Timo Mynttinen: Sensori on lisännyt ymmärrystä kehon toiminnasta

Timo-Mynttinen
Kuva: Sari Savela

”Arvelen, että olen oman historiani tuote, sillä en ole lähtenyt tavoittelemaan insuliinipumppua, koska vierastan sen käyttöä. Sairastuin ykköstyypin diabetekseen 43 vuotta sitten. Aloitin silloin diabeteksen hoidon yhdellä insuliinipistoksella vuorokaudessa, minkä jälkeen hoitomuodoksi tuli kolmipistoshoito. Nykyisin käytän kerran vuorokaudessa Tresiba-insuliinia perusaineenvaihduntaan ja ateriainsuliinina Fiaspia. 

Sairauden alkuvaiheessa pystyin seuraamaan verensokeria vain epäsuorasti: jos glukoosia oli päässyt virtsaan, se näkyi testiliuskan värin muutoksena. Jossakin vaiheessa verensokeria saattoi mitata sormenpäästä otetun veripisaran avulla. Sitä vaihetta kestikin pitkään.

Mullistavin muutos hoitoon on ollut kudossokerin jatkuva mittaus sensorilla. Sen käyttö on antanut minulle valtavasti lisäymmärrystä kehoni toiminnasta. Kymmeniä vuosia saatoin ihmetellä aamun korkeita tai matalia verensokerilukemia. Nyt ymmärrän myös paremmin hormonien vaikutusta verensokeriin. Jos katson vaikkapa jännittävän elokuvan, niin verensokeri on reippaasti korkeammalla tasolla kuin mitä pelkästään nautittu ravinto antaisi olettaa. 

Taaksepäin katsottuna aika ennen kudossokerin jatkuvaa seurantaa oli sokeritasapainon kannalta ajateltuna pelkkää arvailua, ja yllätyksiä tapahtui molempiin suuntiin. Lisämausteen tilanteeseen toi se, että jollakin salatulla tavalla häpesin sairauttani. En kertonut siitä työkavereille mitään.

Jäin syksyllä 2023 eläkkeelle päivätyöstäni ammattikorkeakoulun opettajana. Olen ollut eläkkeellä vasta joitakin kuukausia, joten eroa työelämän ja eläkeläisen elämän välillä en ole vielä paljoa ehtinyt pohtia. Sen verran olen kuitenkin nähnyt, että tämä vaihe on nyt paras tähän elämäntilanteeseen. Asumme vaimoni kanssa kahdestaan Mikkelissä, lapset ovat asuneet jo pitkään omillaan.

Pyrin pitämään hyvää huolta itsestäni. Syön kurinalaisesti, liikun päivittäin ja seuraan verensokeria tiuhaan. Samanaikaisesti pyrin huolehtimaan painon hallinnasta ja lihaskunnosta.

Tapaan diabeteslääkärin kerran vuodessa. Lisäksi olen tekemisissä diabeteshoitajan kanssa kolmen neljän kuukauden välein. Voin valita käynkö tapaamassa hoitajaa vai soitanko hänelle. Viidakkorummut ovat kertoneet, että Mikkelissä diabeteksen hoito on ehdottomasti maan huipputasoa. Oma kokemukseni vahvistaa tämän näkemyksen varauksettomasti.”

Teksti: Sari Savela

 


Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Hannu Hätönen: Diagnoosi aktivoi liikuntaharrastuksen
Miika Vähämaa: Ammattijalkapalloilijan mietteitä
Sari Savela: Elsi Verrinder elää vauvaperheen arkea
Sari Savela: Aniara Larmala: Sairastuminen johti ammatinvaihtoon
Pirkko Tuominen: Vilhelmi Vilposen vauhdikas arki
Sari Savela: Säännöllisten rutiinien ansiosta voin hyvin
Sari Savela: Sota pysäytti hedelmällisen yhteistyön
Pirkko Tuominen: Pipsa Valkeila, 29, opettelee kuuntelemaan kehonsa viestejä
Sirpa Palokari: Valoisa asenne kantaa Kaisaa
Irma Heiskanen-Haarala: Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi
Pirkko Tuominen: Timo Rautajärvi, 52, polkee hymy huulilla kohti Saimaan ympäriajoa
Kari Kortelainen: Kari Kortelainen, 63, opettelee nytku-elämää
Pirkko Tuominen: Maarja Metsaviir: Kunpa päiväkodeissa tunnistettaisiin diabeteksen oireet
Tuija Manneri: Samuli Öljymäki, 23, löysi uuden tien työhaaveilleen
Tuija Manneri: Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä
Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää