Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan

Kuva: Hannu Salmi

”Diabetekseni löydettiin viime vuoden loppiaisena. Olin huomannut edellisenä syksynä, että jokin on vialla. Treeni ei kulkenut, tuntui kuin hengittelisin maskin läpi ja painoni alkoi pudota. Epäilin, että olen ylirasittunut. 

Tieto ykköstyypin diabeteksesta oli aikamoinen shokki. En tahtonut hyväksyä sitä ja tunnelmani olivat sekavat. Pikkuhiljaa mieleni tasoittui, mutta en tiedä, olenko vieläkään täysin hyväksynyt sairauttani.

Haimassani on omaa insuliinin tuotantoa jäljellä, mikä helpottaa diabeteksen hoitoa. Ruokavalion, erityisesti hiilareiden arvioimisen kanssa auttaa myös se, että olen työskennellyt personal trainerina 11 vuotta ja minulla on vahva ravintotietämys. 

Seuraan paastoverensokereita tarkkaan, ja kun ne laskevat alle kuuden, vähennän insuliinia. Olen päässyt tosi pieniin insuliinimääriin ja välillä pystyn olemaan ilman insuliinia jopa pari viikkoa. Ateriainsuliinia toki tarvitsen, jos herkuttelen.

Uskon, että moni diabeetikko pystyisi vaikuttamaan enemmän omaan olotilaansa perehtymällä paremmin verensokeriin vaikuttaviin asioihin. 

Olen huomannut, että kevyt liikunta, pyöräily, kävely tai koiran ulkoiluttaminen tasaa verensokeria mukavasti aterian jälkeen. Olen aikaisemmin harrastanut kehonrakennusta ja nykyään treenaan crossfittiä 5–6 kertaa viikossa. Hyvä hoitotasapaino on treenatessa tärkeää. Koholla oleva tai heittelehtivä verensokeri heikentää sekä suorituskykyä että mielialaa.  

Valmennuksessa tyypillinen asiakkaani on 40–50-vuotias nainen, joka haluaa pudottaa painoaan. Kartoitan aluksi, miksi asiakas lähtee tekemään muutosta. Ulkonäkösyy riittää harvoin ylläpitämään motivaatiota. 

Monella on myös liikaa työkuormaa ja stressiä, mikä johtaa huonoon nukkumiseen ja alipalautumiseen. Ihminen käy kierroksilla koko ajan. Palautuminen pitää laittaa kuntoon ennen kuin lähdetään tekemään muutoksia ruokavalioon ja liikuntatottumuksiin.

Aloitamme pienillä muutoksilla, sillä isoja harva pystyy tekemään, saati jatkamaan kauan aikaa. Hitaasti eteneminen vaatii kärsivällisyyttä ja moni on tosi itsekriittinen. Koetan kiinnittää asiakkaan huomion positiivisiin asioihin. Vaikka muutos ei heti näkyisi vaa’alla, kehossa tapahtuu oikeita asioita.”

Teksti: Pirkko Tuominen

 


 

Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää