Työikäinen

Työikäinen

Diabetesta sairastava pystyy itse tekemään paljon oman terveytensä eteen. 42-vuotias Pasi Heikkinen otti ohjat käsiinsä silloin, kun hänen albumiiniarvonsa oli hälyttävän korkea ja hän pelkäsi joutuvansa dialyysiin. Hän teki radikaalin muutoksen ruokailussaan, ja hän on jatkanut samaan malliin siitä asti.

Saksalainen Bastian Hauck ei ole antanut diabeteksen estää unelmiaan. Hän on asunut Lähi-Idässä, reppureissanut Aasiassa, purjehtinut maailman merillä ja seilannut yksin Itämerellä Tornioon saakka. Apuna seikkailuissa hänellä on ollut jatkuva glukoosinseuranta ja liuskaton verensokerimittari sekä avoin mieli: hän ei mieti, voiko hän vai eikö voi, vaan miten hän voi ratkaista eteen tulevat haasteet.

Kaisa Koski joutui ammunnan lumoihin heti, kun serkku vei hänet ensimmäistä kertaa vanhaan navettaan ampumaan ilmakiväärillä. Totiseksi ampuminen meni vasta yhdeksän vuotta sitten. Nyt Kaisa Koski on pistooliammunnan moninkertainen suomenmestari ja haaveilee maailmanmestarin tittelistä.

Jokainen diabetesta sairastava joutuu perehtymään terveyskysymyksiin aika perusteellisesti, ja myös sairaalamaailma saattaa tulla tutuksi. Joskus ne alkavat kiinnostaa ammatiksi asti. Näin on käynyt lääketiedettä opiskeleville Jasmiina Sjövikille ja Meri Öhmanille sekä diabeteslääkärinä työskentelevälle Päivi Keskiselle.

54 maratonia. Yli 100 puolimaratonia. Neljää pitkää triathlonia. Yli kymmenen puolikasta triathlonia. Helmikuussa 24 tunnin juoksu. Millainen mies löytyy näiden suoritusten takaa? Siitä on pakko ottaa selvää.

Mats Långbacka on tehnyt pitkän uran näyttelijänä ja elokuvien ja televisiosarjojen tuottajana. Ykköstyypin diabetes ei ole liiemmin häirinnyt hänen työtään eikä muutakaan elämäänsä. Nuorimman pojan sairastuminen oli vakavampi paikka.

Ringa Ropo sai ensivaroitukset kakkostyypin diabeteksesta 20 vuotta sitten odottaessaan esikoistaan. Sairaus diagnosoitiin paljon myöhemmin, ja vielä enemmän meni aikaa, ennen kuin Ringa löysi aikaa hoitaa itseään kunnolla.

Diabeteksen hyväksyminen on ollut valokuvaaja Miro Kalliolalle haastavaa. Saman sairauden saanut esikoinen kuitenkin näytti isälleen, ettei diabetes ole maailmanloppu. Sitä voi tutkia vaikka kameran linssin läpi.

Diabeteshoitaja Taru Kettusella on työssään jatkuva kiire. Ihmisläheinen työ antaa kuitenkin paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia. Potilaiden kiitos kannustaa ja lääkäreiden luottamus motivoi.

Diabetes on kurittanut 37-vuotiasta lappeenrantalaista Mikko Ventoa tavallista rajummin. Hän sanoo olevansa elävä esimerkki siitä, että koskaan ei pidä antaa periksi. Luovan ja positiivisen miehen elämää vauhdittavat nyt uusi munuainen ja haima.

Taina West ei vuosiin piitannut sairauksistaan, kunnes viitisen vuotta sitten hän päätti jättää tupakanpolton ja alkoholin ja muokata ruokavalionsa terveellisemmäksi. Hän hoitaa terveyttään myös fillaroimalla, vesijuoksemalla ja kuntosalilla. Niin ja nauramalla: - Voin huonosti jos en saa nauraa päivittäin, hän sanoo.

Hämeenkoskelainen Risto Lundström innostui melonnasta kymmenisen vuotta sitten ja on sen jälkeen tehnyt lukuisia lyhyitä ja pitempiä melontaretkiä joilla, järvillä ja merellä. Näillä reissuilla hän rentoutuu ja tyhjentää päätään. Erityisen viehättävää hänestä on lähteä ajelemaan kajakin ja kartan kanssa ilman ennakkosuunnitelmaa ja pysähtyä, kun löytyy mukava paikka.

Henna Rannikko päätti vaihtaa lakipykälät ja juristin uran ravitsemustieteen saloihin. Yksi taustavaikuttaja uranvaihdossa oli diabetes: Henna kyllästyi huonoon hoitotasapainoonsa ja päätti laittaa ruokatottumuksensa paremmalle mallille. Vähitellen ravitsemustiede alkoi kiinnostaa yhä syvemmin.

Timo Saarinen matkasi polkupyörällä Helsingistä Jäämerelle. Urakan haastavuutta lisäsi diabeteksen lisäksi vielä se, että hän päätti kulkea vain hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin. Jutun lopussa Timo kertoo omista kokemuksistaan maastopyöräilyn ja pumppuhoidon yhteensovittamisesta sekä sensoroinnista (luettavissa vain verkkolehdessä).

Näyttelijä Essi Hellénillä riittää nyt vientiä: hänet on voinut viime aikoina bongata muun muassa elokuvista, teatterista, Lasten ja nuorten säätiön kampanjasta, television viihdeohjelmista… Miten ihmeessä hän ehtii joka paikkaan? Ja miten hän onnistuu sopeuttamaan diabeteksen hoidon kiireiseen elämäänsä? 

Diakonissa Marketta Lahdenmaan elämään on mahtunut kouluikäisestä saakka monenlaisia vastoinkäymisiä, joista hän on selvinnyt paitsi suurella tarmokkuudellaan myös kirjoittamalla. - Se mikä ensin tuntuu elämän lopulta, voi olla uuden alku, hän rohkaisee muita vaikeita asioita kohdanneita.

Kaksikymmentä vuotta esiintyvänä taiteilijana maata kiertänyt Marita Taavitsainen kuvailee elämäänsä vuoristoradaksi: laulajan työ, lapsiperhearki ja diabeteksen hoito ovat haastava yhtälö. - Silti en vaihtaisi elämääni helpompaan, hän sanoo.

Pariisin liepeillä asuva tanssitaiteilija Tuomas Lahti on ammatissaan kiertänyt maailmaa ja tutustunut moniin eksoottisiin paikkoihin. Hänen sydämensä sykkii kuitenkin pohjoisen luonnolle. Viime kesänä hän toteutti yhden unelmansa ja vaelsi yksin seitsemän päivää Lapissa. 

Tutkijat, diabeetikot ja työterveyshuolto miettivät yhdessä, millaisilla keinoilla tyypin 1 diabeteksen hyvä hoito voidaan turvata myös työpäivän aikana. Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan diabetespoliklinikan tekemän kyselytutkimuksen tulosten perusteella tässä yhteistyössä syntyi erilaisia toimintamalleja diabeetikoiden avuksi työpaikoilla. Asiaa pohdittiin paitsi diabeetikon myös työyhteisön, työnjohdon ja työsuojelun kannalta.

Ranskassa asuva tanssitaiteilija Tuomas Lahti taivalsi Muotkatuntureilla yksin halki erämaan, Karigasniemestä Tirroon. Diabetes on kulkenut hänen matkassaan 16 vuotta, ja se asetti vaellusretkelle omat haasteensa. Tuomas kirjoitti retken aikana päiväkirjaa, jonka hän tarjoaa nyt Diabetes-lehden lukijoiden luettavaksi.

Rovaniemeläinen Ensio Räihä sanoo, että yhdistystoiminta ja erityisesti sen tarjoama vertaistuki auttoivat osaltaan häntä jaksamaan 39 vuotta täysipainoista työelämää. Hänellä on myös pitkä ura Rovaniemen seudun diabetesyhdistyksen puheenjohtajana. Hän toivoo, että entistä useammat liittyisivät diabetesyhdistysten jäseniksi, sillä diabeetikoiden edunvalvonta on taas hyvin ajankohtaista.

Juha Vittaniemi sairastui diabetekseen 2-vuotiaana 50 vuotta sitten. Ensin häntä hoidettiin seitsemän viikkoa sairaalassa, ja ensimmäisinä vuosina hän sai vain yhden pistoksen pitkävaikutteista insuliinia vuorokaudessa. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen verensokerimittarin. Vasta nelikymppisenä Vittaniemi oivalsi, että hänen kannattaa pitää hyvää huolta itsestään. Nyt hän sanoo, että itseään hyvin hoitava diabeetikko saattaa voida jopa paremmin kuin terve ihminen.