Sinikka Oranen: Töppöstä toisen eteen kaupunkiluonnossa

Sinikka Oranen
Kuva: Annika Rauhala

”Olen aina tykännyt liikkua luonnossa. Vaikka asun Vantaalla, luontoa ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Ympärilläni on kaunis ja monipuolinen kaupunkiluonto. Liikun yleensä päivittäin. Joskus lähden matkaan ihan vain kävelyväyliä pitkin, siirryn siitä Keravanjoen varteen ja kierrän pienempiä lenkkejä yhdeltä kirkolta toiselle. Toisella kertaa saatan valita metsälenkin.

Patikoin aina päivittäisen fiiliksen mukaan. Yhtenä päivänä lenkkini kestää ehkä tunnin, mutta vauhtini on sellainen, että kävellessä tulee hiki. Toisena päivänä saatan varustaa reppuuni ruokatermoksen ja suunnata tuntienkin pituiselle kävelylle seudun lähimetsiin tai puistoihin. Näillä reissuilla istuskelen joskus pidemmänkin tovin ihailemassa luontoa ja nauttimassa välipalaa.

Olen käynyt tunturissakin päivän vaelluksilla. Tärkeintä ei ole kuitenkaan se, missä patikoin, vaan että ylipäätään lähden liikkumaan. Halutessani voin valita kohteekseni Simonmetsän mäkiset maastot tai vaikkapa kaupungin Möskärinmetsään varustamat kuntoportaat. Latukin kulkee talvisin ihan lähellä kotiani. Kesällä minulle kertyy pyöräilykilometrejä noin 1300.

Sairastan tyypin 2 diabetesta, ja olen monta kertaa saanut hoitajilta ohjeet alkaa harrastaa yhtä jos toistakin liikuntalajia. Milloin pitäisi aloittaa uinti, milloin vesijuoksu tai kuntosali. Mutta minulle aidointa liikunnan iloa tuottaa se, että pistän töppöstä toisen eteen. Se saa minut hyvälle tuulelle ja antaa todellista mielenrauhaa. Diabetekseni on tablettihoitoinen, ja verensokeriarvot ovat vuosia pysytelleet siinä kuuden kieppeissä, usein allekin. Uskon, että liikunta on lääke.

Kannustan lämpimästi ihmisiä ulkoilmaan. Kenenkään ei tarvitse tukka putkella painaltaa, eikä edes laskea askelia. Minulla ei ole aktiiviisuusranneketta tai muita härpäkkeitä. Riittää kun vain kampeaa itsensä neljän seinän sisältä ja aloittaa niistä kuuluisista pienistä askeleista. Voin luvata, että kun kropan saa liikkeelle, palkintona on jälkeen päin hyvä olo.”

Teksti: Essi Kähkönen

 


Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Timo Mynttinen: Sensori on lisännyt ymmärrystä kehon toiminnasta
Hannu Hätönen: Diagnoosi aktivoi liikuntaharrastuksen
Miika Vähämaa: Ammattijalkapalloilijan mietteitä
Sari Savela: Elsi Verrinder elää vauvaperheen arkea
Sari Savela: Aniara Larmala: Sairastuminen johti ammatinvaihtoon
Pirkko Tuominen: Vilhelmi Vilposen vauhdikas arki
Sari Savela: Säännöllisten rutiinien ansiosta voin hyvin
Sari Savela: Sota pysäytti hedelmällisen yhteistyön
Pirkko Tuominen: Pipsa Valkeila, 29, opettelee kuuntelemaan kehonsa viestejä
Sirpa Palokari: Valoisa asenne kantaa Kaisaa
Irma Heiskanen-Haarala: Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi
Pirkko Tuominen: Timo Rautajärvi, 52, polkee hymy huulilla kohti Saimaan ympäriajoa
Kari Kortelainen: Kari Kortelainen, 63, opettelee nytku-elämää
Pirkko Tuominen: Maarja Metsaviir: Kunpa päiväkodeissa tunnistettaisiin diabeteksen oireet
Tuija Manneri: Samuli Öljymäki, 23, löysi uuden tien työhaaveilleen
Tuija Manneri: Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä
Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää