”Olen Valtteri Moren, ammatiltani jalkapalloilija. Pelaan nyt HJK:n edustusjoukkueessa. Pelipaikkani on puolustaja. Jalkapallon pelaamisen aloitin 4-vuotiaana. Olen asunut ja pelannut myös ulkomailla, pisimpään Belgiassa. Pelasin siellä Waasland Beveren -joukkueessa vuosina 2015–2020.
Perheeseeni kuuluu kaksi lasta ja vaimo. Nuorempi lapsi syntyi ihan hiljattain.
Belgiassa asuessani sairastuin ykköstyypin diabetekseen 26-vuotiaana. Kaikki alkoi siitä, että minulla oli jatkuva janon tunne. Sairaanhoitajana työskentelevä vaimoni kehotti minua menemään verikokeisiin. Menin sairaalaan, ja diabetes todettiin heti. Se oli joulunalusaikaa, ja oli tympeää jäädä silloin sairaalaan. Haimani tuotti vielä jonkin aikaa insuliinia, mutta kaksipistoshoito käynnistettiin heti.
Sairastuin diabetekseen tavallista vanhempana. Lääkärit Belgiassa epäilivät, että samoihin aikoihin sairastamani mononukleoosi olisi laukaissut diabeteksen. Ensi alkuun diabetekseen totuttelu oli hankalaa. Olin kolme kuukautta poissa jalkapallokentiltä. Seuraavan kevään maaliskuun lopussa pelasin sitten ensimmäisen pelin.
Olin siihen mennessä jo tottunut käyttämään pitkävaikutteista insuliinia ja kantamaan hoitovälineitä mukana. Välillä se on ollut rasittavaa, kun ennen saatoin vain mennä sortsit ja nappikset mukana treeneihin ja peleihin. Nyt pitää olla hoitovälineet mukana. Ei sitä pelatessa mieti, että minulla on diabetes. Vähän enemmän energiajuomaa joudun kuitenkin tankkaamaan.
Minulla on säilynyt tosi hyvä verensokeritasapaino. Kun minulla on hutera olo, oletan heti sen johtuvan siitä, että verensokerit on matalalla tai korkealla. Käytän jatkuvasti verensokeria mittaavaa sensoria, ja se on osoittanut, etteivät kaikki huterat olotilat liity diabetekseen.
Oma kokemukseni ammattijalkapalloilijana vahvistaa sen, että diabeteksen ei kannata antaa haitata sitä, mitä haluaa tehdä. Positiivista diabeteksessa on se, että joudun enemmän harkitsemaan sitä, mitä syön. Se tuo elämään säännöllisyyttä ja tasapainoa. Ja pelit kentällä luistavat.
Olen ollut viime aikoina poissa pelikentiltä loukkaantumisen takia. Minulla on ollut ongelmia polven kanssa. Omat tavoitteeni nyt 32-vuotiaana liittyvät siihen, että kuntoutuisin ja saisin pelata vielä pari vuotta ammattijalkapalloa. Diabetekseen olen tottunut, ja siitä on tullut luonteva osa arkea.”
Teksti: Miika Vähämaa
Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2023.