkinnut, mutta se ei sovi harrastukseni kanssa yhteen. Harrastan leijasurffausta, jossa pidetään valjaita vatsan ympärillä. Innostus lajiin lähti näkemästäni videosta ja päädyin kurssin kautta aktiiviharrastajaksi. Leijasurffaus on haastavaa ja monipuolista. Sitä voi harrastaa talvella ja kesällä, voi hypätä korkealle tai tehdä teknisempiä temppuja. Kun sattuu olemaan aaltoa ja kova tuuli, voi myös harrastaa aaltosurffausta. Jos laji kiinnostaa, harrastus on helppo aloittaa talvella: silloin ei tarvitse hankkia muuta kuin valjaat ja leija, jos laskettelusukset tai lumilauta löytyy jo ennestään. Ja kypärä on tietysti tärkeä!Kun on sopiva tuuli ja sopivat välineet, leijasurffaus on vähän kuin laskettelua, mutta tasamaalla. Hyvissä olosuhteissa meno voi olla leppoisaa köröttelyä.

Tuulta pitää olla vähintään kuusi metriä sekunnissa. Lauttasaaressa meillä harrastajilla on oma tuulimittari rannassa. Haluan haastaa itseäni lajissa, joten ajoittain sattuu ja tapahtuu. Minulta on murtunut ranne sekä kylkiluita, olen tippunut jäihin ja uinut pitkiä matkoja takaisin rantaan. On hyvä olla tietoinen siitä, että ollaan sään armoilla, ja tilanteet voivat muuttua nopeasti. Jos tykkää antaa kaikkensa, leijasurffaus on fyysisesti vaativaa ja laskee verensokeria. Pitää huolehtia, että teknologia toimii, ja mukana täytyy aina olla jotain hiilihydraattia, jota voi helposti tankata.”

Kiinnostuitko leijasurffauksesta tai harrastatko sitä jo? Jos haluat jakaa kokemuksiasi, ota yhteyttä Peteriin: peter.tornroos@gmail.com

Teksti: Irma Heiskanen-Haarala

 


 

Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää