”Aloitin voimanoston vasta 70-vuotiaana. Sitä ennen en ollut tehnyt itseni eteen mitään neljäänkymmeneen vuoteen. Lajin ansiosta painoni putosi 84 kilosta 59 kiloon. Läskiä ei kehossani enää ole, vaan pelkkää lihasta. Olen voittanut lajissa kahtena vuonna SM-palkinnon yli 80-vuotiaiden sarjassa ja tuoreimpana Euroopan mestaruuden maastavedosta. Harjoituksissa käyn pari kolme kertaa viikossa Lahden voimaurheilijoiden salilla. Olen ravitsemusalan ammattilainen, joten osaan säätää treenaamiseen liittyvän ravinnontarpeeni.
Lähdin merille 17-vuotiaana. Työskentelin erilaisilla laivoilla laivakokkina, stuerttina ja talousesimiehenä ja ehdin 30 vuoden aikana seilata maailman ympäri. Työni ansiosta minusta tuli kielitaitoinen; puhun ruotsia, englantia, norjaa, tanskaa, espanjaa, vähän saksaakin. Venäjän kielen opin asuessani 10 vuotta Pietarissa, jossa minulla oli agentuuritoimisto elokuvatalossa. Tein tuolloin muun muassa Ylelle dokumenttielokuvan.
Kun Neuvostoliitto romahti, palasin Suomeen ja sain Ivalosta kokkiopettajan paikan. Olen työskennellyt ammattiopettajana myös Kotkan Merenkulkuoppilaitoksessa ja Lahden Hotelli- ja ravintolakoulussa.
Merillä ollessani minusta tuli alkoholisti. Juomisen takia sain haimatulehduksen – tai niitä oli kaikkiaan neljä. Lääkäri ihmetteli, miten voin olla hengissä. Sitten meni korkki kiinni. Nyt raittiita vuosia on jo 45. Minut pelasti vertaistukitoiminta, jossa olen tiiviisti mukana. Ryhmissä annetaan ja saadaan: ne toimivat psykologisena valmennuksena.
Haimatulehduksen seurauksena sain ykköstyypin diabeteksen. Olen selvinnyt siitä insuliinilla, mutta nyt on näkö sumentumassa ja minusta on tulossa sokea. Aiemmin olin menettää jalkani verenkiertohäiriöiden takia, mutta voimanosto ja punttisalilla käynti ovat auttaneet. Jalkani ovat nyt kunnossa.
Muutenkin olen hyvässä kunnossa. 110 kiloa nousee maasta helposti. Kisoissa käyn viisikymppisen kummityttöni kanssa, joka on myös innostunut lajista. Meillä on vaimoni kanssa molemmilla Alzheimerin-tauti ja vaimoni on jo hoitokodissa. Itse asun vanhustentalossa ja pärjään hyvin – tosin päivittäin törmään tilanteisiin, jolloin unohdan jonkun käsillä olevan asian. Pidän muistia yllä tekemällä ajattelua vaativia asioita kuten kirjoittamista.
Haluan olla positiivinen esimerkki muille ja kannustaa ihmisiä pitämään huolta itsestään. Jos jostain olen elämässäni ylpeä, se on raittius ja elämänilo. Jos kuolen huomenna, tiedän, että olen ollut iloinen loppuun saakka.
Teksti: Sirpa Palokari
Aikaisemmin julkaistut tarinat:
Hanna Horma: Perhekerho on pelastusrengas
Sinikka Oranen: Töppöstä toisen eteen kaupunkiluonnossa
Timo Mynttinen: Sensori on lisännyt ymmärrystä kehon toiminnasta
Hannu Hätönen: Diagnoosi aktivoi liikuntaharrastuksen
Miika Vähämaa: Ammattijalkapalloilijan mietteitä
Sari Savela: Elsi Verrinder elää vauvaperheen arkea
Sari Savela: Aniara Larmala: Sairastuminen johti ammatinvaihtoon
Pirkko Tuominen: Vilhelmi Vilposen vauhdikas arki
Sari Savela: Säännöllisten rutiinien ansiosta voin hyvin
Sari Savela: Sota pysäytti hedelmällisen yhteistyön
Pirkko Tuominen: Pipsa Valkeila, 29, opettelee kuuntelemaan kehonsa viestejä
Sirpa Palokari: Valoisa asenne kantaa Kaisaa
Irma Heiskanen-Haarala: Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi
Pirkko Tuominen: Timo Rautajärvi, 52, polkee hymy huulilla kohti Saimaan ympäriajoa
Kari Kortelainen: Kari Kortelainen, 63, opettelee nytku-elämää
Pirkko Tuominen: Maarja Metsaviir: Kunpa päiväkodeissa tunnistettaisiin diabeteksen oireet
Tuija Manneri: Samuli Öljymäki, 23, löysi uuden tien työhaaveilleen
Tuija Manneri: Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä
Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää