Hevoset veivät Maya Bernströmin sydämen jo aivan pienenä, kun hän pääsi äidin, siskon ja kaverien mukana käymään tallilla. Ensimmäiselle ratsastustunnille hän itse meni seitsemänvuotiaana, ja hän on harrastanut ratsastusta jo 11 vuotta. Viimeiset kuusi vuotta Mayalla on ollut oma hoitoponi Sandra, jolla hän käy ratsastamassa neljä kertaa viikossa.
Miksi hevoset ovat sinulle tärkeitä?
Ratsastus on harrastuksena monipuolinen. Siinä saa paljon liikuntaa, mutta sen lisäksi hevosen kanssa on muutakin puuhaamista. Hevoset tuovat myös paljon iloa elämään. Ne kaikki ovat aivan omanlaisiaan. Ajan myötä niihin muodostuu tunneside, ja niistä tulee kavereita. Minusta tuntuu, että hevoset osaavat oikeasti kaivata niille läheisiä ihmisiä. Jos esimerkiksi lähden lomalle ja olen jonkin aikaa tallilta pois, oma hoitoponini vaikuttaa aidosti ilahtuneelta, kun palaan takaisin.
Miten oma hoitoponisi auttaa jaksamaan elämän haasteita?
Kun menen tallille, huomioni keskittyy pääasiassa Sandraan ja sen kanssa puuhasteluun. Kaikki arkiset asiat, kuten koulunkäynti, katoavat hetkeksi mielestä. Pää nollautuu kokonaan.
Hevosia ja poneja hoitaessa olen oppinut ottamaan paljon vastuuta jo nuoresta pitäen. Se on vaikuttanut myös elämääni diabeteksen kanssa. Opin jo hyvin nuorena ottamaan vastuuta myös oman sairauteni hoidosta.
Missä asiassa muistutat omaa hoitoponiasi eniten?
Me molemmat haluamme yrittää aina parhaamme ja ilmaisemme tunteitamme selkeästi. Jos Sandra aistii, että minä ratsastajana haluaisin sen tekevän jotakin, mitä se ei vielä osaa, se selvästi haluaa aina pyrkiä oppimaan sen. Se myös ilmaisee omia tuntemuksiaan monin eri tavoin, muun muassa korvien asennolla. Myös minä yritän viestiä sille mahdollisimman selkeästi, mitä haluaisin sen tekevän.
Maya Bernströmillä todettiin tyypin 1 diabetes 13 vuotta sitten, kun hän oli 5-vuotias. Hän oppi nopeasti elämään sairauden kanssa, eikä ole antanut sen haitata elämäänsä. Nykyään hän opiskelee Helsingissä lukion ja matkailualan kaksoistutkintoa.
Teksti: Hanna Vilo
”Meillä on vahva yhteys” Laura Manninen ja Into, 5 vuotta.
Kun Laura Manninen kuuli vähän allergisoivasta ja hyötykoiraksi soveltuvasta koirarodusta australianlabradoodlesta, hän oli heti kiinnostunut. Kiltti, rauhallinen ja leikkisä Into on osoittautunut tyypilliseksi rotunsa edustajaksi. Se ei ole vielä valmis diabeetikon avustajakoira eli hypokoira, mutta se tunnistaa emäntänsä verensokerin laskut jopa sensoria nopeammin.
Miten Into tuo iloa elämääsi?
Into on minulle tärkeä siksi, että se tunnistaa verensokerin vaihteluni nopeasti. Kun verensokerini laskee, se tulee tuuppaamaan kuonollaan reiteeni. Sensori näyttää saman asian noin vartin viipeellä. Lisäksi Into on täynnä pirskahtelevaa elämäniloa, joka tarttuu helposti. Se on selvästi onnellisimmillaan silloin, kun se saa juosta, leikkiä ja haistella vapaasti metsässä. Meillä on vahva yhteys. Olen lukenut paljon koiran psykologiasta ja käyttäytymisestä. Sitä kautta olen oppinut ymmärtämään Intoa hyvin. Se voi jo katseellaan kertoa minulle paljon.
Miten Into auttaa sinua jaksamaan elämän haasteita?
Into tuo elämääni sekä läheisyyttä että liikuntaa. Se tykkää olla lähelläni esimerkiksi sohvalla, ja se tuntuu tietysti kivalta. Lisäksi se pakottaa minut päivittäin ulos lenkille, vaikkei yhtään tekisi mieli lähteä. Jälkeenpäin olo on kuitenkin aina hyvä. Koirapuisto on myös tärkeä kohtaamispaikka. Varsinkin koronasulun aikana siellä pystyi tapaamaan muita ihmisiä ja vaihtamaan kevyesti kuulumisia. Myös koirilla näytti olevan kivaa keskenään.
Missä asiassa muistutat Intoa eniten?
Me molemmat olemme aamu-unisia. Tykkäämme köllötellä sängyssä pitkään, varsinkin viikonloppuaamuisin. Lisäksi me molemmat pidämme palloista. Into tykkää kaikista palloista, ja se onkin erittäin hyvä esimerkiksi maalivahtina. Minä taas pidän koripallosta ja sählystä.
Laura Manninen sairastaa tyypin 1 diabetesta. Hän työskentelee Taiteen edistämiskeskuksen viestintäpäällikkönä ja kirjailijana. Aikaisemmin hän on ollut muun muassa Diabetes-lehden päätoimittaja.
Teksti: Hanna Vilo
Onko sinulla eläinystävä tai lemmikki, josta haluaisit kertoa tällä palstalla? Jos kiinnostuit, lähetä yhteystietosi Diabetes-lehden toimitukseen: lehdet@diabetes.fi.