“Olen ratsastanut kohta puoli vuosisataa! Olen nyt 57-vuotias ja aloitin vuonna 1972 harjailemalla poliisihevosia Ruskeasuolla. Koko työurani olen viettänyt hevosten ja ratsastuksen opetuksen parissa.
Minulla on ollut ykköstyypin diabetes 11-vuotiaasta saakka ja olen myös sokeutunut, vain toisessa silmässä on hitusen näköä. Apunani on ollut viimeiset viisi vuotta opaskoira Benni. Päivärytmiini kuuluu 5–7 kilometriä kävelyä koiran kanssa ja lisäksi ratsastusta. Liikunta on minulle ihan välttämätöntä ja nautin siitä. Hevonen ja koira vaativat päivittäin liikuttamista, joten mitään tekosyitä en voi itselleni keksiä. Ulkoilemme säällä kuin säällä ja herään kesät talvet aamuviideltä lenkille.
Olen kilpaillut näkevien ratsastuskilpailuissa ja menestynyt hyvin. En saa mitään armoa tuomareiden silmissä, olen ihan samalla viivalla kuin kaikki muutkin.
Kilpaileminen tuo harrastamiseen tavoitteellisuutta ja jännitystä elämään. Minulla on hyvät avustajat Lennu, Kari ja Leena, jotka kaikki tuntevat hevoset ja lajin hyvin. Lennu on myös “huutajani”, eli hän huutaa minulle merkit kilpailuissa, jotta voin suorittaa vaaditut liikkeet täsmälleen oikealla kohdalla. Ilman hyvää avustajaa en voisi kilpailla tai harrastaa.
Vuokrahevoseni Oskun kanssa olemme kilpailleet kouluratsastuksessa. Oskun selässä tunnen leijailevani ja olen todella kiitollinen sille hevoselle.
Säännöllisyys on ratsastamisessa tärkeää. Välillä jalkojen murtumat tai viime vuonna tehty avosydänleikkaus ja siitä seuranneet komplikaatiot pakottivat tauolle. Tietenkin tottelen, kun lääkäri ehdottomasti kieltää liikunnan.
Nyt odotan taas pääseväni kilpailemaan. Palkintokaapissa on muun muassa pari vuotta sitten saatu veteraanien valtakunnallisten mestaruuskilpailujen neljäs sija ja Lohjan Ratsastajien kouluratsastusmestaruuskisojen hopea vuodelta 2016 sekä pronssi vuodelta 2017. Näitä sijoituksia arvostan itse kovasti.
Taitava opaskoirani Benni viihtyy myös tallilla. Sen kanssa hoidan kaiken muunkin asioinnin. Kaupassa Benni mielellään ohjaa kassalle eläinruokaosaston kautta. Joskus se vie karkkiosastolle ja nappaa irtokarkkeja lattialta. Vähän kelmi se välillä on”.
Annamari Lammassaari
Julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2020.