Elämänlaatu

Elämänlaatu

Fimea on antanut tänä vuonna luvan kahdelle uudelle erektiohäiriöiden paikallishoitolääkkeelle. Toinen on pistettävä lääke, toinen geeli. Dosentti Juhana Piha arvelee, että ainakin uusi pistoslääke saavuttanee Suomessa suuren suosion.

Käsillä tekeminen luo hyvinvointia: se auttaa rentoutumaan ja keskittymään ja ravitsee aivoja. Käsitöistä voi saada voimaa myös murheiden ja sairauksien kanssa selviytymiseen. Käsillä tekemisestä lumoutuneet Sirpa Kuisma, Leena Pohjansalo ja Liisa Talja innostavat muitakin käsitöiden pariin: kaikki osaavat jotakin, ja taidot kasvavat nopeasti. 

Kun rakennusmateriaalit ovat huonot ja työ tehdään huolimattomasti, talosta tulee ennen pitkää asuinkelvoton. Vuosihuollot ja pintaremontit eivät auta, ellei pohjatyötä ole tehty kunnolla. Talonrakennuksen perusteet pätevät myös painonhallintaan. Syy kertyneisiin kiloihin on lähes aina elämäntavoissa, muttei pelkästään syömisessä ja liikkumisessa, vaan myös muissa perustarpeissa.

Veikko Lindell on vuosien aikana huomannut, että luonnossa liikkuminen on hyvä keino pitää kakkostyypin diabetes ja verensokeri kurissa. Luonto paitsi virkistää myös väsyttää terveellisellä tavalla: tulee nukuttua hyvin. Sipoon terveydenhuollossa luonnossa liikkumista käytetään diabeetikoiden hoidon tukena.

Yksinäisyys on yksi aikamme suurimmista ongelmista. Etenkin iäkkäämmät, sairauksien uuvuttamat ihmiset saattavat unohtua yksin neljän seinän sisälle. Vanhusytön keskusliiton Ystäväpiiri-ryhmistä moni on löytänyt kavereita ja jopa sydänystävän.

Erektio-ongelmien hoitoon on kehitetty lääkkeetön vaihtoehto, matalaintensiteettinen energiaimpulssihoito. Erektiohäiriöitä hoidetaan myös tablettilääkkeillä ja lisäapuna voi käyttää kiristysrengasta. Lähes takuuvarmana hoitona dosentti Juhana Piha pitää pistoshoitoa, jonka valikoimaan on pitkästä aikaa tullut uusi lääke.

Mistä elämään löytyy uutta voimaa ja valoa, kun diabeteksen lisäksi ilmaantuu toinenkin sairaus? Erikoislääkäri Kaija Saarelma korostaa hoitohenkilön roolia kannustajina ja toivon luojina. Diabetesliiton psykologi Helena Nuutisen mielestä on tärkeää, että sairastunut ei jää murehtimaan tilannettaan yksin vaan hakeutuu vertaisryhmiin tai kurssille. Tiina Korkealehto on saanut elämäänsä uutta toivoa taiteen tekemisestä.

Joku pitää jokaista vastoinkäymistä ylitsepääsemättömänä muurina. Toinen näkee aina valonpilkahduksen ja puskee luottavaisesti eteenpäin, vaikka tielle kasaantuisi miltei yliannostus raskaita kokemuksia.  Harjavallassaa asuva kahden lapsen äiti Johanna on säilyttänyt valoisan elämänasenteensa, vaikka elämä ei ole kohdellut häntä aina silkkihansikkain. 

Pariisin liepeillä asuva tanssitaiteilija Tuomas Lahti on ammatissaan kiertänyt maailmaa ja tutustunut moniin eksoottisiin paikkoihin. Hänen sydämensä sykkii kuitenkin pohjoisen luonnolle. Viime kesänä hän toteutti yhden unelmansa ja vaelsi yksin seitsemän päivää Lapissa. 

Maailman diabetespäivää vietetään taas 14. marraskuuta. Kysyimme diabeetikoilta, heidän läheisiltään, hoidon ammattilaisilta ja vaikuttajilta, mistä asioista he iloitsevat tai keitä he haluavat kiittää tai muistaa tänä diabetesyhteisön omana päivänä.

Ranskassa asuva tanssitaiteilija Tuomas Lahti taivalsi Muotkatuntureilla yksin halki erämaan, Karigasniemestä Tirroon. Diabetes on kulkenut hänen matkassaan 16 vuotta, ja se asetti vaellusretkelle omat haasteensa. Tuomas kirjoitti retken aikana päiväkirjaa, jonka hän tarjoaa nyt Diabetes-lehden lukijoiden luettavaksi.

Heikko tulo- ja koulutustaso kasvattavat diabeetikon riskiä saada lisäsairauksia. Suurempi sairastavuus voi liittyä muun muassa diabeetikon elinolohin ja elämäntapoihin, mutta myös terveyspalvelujen saatavuuteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvitti tulo- ja koulutustason ja alaraaja-amputaatioiden yhteyksiä diabeetikoilla. Selvityksen mukaan heikko sosioekonominen asema lisää amputaatioriskiä. Huono-osaisuuteen liittyy myös kohonnut sydän- ja verisuonisairauksien riski.

Filosofian tohtori Taina Kinnunen sanoo, että suomalaisilla on valtava läheisyyden kaipuu: se näkyy muun muassa siinä miten monet haluavat Äiti Amman halattaviksi. Silti helposti vältämme toisten ihmisten koskettamista: jopa omien perheenjäsenten halaaminen voi tuntua vaikealta. Miten meistä tuli näin kosketuskammoisia?

Pirjo Nietovaara ammentaa voimaa valokuvista ja kirjoittamisesta, jotka toimivat kurkistusaukkona omiin tunteisiin. Elämä ei ole aina kohdellut häntä silkkihansikkain: hänen äitinsä kuoli syöpään viisikymppisenä, myöhemmin hän menetti myös isänsä, ja raskain kokemus on ollut rakkaan kaksoisveljen kuolema auto-onnettomuudessa. Nyt voimia vievät diabeteksen lisäsairaudet.

Nauru ja itku, huolettomuus ja huolen kantaminen, ilo ja suru, valo ja pimeys. Vastakohdat sävyttävät Kai Lehtisen elämää. Kolmen diabeetikkolapsen ja esikoisensa tulipalossa menettäneen näyttelijän arki on välillä komediaa ja välillä tragediaa ja välillä molempia yhtä aikaa.

Matti, 63-vuotias eläkkeellä oleva mies Keski-Suomesta, lähti tyttärensä houkuttelemana merikilpikonnien suojelutyöhön Karibialle. Mieli oli ensin epäileväinen – miten sokeritautinen ja masentuvainen mies siellä pärjäisi – mutta matkalta palasi kotiin onnellisempi ja vähemmän lääkkeitä tarvitseva ihminen.