Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä

Kuva: Anna Kemppainen

”Puhelu tuli vapaapäivänä tuntemattomasta numerosta, joten melkein jätin vastaamatta siihen. Ja itkuhan minulta pääsi, kun soittaja kertoi valinnasta vuoden diabeteshoitajaksi. 

Kyynelten lisäksi minulla on nauru herkässä, välitön karjalainen kun olen syntyjäni. Ehkä iloisuuteni myös tuo vastaanotolle rennon tunnelman. Se on tärkeää, sillä kohtaamiset omahoidon ja elintapojen äärellä ovat herkkiä ja intensiivisiä. 

Elämäntapavalmennus vaatii aikaa, luottamusta ja toisen kunnioittamista. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa koko elämänhistoria, ja siksi sekin on hyvä tuntea.

Muutos alkaa aina diabeetikosta itsestään ja edellyttää sen oivaltamista, mikä hänestä on tärkeää ja motivoivaa. Innostus voi syttyä esimerkiksi siitä, että tahtoo elää entistä terveempänä nähdäkseen lastenlasten kasvavan ja kehittyvän. 

Haluan olla diabeetikoille rinnallakulkija ja valmentaja. Yritän positiivisella kannustuksella auttaa heitä löytämään voimavaroja muutokseen. Uskon, että jokaisen elämäntavoista voi löytää jotain hyvää.

Hienoa voi olla vaikkapa se, että ei ole koskaan tupakoinut, sillä se on jo iso teko terveyden eteen. Joskus kehumista ansaitsee se, että kävelee joka päivä postilaatikolle. Sitten voidaan miettiä, että voisiko sinne kävellä toisenkin kerran päivässä. Jos potilaalla on kaikki vähän rempallaan, voin kehua ainakin siitä, että hän tulee vastaanotolle.

Motivaation ja myönteisen palautteen lisäksi omahoidossa ja muutoksessa tarvitaan sopivan kokoisia tavoitteita. Usein heitän pallon asiakkaalle ja kysyn, miten hän ajattelee voivansa jatkaa. Mikä pieni terveysteko sopisi hänen arkeensa?

Mukavat harrastukset antavat voimia ja elämäniloa kaikille, myös minulle. Reissaan perheeni kanssa asuntovaunulla, teen käsitöitä ja pyrin liikkumaan säännöllisesti. Uutuutena opettelen puutarhanhoitoa. 

Terveydenhoitajan töitä olen tehnyt yli 20 vuotta, koko ajan Viitasaarella. Edelleen joka päivä tuntuu mukavalta lähteä töihin. Diabetekseen ryhdyin perehtymään syvemmin, kun vuonna 2001 aloitin työt aikuisneuvolassa.

Vuoden diabeteshoitaja -valinnan jälkeen kuulin potilaspalautteesta, jonka mukaan saan diabeetikon ymmärtämään, mikä hänelle on parasta. Se tuntui onnistumiselta – juuri siltä, mikä on työni tarkoitus.”

Teksti: Tuija Manneri

 


 

Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää