”Olen Valtteri Moren, ammatiltani jalkapalloilija. Pelaan nyt HJK:n edustusjoukkueessa. Pelipaikkani on puolustaja. Jalkapallon pelaamisen aloitin 4-vuotiaana. Olen asunut ja pelannut myös ulkomailla, pisimpään Belgiassa. Pelasin siellä Waasland Beveren -joukkueessa vuosina 2015–2020.
Perheeseeni kuuluu kaksi lasta ja vaimo. Nuorempi lapsi syntyi ihan hiljattain.
Belgiassa asuessani sairastuin ykköstyypin diabetekseen 26-vuotiaana. Kaikki alkoi siitä, että minulla oli jatkuva janon tunne. Sairaanhoitajana työskentelevä vaimoni kehotti minua menemään verikokeisiin. Menin sairaalaan, ja diabetes todettiin heti. Se oli joulunalusaikaa, ja oli tympeää jäädä silloin sairaalaan. Haimani tuotti vielä jonkin aikaa insuliinia, mutta kaksipistoshoito käynnistettiin heti.
Sairastuin diabetekseen tavallista vanhempana. Lääkärit Belgiassa epäilivät, että samoihin aikoihin sairastamani mononukleoosi olisi laukaissut diabeteksen. Ensi alkuun diabetekseen totuttelu oli hankalaa. Olin kolme kuukautta poissa jalkapallokentiltä. Seuraavan kevään maaliskuun lopussa pelasin sitten ensimmäisen pelin.
Olin siihen mennessä jo tottunut käyttämään pitkävaikutteista insuliinia ja kantamaan hoitovälineitä mukana. Välillä se on ollut rasittavaa, kun ennen saatoin vain mennä sortsit ja nappikset mukana treeneihin ja peleihin. Nyt pitää olla hoitovälineet mukana. Ei sitä pelatessa mieti, että minulla on diabetes. Vähän enemmän energiajuomaa joudun kuitenkin tankkaamaan.
Minulla on säilynyt tosi hyvä verensokeritasapaino. Kun minulla on hutera olo, oletan heti sen johtuvan siitä, että verensokerit on matalalla tai korkealla. Käytän jatkuvasti verensokeria mittaavaa sensoria, ja se on osoittanut, etteivät kaikki huterat olotilat liity diabetekseen.
Oma kokemukseni ammattijalkapalloilijana vahvistaa sen, että diabeteksen ei kannata antaa haitata sitä, mitä haluaa tehdä. Positiivista diabeteksessa on se, että joudun enemmän harkitsemaan sitä, mitä syön. Se tuo elämään säännöllisyyttä ja tasapainoa. Ja pelit kentällä luistavat.
Olen ollut viime aikoina poissa pelikentiltä loukkaantumisen takia. Minulla on ollut ongelmia polven kanssa. Omat tavoitteeni nyt 32-vuotiaana liittyvät siihen, että kuntoutuisin ja saisin pelata vielä pari vuotta ammattijalkapalloa. Diabetekseen olen tottunut, ja siitä on tullut luonteva osa arkea.”
Teksti: Miika Vähämaa
Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2023.
Aikaisemmin julkaistut tarinat:
Sari Savela: Elsi Verrinder elää vauvaperheen arkea
Sari Savela: Aniara Larmala: Sairastuminen johti ammatinvaihtoon
Pirkko Tuominen: Vilhelmi Vilposen vauhdikas arki
Sari Savela: Säännöllisten rutiinien ansiosta voin hyvin
Sari Savela: Sota pysäytti hedelmällisen yhteistyön
Pirkko Tuominen: Pipsa Valkeila, 29, opettelee kuuntelemaan kehonsa viestejä
Sirpa Palokari: Valoisa asenne kantaa Kaisaa
Irma Heiskanen-Haarala: Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi
Pirkko Tuominen: Timo Rautajärvi, 52, polkee hymy huulilla kohti Saimaan ympäriajoa
Kari Kortelainen: Kari Kortelainen, 63, opettelee nytku-elämää
Pirkko Tuominen: Maarja Metsaviir: Kunpa päiväkodeissa tunnistettaisiin diabeteksen oireet
Tuija Manneri: Samuli Öljymäki, 23, löysi uuden tien työhaaveilleen
Tuija Manneri: Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä
Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää