Markus Sarlo ja elämän isot muutokset

Teksti: Sirpa Palokari

”Oli aikamoinen shokki, kun tyttäremme Vilja muutama vuosi sitten sairastui diabetekseen. Tiesin sairaudesta lähinnä vain nimen, eikä lähisuvussakaan ole ollut diabetesta. Viljan sairastumisen jälkeen kaikilta perheenjäseniltä testattiin diabetes, ja minulla oli tuolloin verensokeri vähän koholla. 

Hommasimme Viljan tueksi Australian labradoodle Nachon, joka on ollut meillä vuoden verran. Nacho on hypokoirakokelas, ja vaimoni Suvi on sen pääkouluttaja. Nacho tunnistaa hyvin Viljan matalat verensokerit ja reagoi niihin nopeasti.

Varsinainen yllätys kuitenkin oli se, kun Nacho paljasti minun diabetekseni. Menin lääkäriin ja selvisi, että sairastan diabetesta. Oma sairastuminen oli helppo ottaa vastaan – huomattavasti helpompi, kuin tyttären sairastuminen, jota on ollut vaikea hyväksyä. Nyt minusta, Viljasta ja Nachosta on tullut tiimi.

Käytämme Viljan kanssa molemmat monipistoshoitoa ja meillä on glukoosisensorit. Suvi mittaa usein meiltä molemmilta verensokerit. Elämäntapani eivät ole oikeastaan muuttuneet diabeteksen takia, sillä meidän perhe elää terveellisesti. Harrastan lenkkeilyä ja käyn usein kuntosalilla. Liikkumaan lähtiessäni osaan jo ottaa evästä mukaan. 

Sairauden lisäksi elämässäsi on uutta myös ammatti. Olin kaksitoista vuotta töissä paperivarastossa Elimäellä, mutta työ ei enää antanut mitään uusi haasteita. Työilmapiirikin oli sen verran huono, että päätin hankkia itselleni kokonaan uuden ammatin.

Opiskelin hierojaksi ja vuosi sitten ryhdyin yrittäjäksi. Teen klassista ja urheiluhierontaa Kouvolan keskustaan perustamassani liikkeessä. Kohtaan työssäni kaiken ikäisiä ihmisiä. Toisilla on selkeä vaiva ja ehkäpä lääkärinlausuntokin, toiset taas tulevat hakemaan rentoutusta ja ylläpitämään kehon toimintakykyä. Työ on mukavaa ja mielenkiintoista ja parasta on ihmisten auttaminen.

En osaa erityisemmin haaveilla, sillä elämä sinällään tuo koko ajan uusia haasteita. Jo pelkästään sopivan insuliinimäärän etsiminen on oma haasteensa. Voimia elämääni tuo perhe ja liikunta. Harrastamme paljon asioita koko perhe yhdessä. Lapset Vilja ja Elmo alkavat olla jo sen verran isoja, että voimme käydä vaimon kanssa myös kahdestaan juoksulenkeillä, ja Nacho juoksee tietenkin mukana.”


Voimauttava valokuva

Markuksen kuvasi Viljan ja Nachon seurassa valokuvaaja Marja Seppälä voimauttavan valokuvan menetelmällä. Voimauttavassa valokuvassa kuvattava valitsee itse, miten häntä saa katsoa, eli ne asiat, joiden kautta hän haluaa tulla näkyväksi, ja missä ja miten hänet kuvataan. Voimautumisen idea perustuu siihen, että kuvattava oppii näkemään itsensä uusin ja lempeämmin silmin.

 


Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää