2024
Lisääkö kaamosväsymys painoa?
Pimeä syys- ja talvikausi voi väsyttää ja masentaa. Tyypillisiä pimeän kauden kaamosoireita ovat unentarpeen ja ruokahalun lisääntyminen. Ruokahalun kasvu ilmenee erityisesti hiilihydraattihimona, joka iskee vahvimmin iltapäivän ja illan tunteina. Lisääntynyt ruokahalu näkyy helposti myös painossa.
Kaamosmasennus on yksi masennuksen muoto, jota sairastaa noin yksi sadasta suomalaisesta. Lievempiä kaamosväsymyksen oireita saa 20–30 prosenttia aikuisista. Oireilu alkaa useimmilla lokakuussa ja helpottaa valon lisääntyessä helmi-maaliskuussa.
Kaamosväsymykseen liittyy uni- ja vuorokausirytmin muutoksia, jotka johtuvat valoisan ajan vähenemisestä. Unentarve tyypillisesti kasvaa, mutta uni voi olla laadultaan huonompaa, ja siksi kaamosväsyneen voi olla vaikea pysyä hereillä myös päivällä.
Kaamosväsymystä voi hoitaa kirkasvalohoidolla. Parhaiten se tehoaa heti heräämisen jälkeen aamulla kello puoli kuuden ja yhdeksän välillä. Jotta hoito tepsii, kirkasvalolampun äärellä pitäisi oleskella vähintään viitenä aamuna viikossa ainakin puoli tuntia kerrallaan. Kaamosoireet alkavat vähentyä noin viikon valohoidon jälkeen.
Myös liikunta voi lievittää kaamosoireita. Paras teho on kuntoliikunnalla, jota täytyy harrastaa 2–3 kertaa viikossa noin tunnin kerrallaan.
Krista Korpela-Kosonen
Voinko luovuttaa verta?
Diabeteslääkkeistä vain insuliinit estävät verenluovutuksen. Tablettimuotoisen lääkityksen aloittamisesta pitää olla kulunut neljä viikkoa ennen verenluovutusta.
Muista lääkkeistä esimerkiksi verenpainelääkkeet, kolesterolilääkkeet, masennuslääkkeet, unilääkkeet, allergia- ja astmalääkkeet, eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua hillitsevät lääkkeet ja tulehduskipulääkkeet eivät estä verenluovutusta. Verenpainelääkkeen käytön aloituksesta pitää olla kulunut kaksi viikkoa ja psyykenlääkkeiden käytön aloittamisesta neljä viikkoa ennen verenluovutusta.
Suurin osa infektioista, joihin tarvitaan suun kautta otettava antibioottikuuri, estävät väliaikaisesti verenluovutuksen. Antibioottikuurin päättymisen jälkeen on odotettava kaksi viikkoa ennen kuin pääsee luovuttamaan verta.
Paikalliset lievät infektiot, jotka hoituvat paikallishoidolla, eivät estä verenluovutusta.
Vitamiinit, ravintolisät ja luontaistuotteet eivät ole este verenluovutukselle.
SPR:n Veripalvelu etsii jatkuvasti uusia verenluovuttajia.
Lähde: veripalvelu.fi
Millainen sairaus on myyräkuume ja miten siltä voi suojautua?
Myyräkuume on Puumala-viruksen aiheuttama infektiotauti, joka leviää metsämyyrien välityksellä. Virus tarttuu myyrän kuivuneista ja pölyävistä eritteistä, kun ihminen hengittää ulostepölyä sisäänsä.
– Mökkikauden päättyminen syksyllä on myyräkuumeen ilmaantumisen huippuaikaa. Tyypillinen myyräkuumepotilas on siivonnut vajaa, maapohjaista varastoa tai puuliiteriä, ja saanut pari, kolme viikkoa myöhemmin jonkinasteisia oireita. Taudin itämisaika voi kuitenkin olla jopa kuusi viikkoa, kertoo tutkija Henna Mäkelä THL:stä.
Suurin osa myyräkuumetapauksista on lieviä tai jopa oireettomia, mutta joskus tartuntaan liittyy äkillisesti alkava korkea kuume. Lisäksi voi ilmetä vatsa- ja selkäkipuja, päänsärkyä ja pahoinvointia, ja näön tarkentaminen voi vaikeutua. Pieni osa sairastuneista potee taudin vaikeana, sillä joskus virus infektoi pahoin munuaiset. Silloin virtsaneritys vähenee selkeästi tai loppuu kokonaan.
– Myyräkuumeeseen ei ole varsinaista parantavaa lääkitystä, mutta vaikeatkin tautitapaukset saadaan hoidettua sairaalassa. Kotona sairastavan myyräkuumepotilaan on tärkeää juoda runsaasti nestettä, ja kipuja voi lievittää parasetamolilla. Sairastetusta taudista saa elinikäisen immuniteetin eli vastustuskyvyn Puumala-virukselle, Mäkelä huomauttaa.
Myyräkuumetta vastaan voi suojautua suun ja nenän peittävällä kasvomaskilla vajaa tai liiteriä siivotessa. Kädet on hyvä suojata kertakäyttöisillä tai pestävillä hanskoilla. Siivoaminen kannattaa tehdä kostealla rätillä, ja siivous on hyvä ajoittaa alkukesään, kun myyrien määrät ovat pienimmillään. Myyräkuumeen ennaltaehkäisyä on sekin, että tukkii vajassa myyränmentävät aukot.
Essi Kähkönen
Tyypin 1 diabetes ja ammatinvalinta
”Tyypin 1 diabetesta sairastava lapseni haluaa merenkulkualalle. Kannattaako hänen edes haaveilla sellaisesta?”
Insuliininpuutosdiabetes estää työskentelyn eräissä ammateissa. Merenkulussa on mahdollista saada poikkeuslupa työskentelyyn, mutta luvan kriteerit ovat erittäin tiukat. Yksikin vakava hypoglykemia tai pidempiaikainen korkea verensokeri voi muodostaa esteen työteon jatkamiselle.
Meriolosuhteissa sairastuminen vaikeaan hypoglykemiaan tai happomyrkytykseen voi aiheuttaa vaaran, koska laivalla on rajoittuneet mahdollisuudet hoitoon pääsyyn. Myös insuliini voi pilaantua ääritilanteissa.
Suosittelen, että lapsesi harkitsisi muita ammatteja tulevaisuuden urakseen. Ammatinvalinnassa kannattaa ottaa huomioon, että diabeteksen omahoito voi vaikeutua, jos työajat ovat epäsäännölliset ja esimerkiksi työn fyysistä rasitusta on vaikea ennakoida.
Insuliinipuutosdiabetesta sairastavalle eivät sovi esimerkiksi lentäjän, poliisin, palomiehen ja sukeltajan ammatit. Näissä ammateissa saattaa tulla vaaratilanteita diabeetikolle itselleen tai muille ihmisille, sillä työtehtävissä voi joutua tilanteisiin, joissa verensokeritasosta huolehtiminen on mahdotonta. Jos sairastuu vasta myöhemmällä iällä diabetekseen, työn jatkaminen poliisissa, pelastusalalla ja puolustusvoimissa voi olla mahdollista, mutta työtehtävät saattavat muuttua.
Ammattiajokortin saaminen on mahdollista, mutta raskaan liikenteen kuljettajan työ ei ole insuliinihoitoiselle diabeetikolle suositeltavaa. Tukea ammatinvalintaan saa opinto-ohjaajalta. Diabetesliiton verkkosivulta diabetes.fi/ammattiohjeistus löytyy opas Diabetes ja työelämä – ammatinvalinta eri aloilla.
Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Elina Pimiä
Mitkä ovat nopeita, mitkä hitaita hiilihydraatteja?
Kolme isoa hiilihydraattiryhmää ovat tärkkelys, sokerit ja kuidut. Hiilihydraatit pilkkoutuvat ruuansulatuksessa, muuntuvat glukoosiksi ja imeytyvät verenkiertoon.
Hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja on kuitupitoisissa ruuissa, kuten täysjyväviljassa, juureksissa, palkokasveissa, pähkinöissä, hedelmissä ja marjoissa. Ne nostavat verensokeria tasaisesti, ylläpitävät vireyttä ja edistävät painonhallintaa, koska ne pitävät kylläisinä pitkään.
Lisäksi kuitupitoiset hiilihydraattiruuat hillitsevät elimistön matala-asteista tulehdusta. On arveltu, että elimistössä piilevä pitkäaikainen tulehdus on osasyynä monissa yleisissä pitkäaikaissairauksissa, kuten tyypin 2 diabeteksessa, sydän- ja verisuonisairauksissa ja Alzheimerin taudissa.
Runsaasti sokeria tai vähän kuitua sisältävät hiilihydraattiruuat ja -juomat imeytyvät ja nostavat verensokeria nopeasti. Tällaisia ruokia ovat esimerkiksi makeiset, täys- ja tuoremehut, sokerilliset juomat, valkoinen riisi ja valkoinen leipä.
Myös aterian koostumus vaikuttaa verensokerin nousemiseen. Esimerkiksi perunassa ei ole paljon kuitua, mutta kun sen seuralaisena lautasella on useimmiten proteiinia ja rasvaa sekä vihanneksia, ne hidastavat verensokerin nousua. Hiilihydraattipitoisten ruokien vaikutus verensokeriin on monen tekijän summa ja aterian kokonaisuus ja ruoka-annoksen koko vaikuttavat yksittäisiä ruokia enemmän.
Muuan muassa täysjyväviljassa, pavuissa, hieman raa’assa banaanissa ja keittämisen jälkeen jäähdytetyissä perunoissa on kuidun lisäksi resistenssiä tärkkelystä. Se ei ole samalla tavalla sulavaa kuin ravinnon muu tärkkelys, vaan se jää pääosin hajoamatta ruuansulatuksessa. Resistenssillä tärkkelyksellä on todennäköisesti samantapaisia terveyshyötyjä kuin kuiduillakin.
2023
Mistä kasvissyöjä saa proteiinia?
Pähkinät, siemenet, pavut, herneet, linssit ja täysjyväiset viljatuotteet ovat hyviä proteiinin lähteitä. Esimerkiksi desilitra kypsiä linssejä, puolitoista desilitraa kypsää kvinoaa, kolme ruokalusikallista maapähkinöitä tai manteleita ja desilitra hummusta sisältävät kukin 6 grammaa proteiinia eli saman verran kuin lasillinen maitoa tai yksi kananmuna. Saat näistä myös terveellisiä rasvoja, kuitua, sinkkiä, rautaa sekä B6- ja B12-vitamiinia.
Proteiinia on myös kalassa, kananmunissa, maidossa ja maitotuotteissa, jos nämä kuuluvat ruokavalioosi. Proteiinia on hyvä saada päivän aikana monesta eri lähteestä.
Monipuoliseen kasvisruokavalion kuuluu lisäksi vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja kasviöljyjä. Kun koostat kasvisruokavalion mahdollisimman monipuolisesti, saat siitä kaikki elimistösi tarvitsemat ravintoaineet.
Kasvisruokavalio on terveyden kannalta hyvä valinta, sillä liiallinen eläinproteiinin syöminen lisää sydän- ja verisuonisairauksien ja kakkostyypin diabeteksen riskiä. Kasvisruokavalio voi auttaa myös painonhallinnassa.
Aktiivisesti liikkuvan on tärkeää huolehtia riittävästä proteiinin saannista.
Proteiinin tarve kasvaa, kun ihminen ikääntyy. Ikääntyneen lihasmassa hupenee, ja proteiini auttaa lihasmassan säilymisessä. Riittävän proteiinimäärän lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että syö proteiinipitoisia ruokia vähintään neljä kertaa päivässä.
Proteiinit ovat solujen rakennusaineita ja ne mahdollistavat solujen normaalin toiminnan. Myös insuliini rakentuu proteiineista.
Mikä on taustaretinopatia?
”Minulla on ollut tyypin 1 diabetes jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Olen käynyt silmänpohjakuvissa 2–3 vuoden välein. Nyt ensimmäisen kerran seulontakuvissa löydettiin toisesta silmästä muutos, jonka sanottiin olevan taustaretinopatiaa. Mistä on kyse ja mitä nyt pitäisi tehdä?”
Koholla oleva verensokeri ja verensokerien runsas vaihtelu voivat vahingoittaa silmän verkkokalvoa. On hyvin yleistä, että tyypin 1 diabetesta kaksikymmentä vuotta sairastaneella silmän verkkokalvolle on kehittynyt muutoksia.
Muutokset jaetaan kolmeen vaikeusasteeseen: lievään, kohtalaiseen ja vaikeaan. Sinulla on todettu lievin taustaretinopatian muoto. Silmälääkäri on kuvat nähtyään arvioinut silmäyksikön jatkotoimenpiteet. Useimmiten lievä taustaretinopatia ei vaadi silmälääkärin toimenpiteitä, kuten laserointia. Muutosten havaitsemisen jälkeen diabeteksen hoitoa tehostetaan ja sovitaan tiiviimpi silmänpohjien seuranta.
Silmien tilannetta pyritään parantamaan siten, että hyvän sokeritasapainon lisäksi verenpaine ja veren rasva-arvot hoidetaan erittäin hyvälle tasolle. Tupakointi lisää silmien ongelmia, joten siitä kannattaa pyrkiä eroon.
Silmän verkkokalvon muutoksissa on kyse silmän pienten verisuonien reagoinnista korkeaan verensokeriin, joka saa ne tihkuttamaan verta verkkokalvolle mikroaneurysmina eli liekkivuotoina. Silmiin voi myös kehittyä uudissuonia, ja joskus silmän verkkokalvolle kertyy myös rasvaa niin kutsuttuina eksudaatteina.
Äitini on jo iäkäs, ja hänellä on kakkostyypin diabetes. Kuinka usein verensokeria olisi hyvä mitata?
Diabetestyyppiä tärkeämpää verensokerin mittaamisen kannalta olisi tietää, millainen verensokeritaso äidilläsi on tavoitteisiin nähden ja millainen hoitomuoto hänellä on. Jos lääkkeenä on valmiste, joka ei aiheuta verensokerien laskua ja hoitotasapaino on hyvä, riittää kun verensokeri mitataan harvakseltaan.
Jos lääkkeenä on perusinsuliini, verensokeri on syytä mitata vähintään kaksi kertaa päivässä aamulla ja illalla ja seurata ajoittain ateria-arvojakin. Monipistoshoidossa täytyy mitata säännöllisesti myös ateriaa edeltävät verensokeriarvot. Tällöin seurannassa voidaan hyödyntää myös kudossokeria jatkuvasti seuraavaa glukoosisensoria.
Oman lääkärin tai hoitajan kanssa on hyvä keskustella siitä, kuinka usein verensokeria tulisi mitata, mihin aikoihin ja millaisia arvoja tavoitellaan. Näin seurannasta on paljon hyötyä, kun verensokerin mittaaja osaa poikkeavien tulosten perusteella ottaa yhteyttä lääkäriin hoidon tehostamiseksi.
Omaseurannan suunnittelussa voidaan sopia, seurataanko verensokeria esimerkiksi kerran viikossa, kerran päivässä tai tiheämmin. Mittauksia voi olla ajoittain hyvä tehdä eri aikaan päivästä, mutta ei satunnaisiin aikoihin, vaan etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan.
Aterioiden vaikutusta verensokeriin ja aterioiden yhteydessä otettavien lääkkeiden tehoa voi arvioida mittaamalla verensokeri ennen ateriaa ja 2–3 tuntia aterian jälkeen. Jos verensokeri nousee 2–3 yksikköä aterialla ja palaa ennen seuraavaa pääateriaa takaisin lähtötasolle, tulos on hyvä. Iäkkäällä ihmisellä raja-arvot voivat olla höllemmätkin, erityisesti jos näissä raja-arvoissa pysyminen edellyttäisi monipistoshoidon aloittamista tai jos ikäihmisellä on äkillisiä verensokerin laskuja eikä hän tunne niiden oireita.
Diabeteslääkäri Elina Pimiä
Mikä kumman TIR?
TIR on lyhennys englanninkielisestä termistä ”time in range”. Suomen kielellä se tarkoittaa aikaa verensokerin tavoitealueella.
TIR siis osoittaa sen ajanjakson keston, jolloin verensokeri pysyy tavoitteessa. Tyypin 1 diabeetikoilla tavoitealueen alaraja on 3,9 mmol/l ja yläraja 10,0 mmol/l.
Luotettavin tapa mitata TIR on yhtäjaksoinen glukoosisensorointi. Sensoroinnin täytyy tällöin kestää vähintään 14 peräkkäistä vuorokautta.
Kun verensokeri on vähintään 70 prosenttia ajasta tavoitearvojen sisällä, myös veren keskimääräistä verensokeritasoa kuvaava HbA1c-lukema on hyvä. Jos diabeetikolla on usein liian matalia verensokereita, hoidon tavoitteena voi olla, että hänen verensokerin tavoitealueella viettämänsä aika kasvaa, vaikka HbA1c-arvo hieman nousisi. Nyrkkisääntönä voidaan arvioida, että 10 prosentin muutos TIRissä näkyy 0,8 prosentin muutoksena HbA1c:ssä.
TIR tarjoaa HbA1c-arvoa paremmat edellytykset tehdä muutoksia insuliinihoitoon, kun tavoitteena on nimenomaan verensokerin vaihtelujen tasaaminen.
Minulla on tyypin 1 diabetes. Voiko lapsenlapsenikin sairastua tähän tautiin?
Tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen liittyy perinnöllisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen. Tyypin 1 diabetekseen sairastuvan elimistössä kehittyy autoimmuunireaktio, jossa elimistön puolustusjärjestelmän omat solut alkavat reagoida haiman insuliinia erittäviin beetasoluihin. Tämä autoimmuunitulehdus tuhoaa insuliinia erittävät solut, ja elimistön oma insuliinineritys hiipuu.
Autoimmuunireaktion puhkeamiseen tarvitaan perinnöllisen taipumuksen lisäksi myös laukaiseva tekijä. Nyt ajatellaan, että usein sellaisena toimii virusinfektio.
Kun äidillä on tyypin 1 diabetes, lapsen riski sairastua samaan sairauteen on noin kolme prosenttia. Kun lapsen isällä on tyypin 1 diabetes, riski on 6–8 prosenttia. Toisaalta kun identtinen kaksonen sairastaa tyypin 1 diabetesta, toisen kaksosen riski sairastumiseen on 34–50 prosenttia.
On mahdollista, että tyypin 1 diabeteksen sairastumisen riskiä lisäävä geeni on periytynyt lapsellesi, vaikka hänellä ei ole diabetesta ja siten on myös mahdollista, että lapsenlapsesi sairastuu. Toisaalta meidän jokaisen perimässä on alttius useisiin sairauksiin, joiden puhkeaminen voi merkittävästi vaikuttaa päivittäiseen elämäämme. Tyypin 1 diabetesta voi hoitaa, ja myös pienten lasten hoitomuodot ovat kehittyneet vähemmän kuormittaviksi.
Tyypin 1 diabetes voi puhjeta minkä ikäisenä tahansa, aivan pikkulapsesta aikuisuuden kaikkiin vaiheisiin, joskin useimmat sairastuvat alle 40-vuotiaina.
Diabeteslääkäri Elina Pimiä
2022
Miten insuliinin saatavuus varmistetaan epävarmoina aikoina?
”Etenkin monet tyypin 1 diabetesta sairastavat ovat huolissaan näinä epävarmoina aikoina insuliinin saatavuudesta. Olisiko insuliinia mahdollista valmistaa Suomessa?”
Insuliinia valmistavat kansainväliset lääkeyritykset. Lääkeyrityksen (= myyntiluvan haltijan) tehtävänä on varmistaa, että Suomessa markkinoilla olevaa myyntiluvallista lääkettä on jatkuvasti saatavilla Suomessa. Suomalainen tuotanto edellyttäisi joko kotimaisen lääkeyhtiön intressiä insuliinivalmisteen kehittämiseen ja tuottamiseen tai tuotantolaitosta nykyisten valmisteiden tuottamiseksi Suomessa.
Suomessa tilanne on kansainvälisesti verrattuna hyvä myös äkillisten kriisien varalta, koska Suomessa tärkeitä lääkkeitä pitää lain mukaan velvoitevarastoida kattavasti. Diabeteslääkkeistä varastoidaan puolen vuoden keskimääräistä kulutusta vastaava määrä pitkä- ja lyhytvaikutteisia insuliineja, metformiinia ja glimepiridia.
Velvoitevarastoinnin tarkoitus on turvata lääkkeiden saatavuus ja käyttömahdollisuudet tilanteissa, joissa lääkkeiden tavanomainen saatavuus on vaikeutunut tai estynyt. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea valvoo varastoinnin toteutumista ja Huoltovarmuuskeskus maksaa korvaukset lääketehtaille ja maahantuojille varastoinnista aiheutuvista kustannuksista.
Lääketeollisuuden tuotantoketjut ovat pitkiä ja joidenkin lääkkeiden valmistus on keskittynyttä, jolloin yhdenkin tehtaan toimitusongelmat voivat heijastua koko maailman lääketoimituksiin. Insuliinia voidaan kuitenkin periaatteessa valmistaa rajattomasti, ja tuotantolaitoksiakin on useita.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea kokoaa verkkosivulleen tietoa lääkkeiden saatavuushäiriöistä. Tiedot perustuvat lääkeyritysten toimittamiin tietoihin. Diabetesliiton tietoon ei ole tullut merkittäviä diabeteslääkkeiden saatavuushäiriöitä koronapandemian tai muun syyn vuoksi.
Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic, Diabetesliitto
Minulla on käytössä metformiini, ystävälläni SGLT2-estäjälääke. Hyötyisinkö minäkin uusista lääkkeistä?
Tyypin 2 diabeteksen Käypä hoito -suosituksen mukaan taudin ensimmäiseksi lääkkeeksi sopii metformiini. Se vähentää maksan epätarkoituksenmukaista sokerin uudismuodostusta. Hoitoa tehostetaan tarvittaessa muilla lääkeaineilla, joista päätös tehdään yksilöllisen arvioinnin perusteella.
SGLT2-estäjien on osoitettu vähentävän erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien ja diabetekseen liittyvän munuaissairauden kehittymisen todennäköisyyttä. Ne laskevat verensokeria poistamalla sokeria virtsaan, mutta niillä on myös muita suotuisia vaikutuksia.
Kun diabeetikolla on merkittävässä määrin ylipainoa, voi kuitenkin olla perusteltua tehostaa lääkitystä seuraavaksi GLP1-analogeilla, jotka lisäävät elimistön omaa insuliinin eritystä ja vähentävät ruokahalua ja myös maksan sokerin uudismuodostusta. Tyypin 2 diabeteksen hoitoon on useita muitakin lääkeryhmiä. Tautia voidaan hoitaa esimerkiksi insuliinilla.
Sinulle sopivan lääkevalmisteen valintaan vaikuttavat monet asiat, muun muassa munuaistesi ja maksasi toiminta, riskisi sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, verensokeriarvosi ennen ja jälkeen aterian sekä painosi ja sen muutokset.
Tyypin 2 diabeteksen hoidossa on aina tärkeää yhdistää terveelliset elintavat ja lääkehoito. Korkeaa kolesterolia kannattaa pyrkiä alentamaan tarvittaessa myös lääkehoidolla. Verenpaineen seuranta ja hoito on osa diabeteksen kokonaisvaltaista hoitoa, jossa keskeistä on pyrkiä ehkäisemään diabeteksen lisäsairauksia.
Diabeteslääkäri Elina Pimiä
Millaisia hoitotarvikkeita minun kuuluisi saada ja kuinka usein minun pitäisi päästä vastaanotolle?
Sekä vastaanottojen tiheys että tarpeelliset hoitovälineet määrittyvät kokonaistilanteesi perusteella. Sinulle tulisi laatia hoitosuunnitelma. Lähtökohtana ovat yksilölliset tarpeesi, voimavarasi ja sinulle asetetut tavoitteet.
Hoitajan ja lääkärin vastaanotolla sinun tulisi päästä käymään tarpeen mukaan ainakin vuosittain. Osa vastaanotoista voi tapahtua etänäkin. Vuosittain on myös hyvä käydä laboratoriokokeissa, joissa tarkistetaan osaltaan hoitotavoitteiden täyttymistä ja varmistetaan, ettei diabetes ole aiheuttanut sinulle lisäsairauksia. Silmänpohjakuvauksissa on tärkeää käydä 1–3 vuoden välein.
Hoitotarvikkeiden tarve määritetään muun muassa diabeteksen hoitomuotosi, verensokeriseurantasi, matalien verensokereiden aistimiskykysi, ikäsi ja ammattisi perusteella. Jos et käytä hypoglykemian eli matalan verensokerin riskiä lisääviä lääkkeitä tai sinulla on vain yksi insuliinipistos päivässä, riittää, että käytössäsi on verensokerimittari, jolla voit mitata sormenpäästä otettavasta veripisarasta verensokeritasosi.
Jos hoitoon kuuluu insuliinipistoksia useamman kerran päivässä tai sinulla on insuliinipumppu, sinun tulisi saada käyttöösi glukoosisensori. Se mittaa jatkuvasti kudosglukoosin pitoisuutta. Laitteesta riippuen skannaat sensoria puhelimella tai erillisellä lukijalla nähdäksesi mittaustuloksen. Jotkin laitteet näyttävät tuloksen suoraan.
Ikävä kyllä ihan kaikissa kunnissa tyypin 2 diabetesta sairastavilla, joiden hoitoon kuuluu useampi insuliinipistos päivässä, ei vielä ole mahdollisuutta käyttää glukoosisensoria.
Diabeteslääkäri Elina Pimiä
Mikä on särkyneen sydämen oireyhtymä?
Särkyneen sydämen oireyhtymäksi kutsutaan vahvan tunnekuohun aikaansaamaa, sydäninfarktia muistuttavaa kohtausta. Lääketiede tuntee sen takotsubokohtauksena.
Oireet ovat samanlaiset kuin sydäninfarktissa: laaja-alainen puristava tunne rintakehällä, hengenahdistus ja pahoinvointi. Oireet voivat olla epämääräisempiäkin.
Suurin osa tähän oireyhtymään sairastuneista on vaihdevuosi-iän ohittaneita naisia. Noin puolella potilaista on ollut psyykkisiä tai neurologisia ongelmia.
Diagnoosin varmentamiseksi tarvitaan sepelvaltimoiden varjoainekuvaus, jossa todetaan terveet tai vain vähän sairaat sepelvaltimot eikä lainkaan valtimoa tukkivaa veritulppaa. Osa sydämestä ei supistele vaan on ikään kuin lamaantuneessa tilassa.
Miksi näin käy, sitä ei tiedetä varmuudella. Kohtauksen laukaisee todennäköisesti äkillinen sympaattisen hermoston aktivoituminen. Sairastumista edeltää jokin dramaattinen kokemus, ja joskus kohtauksen voi laukaista myös hyvin positiivinen tai jännittävä tapahtuma tai tilanne. Kohtauksen voi saada myös aivoinfarktin tai epileptisen kohtauksen yhteydessä. Aivojen ja sydämen yhteys näyttää oireyhtymässä ilmeiseltä.
Sairaus ei ole täysin vaaraton. Ongelmia voivat aiheuttaa sydämen vajaatoiminta, kammioperäiset rytmihäiriöt ja verihyytymät. Uusiutumisriski on noin viisi prosenttia.
Lähde: sydan.fi
Apua, löysin itsestäni punkin – mitä teen?
Punkin poistaminen onnistuu parhaiten punkkipinseteillä. Tartu punkkiin imukärsän juuresta, mahdollisimman läheltä ihoa. Vedä punkkia suoraan ylöspäin hitaasti ja tasaisesti. Desinfioi puremakohta desinfiointiaineella tai saippualla ja vedellä. Jos punkki ei irtoa kokonaan, poista punkin jäänteet desinfioiduilla pinseteillä. Älä koske punkkiin paljain käsin, vaan käytä suojakäsineitä. Hävitä punkki upottamalla se vahvaan alkoholiin tai vetämällä se alas WC:n pöntöstä.
Seuraa puremakohtaa muutaman viikon ajan. Ota yhteys lääkäriin, jos punkin puremasta syntyy iholle läpimitaltaan yli viiden senttimetrin kokoinen rinkulamainen jälki tai iholle ilmestyy ihottumaa tai jos sinulla on muita oireita, kuten kuumetta ja päänsärkyä. Sinulla voi silloin olla borrelioosi.
Borrelioosi on yleisin punkkien levittämistä taudeista. Borreliabakteerin saaminen edellyttää, että punkki on kiinni ihossa pitemmän aikaa, yleensä toista vuorokautta. Tautia hoidetaan antibiooteilla. Sitä vastaan ei ole rokotetta.
Puutiaisaivokuumetta vastaan on rokote, ja TBE-rokotussarjan saavat ilmaiseksi sellaisilla alueilla asuvat, joissa punkkien on havaittu kantavan TBE-virusta. Tautiin ei ole parantavaa hoitoa.
Käytä luonnossa ja viheralueilla liikkuessasi suojaavaa vaatetusta ja mielellään pitkävartisia kenkiä. Lisäksi kannattaa tehdä iltaisin punkkisyyni itselle ja lemmikille. Lemmikit voi suojata punkkien häätöön tarkoitetulla valmisteella, jota saa apteekista.
Voiko diabetes oikeuttaa omaishoidon tukeen?
Omaishoidon tukea voi saada, kun hoitaa sairasta, vammaista tai ikääntynyttä läheistään tämän kotona, ja hoito on sitovaa ja vaativaa. Omaishoidon tuki koostuu hoitajan palkkiosta ja vapaasta sekä muusta hoidon tueksi saatavasta kunnallisesta palvelusta, jotka määritellään hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Omaishoidon tukea haetaan kunnan sosiaali- tai terveystoimesta.
Omaishoidon tukea voidaan maksaa myös diabetesta sairastavaa läheistään hoitavalle, mikäli myöntämisen ehdot täyttyvät. Esimerkiksi diabetesta sairastavan lapsen vanhemmat voivat saada omaishoidon tukea. Myös diabeetikon kotidialyysi voi olla peruste omaishoidontuelle. Diabeetikolla voi olla lisäksi muita sairauksia ja hoidon tarvetta, joka on peruste tuelle.
Omaishoidon tuen myöntämisperusteet ja omaishoidon tuen palkkio voivat vaihdella kunnittain. Tämä johtuu siitä, että omaishoidon tuki on kunnan harkinnanvarainen, määrärahasidonnainen palvelu. Omaishoidon palkkio on vähintään 423,61 euroa kuukaudessa, ja se on veronalaista tuloa.
Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic, Diabetesliitto
2021
Mitä syke kertoo terveydestä?
Normaali leposyke on 60–80 sydämenlyöntiä minuutissa. Hyväkuntoisilla urheilijoilla leposyke voi olla jopa alle 40 lyöntiä minuutissa. Muilla kuin kestävyysurheilijoilla hyvin matala leposyke voi olla merkki siitä, että hitaasti lyövä sydän ei pysty pumppaamaan riittävästi verta, mikä voi aiheuttaa huimausta ja voimattomuutta. Sykettä voi hidastaa esimerkiksi beetasalpaajalääkitys tai sydämen sinussolmukkeen hidastunut toiminta.
Korkea leposyke voi johtua muun muassa stressistä, jännityksestä tai huonosta kunnosta. Myös esimerkiksi alkoholi, tupakointi ja kahvi sekä jotkut sairaudet, kuten anemia tai kilpirauhasen liikatoiminta, voivat nostaa sykettä. Kun leposyke on jatkuvasti korkea, se voi lisätä sydänsairauksien riskiä.
Maksimisykkeellä tarkoitetaan suurinta mahdollista sydämenlyöntien määrää minuutissa fyysisen kuormituksen aikana. Siihen vaikuttavat perinnölliset tekijät ja ikä. Oman maksimisykkeen voi arvioida yksinkertaisella kaavalla: 205–1/2 x ikä vuosissa. Terveysliikunnassa sopiva syketaso on 55–65 prosenttia ja kuntoliikunnassa 65–85 prosenttia maksimisykkeestä.
Epäsäännöllinen pulssi voi johtua eteisvärinästä. Useimmat sydämen lisälyönnit ovat vaarattomia ja menevät itsestään ohi, mutta jos sydän lyö usein hyvin tiheään ja epäsäännöllisesti, se voi olla merkki eteisvärinästä eli flimmeristä. Useita päiviä jatkuessaan eteisvärinä voi aiheuttaa aivoinfarktin. Tunnustele sormin tai mittaa esimerkiksi verenpainemittarilla sykkeesi säännöllisesti: näin opit erottamaan siinä tapahtuvat muutokset. Jos epäilet että sinulla on eteisvärinää, ota yhteyttä lääkäriin.
Milloin ketoaineita pitäisi mitata?
Ketoaineita eli ”happoja” syntyy maksassa, kun elimistö tuottaa energiaa polttamalla rasvoja. Rasvan poltto ja siten ketoaineiden muodostus lisääntyy paastotessa, erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota noudatettaessa ja insuliininpuutoksen aikana.
Insuliininpuutoksessa on vaara, että ketoaineita syntyy niin paljon, että elimistö ei ehdi poistamaan niitä riittävästi. Tällöin kertyvät hapot muuttavat veren happamaksi ja voi kehittyä happomyrkytys eli ketoasidoosi. Kun ketoaineet nousevat yli arvon 1,5 mmol/l, happomyrkytyksen riski on suurentunut ja insuliinin annostelua ja nesteen saantia pitää lisätä. Ketoaineiden ollessa yli 3 mmol/l happomyrkytyksen riski on korkea ja pitää ottaa yhteyttä omaan hoitopaikkaan tai päivystykseen.
Jotta happomyrkytyksen voi ehkäistä, tyypin 1 diabeetikon tulisi mitata veren ketoaineita sairauspäivinä, jos verensokeri on yli 14 mmol/l. Jos diabeetikon yleisvointi on heikentynyt, hänellä esiintyy vatsakipua tai oksentelua tai hän on raskaana tai käytössä on insuliinihoidon ohella sokerinpoistajatabletteja, ketoaineet on syytä tarkistaa jo, kun verensokeri on yli 12 mmol/l.
Ketoaineet kannattaa mitata myös, jos insuliinipumppua käyttävän verensokeri on yllätyksellisesti yli 14 mmol/l, eikä se laske pikainsuliinin lisäannostelulla. Ketoaineiden kohoamisesta voi päätellä, että insuliinin saanti on syystä tai toisesta riittämätöntä, esimerkiksi sen vuoksi että kanyyli ei toimi kunnolla.
Ketoliuskoja saa oman kunnan hoitotarvikejakelusta hoitotarvikelähetteen perusteella.
Lue lisää Terveyskylän Diabetestalosta:
– Ketoaineet
– Kuumetauti insuliinihoitoisella
– Vatsatauti insuliinihoitoisella
– Ketoaineiden mittaaminen ja toiminta tulosten perusteella
Sisätautien erikoislääkäri, LT Pirjo Ilanne-Parikka
Millainen liikunta vahvistaa luustoa?
Luusto tarvitsee säännöllistä liikuntaa uudistuakseen ja vahvistuakseen. Luustoa vahvistava liikunta kasvattaa luun massaa lapsuudessa ja nuoruudessa, ylläpitää luun vahvuutta aikuisiässä ja hidastaa luun menetystä ikääntyvillä.
Luun lujuutta voi vahvistaa mekaanisella kuormituksella. Sopiva yhdistelmä hyppyjä ja voimaharjoittelua vahvistaa luita tehokkaasti. Oma lähtötilanne määrittää sen, minkä tehoinen liikunta on riittävää. Jos luustossa on jo osteoporoosia, sopivan liikunnan suunnittelussa on hyvä turvautua asiantuntija-apuun.
Luun lujuutta vahvistavia liikuntamuotoja ovat:
– isku- ja tärähdyskuormitusta sisältävä liikunta, kuten erilaiset maila- ja pallopelit, joissa on nopeita suunnanmuutoksia ja hyppyjä, sekä tanssiminen, naruhyppely ja halkojen hakkaaminen
– voimaharjoittelu, kuten kuntosaliharjoittelu, lumen luominen ja siivoaminen
– juoksu ja reipas kävely, joissa tulee toistokuormitusta.
Voimaharjoittelu aiheuttaa enemmän mekaanista kuormitusta kuin kestävyysliikunta. Isku- ja tärähdyskuormitus on luuston vahvistamisen kannalta kaikkein tehokkainta.
Yhden tunnin voimaharjoittelu 2–3 kertaa viikossa riittää työikäisillä luiden vahvistamiseen. Lisäksi kannattaa harrastaa kestävyysliikuntaa päivittäin tai lähes päivittäin.
Ikääntyville suositellaan tasapainoa ja ketteryyttä kehittävää liikuntaa, kuten tanssia ja voimistelua, sekä voimaharjoittelua yhteensä 2–3 kertaa viikossa. Myös kestävyyskuntoa kannattaa parantaa esimerkiksi sauvakävelemällä tai portaita nousemalla.
Lähteet: ukkinstituutti.fi, luustoliitto.fi
Onko saunominen aina terveellistä ja turvallista?
Vaikka saunominen yleensä on rentouttavaa ja mukavaa, joissakin tilanteissa on syytä olla varovainen.
Suuret lämpötilanvaihtelut kuormittavat verenkiertoelimistöä, siksi on hyvä vilvoitella hetki saunan ulkopuolella ennen viileään veteen pulahtamista. Silloin kun verenpainelääkitys on vasta aloitettu, eikä vielä ole tiedossa, miten elimistö reagoi lääkkeen ja saunomisen yhteisvaikutukseen, on hyvä saunoa miedossa lämmössä. Saunominen voi alentaa verenpainetta jopa useiden tuntien ajaksi. Joillakin verenpaine voi laskea yllättävän nopeasti, ja silloin vaarana on pyörtyminen. Hikoilun aiheuttama nestehukka voi pahentaa huimausta.
Pistetty insuliini imeytyy ihon verenkierron vilkastuessa tavallista nopeammin, mikä voi lisätä hypoglykemian vaaraa. Jos diabeetikolla on hermovaurioista johtuvia tuntopuutoksia, saunoessa on oltava varovainen, ettei löylyttely aiheuta palovammoja. Saunomista ei suositella, jos ihossa on vuotava tai tulehtunut haava, eikä myöskään leikkauksesta toipuessa.
Hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset voivat levitä myös saunassa ilmateitse, tosin vaara ei ole kovin suuri.
Hikoileminen on elimistön tapa poistaa liikaa lämpöä, ja hikeä erittyy saunassa 0,5–1 litraa. Jos menee saunaan rankan liikunnan jälkeen, on tärkeää pitää huolta riittävästä nesteytyksestä. Pienistä lapsista, raskaana olevista ja sydänsairaista voi kevyempi löylyttely tuntua mukavammalta.
Kuumeisena, humalassa tai krapulassa ei pidä mennä saunaan, eikä kuumaan saunaan saa nukahtaa.
Jos äidin verensokeri on korkea,
onko äidinmaitokin hyvin sokerista?
Maidon sokeri on laktoosia. Äidinmaidon laktoosipitoisuus vaihtelee jonkin verran imetyksen eri vaiheissa ja se on noin seitsemän prosenttia, kun esimerkiksi lehmänmaidon laktoosipitoisuus on vajaa viisi prosenttia. Äidin verensokeritasapainon tiedetään voivan vaikuttaa äidinmaidon tuotantoon, mutta korkean verensokerin vaikutuksesta äidinmaidon laktoosipitoisuuteen ei ole tutkimustietoa. Oikeastaan sillä ei ole merkitystä, koska lapsen oma insuliini huolehtii verensokerin pysymisestä normaalina, ja laktoosi ei vaikuta haitallisesti kehittyviin hampaisiin.
Jos mahdollista, täysimetystä suositellaan kuuden kuukauden ajan ja osittaisen imetyksen jatkamista lapsen 12 kuukauden ikään. Imetys vähentää tulehduksia ja lapsen riskiä sairastua diabetekseen.
Imetys kuluttaa energiaa, ja sen vaikutusta verensokeriin voi verrata reippaan liikunnan vaikutuksiin. Liian matalan verensokerin estämiseksi on suositeltavaa, että imetysaikana äidin ateriaa edeltävä verensokeritaso olisi 6–8 mmol/l. Äidin pitäisi myös syödä ylimääräinen välipala, esimerkiksi 20 grammaa hiilihydraattia, aina ennen imetystä, myös yöllä. Verensokeri saattaa laskea yllättävän voimakkaasti ja nopeasti. Nopeaa hiilihydraattia on hyvä olla saatavilla. Insuliinin tarve saattaa imetyksen aikana olla pienempi kuin ennen raskautta.
Yleistä tietoa imetyksestä löytyy Terveyskylän Naistalosta.
LT, sisätautien erikoislääkäri Pirjo Ilanne-Parikka
Hengitänkö väärällä tavalla?
Usein kuulee sanottavan, että aikuiset ovat unohtaneet, miten hengitetään oikein. Monet meistä hengittävät pelkästään keuhkojen yläosalla. Erityisesti kipu, stressi, jännittävät tilanteet ja jatkuva kiire voivat muuttaa hengityksen pinnalliseksi.
Palleahengitys on hitaampaa ja syvempää kuin keuhkojen yläosalla hengittäminen. Siksi sitä kutsutaan joskus myös syvähengitykseksi.
Palleahengitys tapahtuu pallealihaksen avulla. Voit kokeilla sitä näin: mene sängylle makaamaan. Laita toinen käsi palleasi tai vatsasi päälle. Kun hengität syvään sisään nenän kautta, palleasi ja vatsasi nousevat kätesi alla. Kun hengität hitaasti ulos, palleasi ja vatsasi laskevat. Pidä pieni tauko ennen kuin hengität uudestaan sisään.
Hyvin hitaasti hengittäminen saa vagus- eli kiertäjähermon aktivoitumaan. Sillä on monenlaisia vaikutuksia terveyteemme.
Hidas syvähengitys rentouttaa kehon ja rauhoittaa mielen. Syke laskee, pienet verisuonet laajenevat ja kudosten hapensaanti lisääntyy. Tutkimusten mukaan syvähengitys voi vähentää astman oireita ja selkäkipua. Se auttaa myös nukahtamaan helpommin.
Tärkeää on myös hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäminen ärsyttää ilmateitä ja keuhkoja. Nenän värekarvojen tehtävä on poistaa sisään hengitetystä ilmasta epäpuhtaudet. Lisäksi nenä lämmittää sisään hengitetyn ilman ja uloshengitys kostuttaa nenän.
Lähteet: selkakanava.fi, www.hoitavahengitys.fi
Tarvitseeko suomalainen talvella vitamiinilisiä?
Yli puolet suomalaisista käyttää ravintolisiä, suurin osa turhaan. Tehokas markkinointi on kasvattanut ravintolisien kulutusta, vaikka valtaosa suomalaisista saa vitamiineja riittävästi ruuasta.
Varmuuden vuoksi otetuista ravintolisistä ei ole hyötyä. Niillä ei myöskään ole samanlaista vaikutusta terveyteemme kuin ruuasta saaduilla ravintoaineilla. Tähän on luultavasti syynä se, että ruuan mukana saamme myös muita hyödyllisiä yhdisteitä. Tärkeintä on siis pyrkiä monipuoliseen ruokavalioon, josta saa riittävästi vitamiineja. Se verottaa vähemmän kukkaroakin.
D-vitamiini on poikkeus vitamiinien joukossa. Sitä voi olla vaikeaa saada ravinnosta riittävästi. Valtaosan suomalaisista kannattaa ottaa D-vitamiinilisää lokakuusta maaliskuuhun. Ravinnon hyviä D-vitamiininlähteitä ovat vitaminoidut maitotuotteet, kala sekä ravintorasvat.
Ravintolisien käyttö on yleensä turvallista. Useimmat vesiliukoiset vitamiinit erittyvät elimistöstä nopeasti, ja niiden varastot ovat verraten pieniä. On kuitenkin hyvä muistaa, että useamman valmisteen yhtäaikainen käyttö saattaa lisätä liikasaannin ja haittavaikutusten riskiä.
Ravintolisä voi olla tarpeen esimerkiksi joidenkin sairauksien, tiettyjen lääkkeiden tai hyvin rajoittuneen ruokavalion vuoksi. Tarve tulisi kuitenkin arvioida terveydenhuollossa yksilöllisesti.
Ravitsemusterapeutti Niina Hämäläinen, Diabetesliitto
2020
Onko kananmunissa terveyseroja?
Ei oikeastaan. Kananmunat ovat monikäyttöistä, terveellistä ja edullista syötävää. Kanamunien proteiini on erittäin hyvälaatuista, ne sisältävät runsaasti vitamiineja ja keltuaisen sisältämä luteiini on hyväksi silmien terveydelle. Myös kananmunien rasvanlaatu on hyvä.
Kananmunien proteiinin, vitamiinien tai luteiinin määrissä ei ole juurikaan eroja, mutta rehuun lisätty pehmeä rasva tai kalaperäisen rehun syönti lisää keltuaisen sisältämän pehmeän rasvan osuutta ja omega-3-rasvahappojen määrää. Niin kutsutuissa omega-munissa omega-3-rasvahappojen ja erityisesti alfalinoleenihapon määrä on moninkertainen tavanomaisiin muniin verrattuna, mutta käytännössä tämäkään ero ei ole merkittävä.
Valtimotautia sairastaville ja veren kolesterolitasoa alentavaa ruokavaliota noudattaville suositellaan enintään 3–4 kananmunaa viikossa. Muille ihmisille rajoituksia ei ole.
Kananmunan keltuainen sisältää runsaasti kolesterolia, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan kananmunan kolesterolin merkitys veren kolesteroliarvoihin on vähäinen. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan kananmuna päivässä ei ollut yhteydessä suurentuneeseen sydäninfarktin riskiin, mutta tästä tarvitaan vielä lisätutkimuksia.
Kananmunien kohtuullinen syöminen on siis suositeltavaa, mutta terveyden kannalta ei ole väliä millaisen munan valitset.
Ravitsemusterapeutti Niina Hämäläinen
Mikä on get up -ilmiö?
Insuliinin vastavaikuttajahormonit eli haimasta erittyvä glukagoni, aivolisäkkeestä erittyvä kasvuhormoni ja lisämunuaisen erittämät adrenaliini ja kortisoli lisäävät insuliinintarvetta. Kasvuhormoni ja kortisoli erittyvät yksilöllisesti vuorokausirytmin mukaan, ja niiden pitoisuuden nousu aamuyöllä on aamunkoittoilmiön takana. Tällöin diabeetikon verensokeri alkaa nousta noin neljä tuntia ennen heräämistä ja on koholla herätessä. Tämä muuta vuorokautta suurempi insuliinintarve voi jatkua pitkälle aamupäivään.
Jos verensokeri on herätessä hyvä, mutta lähtee nousuun heräämisen jälkeen, syynä voi olla perusinsuliinin hiipuminen tai niin kutsuttu get up -ilmiö eli heräämisstressi. Elimistön käynnistyessä sympaattinen hermosto aktivoituu, adrenaliinia erittyy ja insuliinintarve lisääntyy. Diabeetikoiden, joiden verensokeri nousee selvästi heräämisen jälkeen, pitää herätessä annostella 1–2 yksikköä pikainsuliinia, ja joskus enemmänkin, vaikka he eivät söisi mitään. Muuten verensokeri nousee. Insuliinipumppua käyttävät voivat hoitaa tämän nostamalla basaalin annosta.
Useimmat ihmiset syövät aamupalan pian herättyään. Suuremman insuliinintarpeen voi ottaa huomioon ateriainsuliinin annoksessa eli annostella pikainsuliinia enemmän kuin muuhun aikaan päivästä. Jos muuten riittää esimerkiksi yksi yksikkö pikainsuliinia 10 gramman hiilihydraattiannosta kohti, aamupalalla tarve voi olla 1,5–2 yksikköä aamun ja aamupäivän suuremman insuliinintarpeen vuoksi.
Ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka, Diabetesliitto
Mikä on LADA?
LADA on aikuisiällä alkava, hitaasti kehittyvä insuliininpuutosdiabetes. Se luokitellaan ykköstyypin diabeteksen alaryhmäksi.
Noin kymmenellä prosentilla diabetekseen aikuisena sairastuvista todetaan verikokeessa haiman beetasolujen autoimmuunitulehdukseen viittaavia GAD-vasta-aineita, jotka ovat tunnusomaisia tyypin 1 diabetekselle. Heillä voi olla nopeasti insuliininpuutokseen johtava ykköstyypin diabetes tai sen hitaammin kehittyvä muoto, LADA.
LADA-nimitys tulee englannin kielen sanoista Latent Autoimmune Diabetes in Adults eli piilevä autoimmuunidiabetes aikuisella. Piilevä viittaa siihen, että sairastuneen oma insuliinineritys hiipuu hitaammin kuin tavalliseen ykköstyypin diabetekseen sairastuneilla.
LADA-diagnoosin saanut pärjää aluksi elintapa- ja tablettihoidolla. Sairaus on siten eräänlainen ykköstyypin ja kakkostyypin välimuoto, ja sitä onkin joskus kutsuttu tyypin 1,5 diabetekseksi.
Insuliinihoitoon siirrytään, jos verensokeri ei pysy tavoitetasolla. Hoitona voi olla aluksi joko perusinsuliini tai ateriainsuliini tai suoraan monipistoshoito.
LADAan sairastutaan tyypillisimmin 40-60-vuotiaana. Aluksi diagnoosina voi olla kakkostyypin diabetes, koska sairastunut ei heti tarvitse insuliinihoitoa.
Hänellä voi olla myös ylipainoa, kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö, mutta harvemmin kuin kakkostyypin diabeetikoilla. Jos LADA-diabeetikolla on metabolinen oireyhtymä, sitä hoidetaan samalla tavoin kuin kakkostyypin diabeetikoilla.
Mistä piilosuolaa kertyy eniten?
Piilosuolalla tarkoitetaan valmiiden elintarvikkeiden sisältämää suolaa. Suomalaisten syömästä suolasta noin 70–80 prosenttia tulee elintarviketeollisuuden tuotteista.
Eniten suolaa suomalaiset saavat leivästä, muista viljavalmisteista sekä liha- ja makkaravalmisteista. Piilosuolaa kertyy tavallista enemmän myös juustoista, maitovalmisteista sekä kala-, peruna- ja kasvisruuista. Myös erilaisissa liemivalmisteissa, maustetuissa marinadeissa ja mausteseoksissa voi olla runsaasti suolaa. Yllättäen suolaa voi olla myös monissa makeissa ruuissa, kuten aamiaismuroissa ja kekseissä.
Kaupassa kannattaa kiinnittää huomiota elintarvikkeiden suolapitoisuuksiin. Jos ravintosisältötietojen lukeminen tuntuu työläältä, Sydänmerkki auttaa ruokaostoksilla valitsemaan vähempisuolaisia tuotteita. Joskus voi tosin joutua antamaan vähän periksi: esimerkiksi leivässä pitäisi suositusten mukaan olla enintään 0,7 prosenttia suolaa, mutta sellaisia leipiä voi olla vaikea löytää kaupasta, ja siksi myös enintään yhden prosentin suolaa sisältävä leipä on hyvä valinta. Kotileipuri voi itse säädellä leipomustensa suolapitoisuutta.
Suolan saantia voi vähentää myös huuhtomalla esimerkiksi fetajuustosta, halloumista, suolasienistä ja oliiveista enimmän suolan pois.
Liiallinen suolan käyttö nostaa verenpainetta, kuormittaa munuaisia, sydäntä ja verisuonia ja lisää nesteen kertymistä elimistöön.
Miksi kalat ovat terveellisiä?
Kala sisältää runsaasti pehmeitä rasvoja, monia vitamiineja ja kivennäisaineita sekä proteiinia. Runsaasti kovaa rasvaa sisältävien ruokien, kuten rasvaisen jauhelihan ja makkaran korvaaminen kala-aterioilla pienentää kovan rasvan saantia ja parantaa ruokavalion rasvan laatua. Runsas kalan syöminen on tutkimuksissa yhdistetty pienentyneeseen dementian riskiin ja sepelvaltimotautia sairastavilla sydämen rytmihäiriöherkkyyden vähenemiseen.
Kalan rasvakoostumus eroaa lihan rasvakoostumuksesta. Kalan rasva on pääosin pehmeää, kun taas lihassa rasva on pääosin kovaa rasvaa. Kalat sisältävät runsaasti omega-3-rasvahappoa, joka on välttämätön rasvahappo, eli sitä on saatava riittävästi ruuasta, sillä ihmisen elimistö ei pysty sitä itse valmistamaan. On hyvä muistaa, että ruuanvalmistusmenetelmä vaikuttaa kala-aterian rasvan laatuun ja määrään.
Kala on suomalaisille yksi tärkeimmistä D-vitamiinin lähteistä D-vitaminoitujen rasvalevitteiden ja maitovalmisteiden lisäksi. Elimistössä D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston ja hampaiden kehittymisessä, sekä aineenvaihdunnan, hermoston ja lihasten toiminnassa.
Kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja eri kalalajeja vaihdellen.
RASVAISIA KALOJA, rasvaa yli 8 prosenttia
lohi (kasvatettu), rasvaa 16 g/100g
kilohaili, rasvaa 9 g/100g
silakka, rasvaa 9 g/100g
tonnikalasäilyke öljyssä, rasvaa 9 g/100g
KOHTUURASVAISIA KALOJA, rasvaa 2–8 prosenttia
muikku, rasvaa 4 g/100 g
lahna, rasvaa 3 g/100 g
siika, rasvaa 2,5 g/100 g
särki, rasvaa 2,5 g/100 g
VÄHÄRASVAISIA KALOJA, rasvaa alle 2 prosenttia
ahven, rasvaa 1 g/100 g
made, rasvaa 1 g/100 g
seiti (pakaste), rasvaa 1 g/100 g
tonnikalasäilyke vedessä, rasvaa 0,9 g/100 g
turska, rasvaa 0,8 g/100 g
hauki, rasvaa 0,5 g/100 g
kuha, rasvaa 0,5 g/ 100 g
Ravitsemusterapeutti Selja Harjuntausta, Diabetesliitto
Miten usein dosetti pitää pestä?
Likainen lääkedosetti on otollinen kasvualusta viruksille ja bakteereille. Se, miten pitkään taudinaiheuttajat säilyttävät tartuntakykynsä töhnäisessä dosetissa, vaihtelee muutamasta tunneista useisiin päiviin, kertoo yleislääkäri Toni Vänni Terveystalosta.
Epäpuhdas dosetti on terveysriski etenkin monisairaille sekä vanhuksille. Likaiseen dosettiin pesiytyvät tavallisimmin erilaiset hengitystie- kuten flunssavirukset sekä monet vatsatautia aiheuttavat suolistobakteerit. Tartuntojen riski kasvaa, jos lääkkeet jakaa dosettiin käsihygieniasta piittaamaton sukulainen tai avustaja.
Kädet on syytä pestä huolella aina ennen dosetin täyttämistä, samoin ennen lääkkeiden nauttimista. Pesuksi riittää saippua ja vesi, vaihtoehtona on käsien desinfiointi. Käsien lisäksi dosettiakin pitää pestä säännöllisin välein.
Luontevin aika pestä viikkotäyttöinen dosetti on sinä päivänä, kun dosetti on tyhjä ja on täytön aika. Dosetit yleensä kestävät astianpesukoneen, mutta käsin dosetin voi pestä vaikkapa puhtaalla pulloharjalla ja astianpesuaineella. Dosetti täytyy kuivattaa huolella. Märässä dosetissa tabletit herkästi hajoavat, jolloin lääkkeen imeytymismekanismi muuttuu ja lääke menettää tehoaan.
Essi Kähkönen
Miksi koronavirusinfektio on diabetesta sairastavalle vaarallisempi kuin muille?
Kuumeinen infektiosairaus on aina stressitila elimistölle oli diabetesta tai ei. Suurin osa diabetesta sairastavista on iäkkäitä henkilöitä, joilla saattaa diabeteksen lisäksi tai sen seurauksena olla muitakin vakavia sairauksia, kuten sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa sekä hengitysvajausta keuhkoissa. Nämä tilat voivat tulehduksen takia vaikeutua.
Kuumeinen infektio johtaa herkästi elimistön kuivumiseen, jolloin verenpaine ja veren suola-arvot (natrium ja kalium) voivat laskea ja munuaisten toiminta heiketä. Erityisesti, jos munuaisissa on ennestään vajaatoimintaa, tila voi vaikeutua.
Infektiosairaudet lisäävät insuliinin tarvetta, ja verensokeri yleensä nousee riippumatta diabetestyypistä. Korkea verensokeri lisää virtsan eritystä, jolloin kuivumistila pahenee. Korkea verensokeri myös heikentää sairaudesta toipumista ja altistaa muille sairauksille, kuten keuhkokuumeelle, korvatulehdukselle ja poskiontelontulehdukselle.
Tyypin 1 diabeetikoilla ja pitkään sairastaneilla tyypin 2 diabeetikoilla insuliinintarpeen ja stressihormonien lisääntyminen voi johtaa happomyrkytykseen, jos insuliiniannoksia ja nesteytystä ei lisätä riittävästi. Happomyrkytys eli ketoasidoosi on hengenvaarallinen tila.
Suurimman terveysriskin COVID-19 aiheuttaa ikääntyneille tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille ja etenkin heille, joilla on lisäksi jokin muu pitkäkestoinen sairaus. Seuraavassa ryhmässä ovat kaiken ikäiset diabeetikot, joilla on sydän- ja tai munuaissairaus sekä ne diabeetikot, joilla on immuunivaste heikentynyt tai joilla on erityisen korkea glukoositasapaino. Nuorilla ja työikäisillä diabeetikoilla, joilla ei ole muita sairauksia, infektio kehittyy epätodennäköisemmin vakavaksi.
Lisätietoa löytyy Diabetesliiton sivustolta www.diabetes.fi ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivustolta thl.fi.
Miten flunssa tarttuu?
Flunssavirukset tarttuvat tehokkaimmin käsien kautta. Flunssaan sairastuneella on yleensä runsaasti flunssavirusta erityisesti nenäeritteessä, josta se kulkeutuu helposti käsien kautta toisen ihmisen nenään, kun hän kättelyn jälkeen koskettelee kasvojaan. Paras keino ehkäistä flunssaa on käsien pesu.
Flunssa voi tarttua myös pisaratartuntana, joskin paljon tehottomammin kuin käsien kautta. Kannattaa yksiä ja aivastaa vaikka nenäliinaan, kun muita ihmisiä on lähellä.
Tartuttavin vaihe on taudin alussa, kun flunssan oireet ovat vielä vähäiset. Tartuttavin vaihe kestää yleensä kaksi, kolme päivää, mutta joskus pitempäänkin riippuen siitä, mikä virus sairauden aiheutti. Flunssa kestää muutamasta päivästä 2–3 viikkoon; diabeetikoilla huono hoitotasapaino voi pitkittää flunssasta toipumista. Kun flunssaviruksia kantavia ihmisiä on joukossamme koko ajan, töistä ei tarvitse jäädä pois tarttumisvaaran takia, jos vointi vain sallii työnteon.
Influenssa tarttuu hengitystie-eritteiden välityksellä jo 1–2 päivää ennen oireiden ilmaantumista ja suurimmillaan tartuntavaara on 1–3 päivää oireiden alusta. Aikuiset voivat tartuttaa influenssan muihin noin viiden päivän ja lapset noin seitsemän päivän ajan. Influenssankin ehkäisyssä tärkeää on hyvä käsihygienia. Parhaiten influenssan voi välttää ottamalla rokotuksen sitä vastaan.
Koronavirusinfektion COVID-19 tarttumisesta löytyy tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta www.thl.fi.
Lähde: www.terveyskirjasto.fi
Mistä margariinit valmistetaan?
Margariinin pääraaka-aine on kasviöljy. Eniten margariineissa käytetään rypsi- ja auringonkukkaöljyä. Rasiaan sopivan, levittyvän rakenteen aikaansaamiseksi margariiniin lisätään pieniä määriä kovia palmu- ja kookosöljyjä, ja osa pehmeistä öljyistä kovetetaan vaihtoesteröinniksi kutsutulla menetelmällä. Vaihtoesteröinti ei tuota transrasvoja, toisin kuin joissakin muissa maissa käytetty menetelmä.
Öljyt sekoitetaan nesteeseen, joka voi olla vettä, maitoa tai kirnumaitoa. Margariineihin lisätään A- ja D-vitamiineja, aromiaineita ja lisäaineita. Koostumusta, säilyvyyttä ja väriä parantavat lisäaineet ovat luonnosta tuttuja: lesitiini soijapavusta, sitruunahappo sitrushedelmistä ja beetakaroteeni porkkanoista. Kolesterolia alentaviin margariineihin lisätään kasvistanoli- tai -steroliestereitä.
Margariinit ovat pehmeän rasvan lähteitä. Sydänmerkki-kriteerien mukaisessa levitteessä kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa on korkeintaan yhden kolmasosan verran. Kevytlevitteiden pääraaka-aine on usein vesi, joten niitä tulisi käyttää päivittäin useita ruokalusikallisia, jotta niistä saisi riittävästi pehmeää rasvaa. Siksi suositeltavampaa on käyttää margariinia, jonka rasvapitoisuus on vähintään 60 grammaa 100 grammassa.
Ravitsemusterapeutti Katri Havia
2019
Miksi sormet menevät kylmässä vitivalkoisiksi?
Kun yksi tai useampi sormi muuttuu kylmässä helposti vitivalkoiseksi ja tunnottomaksi, kysymys on valkosormisuudeksi kutsutusta ilmiöstä. Oireen aiheuttavat epätavallisen herkästi supistuvat verisuonet.
Valkosormisuus alkaa usein lapsena. Silloin sitä kutsutaan primaariseksi Raynaud’n oireeksi. Vaikka oire voi olla kivulias, se on yleensä vaaraton. Kun valkosormisuus alkaa yli 30-vuotiaana, se saattaa olla merkki jostakin yleissairaudesta, ja syyn selvittämiseksi voidaan tarvita tarkempia tutkimuksia. Taustalla voi olla esimerkiksi reumaattinen sidekudossairaus, ja joskus oireilun voi aiheuttaa esimerkiksi beetasalpaajalääkitys.
Oireilu alkaa yleensä 5–10 asteen lämpötilassa, mutta kostealla ilmalla sormet voivat muuttua valkoisiksi lämpimämmälläkin säällä. Kohtaus kestää muutamasta minuutista kymmeniin minuutteihin.
Useimmilla valkosormisuus ilmenee lievänä ja harvoin. Jotkut tarvitsevat siihen kuitenkin hoitoa. Valkosormisuutta voidaan lievittää suun kautta otettavilla lääkkeillä, kuten kalsiumkanavan salpaajilla, tai nitrovoiteella.
Valkosormisuutta voi ehkäistä lämpimällä vaatetuksella. Tupakointi pahentaa oireilua.
Lähde: Terveyskirjasto
Voiko flunssaa ehkäistä ruualla tai vitamiinilisillä?
Kyllä ja ei. Vastustuskykyymme vaikuttaa olennaisesti riittävä ravintoaineiden (kuten vitamiinien ja hivenaineiden) ja energian saanti. Riittävän ravintoaineiden saannin voimme varmistaa syömällä monipuolisesti etenkin kasviksia ja pehmeitä rasvoja. Se vahvistaa vastustuskykyämme myös flunssaviruksia vastaan.
Purkista otetuilla vitamiineilla ei ole yhtä tehokasta vaikutusta. Vitamiinitäydennystä tarvitaan, mikäli ruokavalio on hyvin rajoittunut esimerkiksi allergioiden vuoksi, mutta varmuuden vuoksi otetuista vitamiinipillereistä ei ole hyötyä. Tyypillisesti flunssan ehkäisyyn käytetyt isot C-vitamiiniannokset eivät tutkimusten mukaan ehkäise flunssaa, ja viikon mittaisen flunssan kestoakin ne lyhentävät parhaimmillaan vain noin puoli päivää.
Sinkki sen sijaan saattaa lyhentää flunssan kestoa jopa kolmanneksella ja auttaa myös torjumaan flunssaa. Parhaiten flunssan kestoa lyhentää suihkeena tai imeskelytablettina otettu sinkkiasetaatti. Useimmat flunssaan suositellut ruoka-aineet, kuten hunaja, inkivääri ja sitruuna, saattavat kyllä helpottaa oloa vähentämällä tukkoisuutta ja kurkkukipua, mutta flunssan kestoon tai ehkäisyyn niillä ei tutkimusten mukaan näytä olevan vaikutusta.
Ravitsemusterapeutti Niina Hämäläinen, Diabetesliitto
Pitääkö elintarvikkeiden palmuöljystä olla huolissaan?
Palmuöljyä saadaan öljypalmujen hedelmistä. Se on kookosöljyn tapaan suurelta osin kovaa rasvaa, toisin kuin muut kasviöljyt.
Palmuöljyä käytetään elintarvikkeiden lisäksi biodieselin raaka-aineena. Elintarvikkeista sitä voi olla muun muassa leivonnaisissa, kekseissä, muroissa, valmisruuissa ja kastikeaineksissa. Sitä löytyy myös kasvimargariineista, joissa se toimii kovettajana, mutta sen määrät ovat niin pieniä, ettei se muuta ruokavalion rasvakoostumusta.
Palmuöljyn käyttö on kiistanalaista sen ympäristövaikutusten vuoksi: öljypalmuplantaasien tieltä on raivattu suuria alueita sademetsää. Huolta on herättänyt myös palmuöljyn sisältämät mahdollisesti haitalliset aineet, joita syntyy, kun öljyä kuumennetaan puhdistusvaiheessa.
Meillä markkinoilla olevissa tuotteissa palmuöljyä on yleensä hyvin pieniä määriä. Sen päivittäinen käyttömäärä jää siten pääosin vähäiseksi, eikä siitä yleensä tarvitse olla huolissaan.
Ruokavirastossa on parhaillaan menossa riskinarviointiprojekti elintarvikkeiden vierasaineista: siinä arvioidaan myös palmuöljyn vierasaineet. Projektin on määrä valmistua tämän vuoden aikana.
Ravitsemusterapeutti Niina Hämäläinen, Diabetesliitto
Miten saan itseni ulos ja liikkeelle marraskuussa?
Marraskuu on monen mielestä kuukausista se, jonka yli mielellään hyppäisi. Kesällä ladattu aurinkoenergia on käytetty loppuun, töihin lähdetään ja töistä tullaan hämärässä, eikä energiaa tunnu riittävän mihinkään ylimääräiseen.
Hyvä tapa saada lisää virtaa on kehoa ja mieltä virkistävä liikunta. Kun lähdet liikkeelle sen sijaan että jäät makaamaan sohvalla, huomaat että se tuo elämääsi paljon hyvää: kunto kohenee, mieli virkistyy ja uni tulee helpommin.
Mieti, millainen liikkuminen olisi sinusta kivaa.
Kuusi vinkkiä alkuun pääsemiseksi:
– Lähde liikkeelle metsään. Kuuntele luonnon ääniä ja tutki, löytäisitkö vielä suppilovahveroita reppuusi.
– Ota yhteyttä ystävääsi ja sovi yhteinen kävelylenkki tai uimahallireissu.
– Lähde lasten tai lastenlasten kanssa läheiseen puistoon taskulamppujen kanssa ja heittäydy itsekin leikkimieliseksi.
– Tykkäisitkö juosta? Syksyllä on mukava lenkkeillä, kun ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Otsalamppu antaa valoa pimeään.
– Ota tavaksi televisiota katsoessa venytellä, tehdä kyykkyjä ja nostella käsipainoja.
– Kokeile jotakin uutta: innostaisiko lavatanssijumppa Lavis, senioritanssit tai jooga?
Liikuntasuunnittelija Eira Taulaniemi, Diabetesliitto
Miten virtsatietulehdusta voi yrittää ehkäistä?
Virtsatietulehduksen ehkäisyssä suositellaan ensi sijassa lääkkeettömiä keinoja. Diabeetikolla yksi ehkäisykeino on pyrkiä pitämään sokeritasapaino mahdollisimman hyvänä. Lisäksi kannattaa juoda karpalo- tai karpalopuolukkamehua. Nesteen käytön lisääminen on muutenkin hyödyksi. Vaihdevuosien jälkeen paikallisen estrogeenihoidon on lisäksi havaittu auttavan ongelman hoidossa.
Myös probioottien käyttö, kylmettymisen välttäminen, ummetuksen hoito ja rakon tyhjennys yhdynnän jälkeen voivat olla avuksi, vaikka tutkimusnäyttö näistä keinoista onkin puutteellinen.
Jos lääkkeettömistä ehkäisykeinoista huolimatta virtsatietulehduksia on vähintään kolme vuoden aikana, on syytä harkita pitkäaikaisen estolääkityksen käyttöä. Jos toistuvat virtsatietulehdukset liittyvät naisella selvästi sukupuoliyhdyntään, yhdynnän jälkeinen mikrobilääkkeen kerta-annos on tehokas virtsatietulehduksen ehkäisykeino.
Virtsatietulehdukselle altistavia tekijöitä ovat diabeteksen lisäksi heikentynyt limakalvopuolustus, sukupuoliyhdyntä, virtsateihin kohdistuvat toimenpiteet ja eturauhasen liikakasvu. Rakkotason tulehdukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin munuaistason tulehdukset. Virtsatietulehdukset ovat pääasiassa naisten sairauksia.
Asiantuntija: Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka
Mistä kasvissyöjä saa B12-vitamiinia?
B12-vitamiinia esiintyy luonnossa pääasiassa eläinkunnan tuotteissa. Osa merilevistä ja sienistä sisältää B12-vitamiinia ja jotkin hiivat pystyvät tuottamaan sitä, mutta vitamiini on sellaisessa muodossa, että se ei ole elimistömme käytettävissä.
Lakto-ovo-vegaanista ruokavaliota noudattava saa yleensä riittävästi B12-vitamiinia maitotuotteista ja kananmunasta. Täysin vegaanista ruokavaliota noudattava saa B12-vitamiinia kasvipohjaisista maidon ja jugurtin kaltaisista tuotteista, kuten esimerkiksi soija-, kaura- ja mantelituotteista.
Riittävä määrä kasvipohjaisia, B12-vitamiinia sisältäviä tuotteita on 7–8 desilitraa päivässä. Kaikkia tuotteita ei täydennetä B12-vitamiinilla, joten asia kannattaa aina tarkistaa. Esimerkiksi luomutuotteisiin vitamiinia ei lisätä.
Vegaaniruokavaliota noudattavan on hyvä käydä jossain vaiheessa mittauttamassa B12-vitamiinitasonsa, jotta riittävää saanti voidaan varmistaa. Mikäli saantia ei pystytä turvaamaan ruokavaliolla, apteekeissa on myynnissä useita myös vegaaneille sopivia B12-vitamiinivalmisteita.
Ravitsemusterapeutti Niina Hämäläinen, Diabetesliitto
Tarvitseeko ihminen lämpimällä ilmalla enemmän suolaa?
Lämpötila ei vaikuta suolan tarpeeseemme. Tarvitsemme suolan sisältämää natriumia noin 0,5 grammaa päivässä, joka kertyy noin 1,3 grammasta suolaa. Vähäinen tarve täyttyy elintarvikkeiden luontaisesta natriumista, joten lisättyä suolaa emme tarvitse.
Suomalaisten suolan saanti on moninkertainen tarpeeseen nähden. Naiset saavat keskimäärin 7 ja miehet 9,5 grammaa suolaa päivässä (Finravinto 2017), kun päivittäinen saantisuositus on enintään 5 grammaa.
Ravinnosta saadusta natriumista noin 98 prosenttia erittyy virtsaan ja alle 0,5 prosenttia hikeen. Lämpötilan vaikutus erittymiseen on pieni, joten käsitys hikoilun aiheuttamasta lisäsuolan tarpeesta on suurelta osin virheellinen.
Hikoilun aiheuttamat tuntemukset ja lihaskrampit mielletään suolan puutokseksi, vaikka todellisuudessa on kyse nestehukasta, jota suolalisä saattaa pahentaa. Normaali syöminen riittää turvaamaan suolan tarpeen myös lämpimällä ilmalla ja hikoillessa, tärkeämpää on huolehtia riittävästä veden juonnista. Juominen on erityisen tärkeää ikääntyessä, koska silloin janontunne heikentyy ja veden määrä elimistössä vähenee.
Natriumin puutostila on harvinainen ja siihen suolalisä ei auta, vaan tila hoidetaan terveydenhuollossa. Lisätarve suolalle saattaa syntyä pitkän liikuntasuorituksen aikana esimerkiksi maratonilla tai tiettyjen sairauksien ja lääkitysten yhteydessä, jolloin lääkäri ottaa asian esille. Liiallinen suolan saanti kuormittaa muun muassa munuaisia ja sydän- ja verenkiertoelimistöä ja saattaa altistaa osteoporoosille, minkä vuoksi runsasta suolan käyttöä tulisi välttää.
Ravitsemusterapeutti Niina Hämäläinen, Diabetesliitto
Saako diabeetikko mopokortin?
Kun diabetes on hyvässä hoidossa ja seurannassa, diabetes ei ole este mopon tai mopoauton ajokorttiluvan saamiselle. Diabetesta sairastava tarvitsee kuitenkin hoitavalta lääkäriltään lausunnon ajokyvystään. Lausunto on maksullinen. Sen hinta vaihtelee terveydenhuollossa toimintayksiköittäin ja on noin 60 euroa. Käytäntö perustuu viime vuoden heinäkuussa voimaan tulleisiin ajoterveysohjeisiin. Nuorten terveystodistusta ei enää käytetä ajoterveysasioissa.
Tietoa diabeetikkojen mopokortin ja muiden ajokorttien terveysedellytyksistä ja neuvoja omasta ajoterveydestä huolehtimiseen löytää Diabetesliiton laatimasta Turvallista matkaa! -esitteestä. Esite on ladattavissa ilmaiseksi D-kaupasta d-kauppa.diabetes.fi.
Tiina Raatikainen
Lihottaako iltasyöminen?
Iltasyömisen lihottavaa vaikutusta on perusteltu muun muassa sillä virheellisellä käsityksellä, että ihmisen aineenvaihduntaa hidastuu yöllä ja näin ollen illalla syötyä energiaa ei saada kulutettua tehokkaasti. Ihmisen perusaineenvaihdunta ei hidastu yöllä, ja kevyen iltapalan syöminen kello 18–21 on jopa suositeltavaa, jotta yön paasto ei venyisi turhan pitkäksi.
Syömisen lopettaminen kello 18 ei automaattisesti saa painoa putoamaan, mutta joissakin tutkimuksissa runsaalla iltasyömisellä on havaittu negatiivisia vaikutuksia muun muassa verenpaineeseen ja verensokeriarvoihin. Runsas iltasyöminen voi myös häiritä unta, ja vähäinen nukkuminen puolestaan altistaa painonnousulle.
Yleensä syy ruokailujen iltapainotteisuuteen löytyy päivän muusta syömisestä. Tilanne korjaantuu, kun muuttaa ateriarytmiä tasaisemmaksi. Säännöllinen ruokailurytmi, jossa ateriat jakautuvat tasaisesti päivän mittaan, auttaa painonhallinnassa ja pitämään verensokerin tasaisempana. Myös ateriakokoa ja makeanhimoa on helpompi hallita, kun nälkä ei pääse liian suureksi.
Iltasyöminen ei siis sinällään vaikuta painoon, mutta painonhallinnan kannalta on hyvä pyrkiä syömään useamman kerran päivässä ja tasaisin väliajoin. Unen ja ruuansulatuksen kannalta sopiva hetki kevyelle iltapalalle on viimeistään 1–2 tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja runsasrasvaisia ruokia kannattaa välttää kello 20 jälkeen.
Ravitsemusterapeutti Niina Hämäläinen, Diabetesliitto
Estääkö diabetes ripsienpidennykset, rakennekynnet tai kestopigmentoinnin?
Diabetesliiton erikoislääkäri Anu-Maaria Hämäläinen toteaa, että rakennekynsissä ja ripsienpidennyksissä käytetään samoja akrylaatteja kuin sensoreiden liimoissakin. Hän ei suosittele, että diabetesta sairastava ottaisi kumpaakaan, jos haluaa jatkossakin pystyä sensoroimaan.
– Oli diabetes tai ei, en suosittelisi niitä muutenkaan niistä mahdollisesti eliniäksi saatavan akrylaattiallergian vuoksi, hän lisää.
Kestopigmentointeihin liittyy puolestaan diabeetikoilla kasvanut tulehdusriski.
– Jos sokeritasapaino on kovin huono pigmentaatiota ottaessa tai verensokeri on heti sen jälkeen hyvin korkea, tulehduksen vaara kasvaa. Jos verensokerin pitää hyvänä, eli pääsääntöisesti alle 10 mmol/l, kestopigmentointi ei aiheuta nuorelle diabeetikolle mitään riskiä, yleislääketieteen erikoislääkäri, diabetologi Atte Vadén tarkentaa.
Tiina Raatikainen
Loppuuko insuliini, kun kysyntä kasvaa?
Marraskuun lopulla useissa tiedotusvälineissä uutisoitiin, että diabeteksen nopea yleistyminen lisää voimakkaasti insuliinin kysyntää, ja kymmenet miljoonat diabetesta sairastavat uhkaavat jäädä vaille insuliinia. Johtaako tämä insuliinipulaan vaikkapa Suomessa?
– Ei johda. Insuliinista ei tule pulaa Suomessa ja sitä voidaan tehdä tarpeeksi koko maailman tarpeisiin, Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka kertoo.
Insuliinia voi kuitenkin olla monissa maissa vaikea saada käyttöön riittävästi. Tämä johtuu insuliinin hinnasta ja siitä, että terveydenhuolto ja lääkehuolto eivät toimi kaikkialla luotettavasti. Insuliini on jo nyt osalle maailman ihmisiä liian kallista ostaa.
Stanfordin yliopiston tutkijoiden mukaan maailmassa tarvitaan 20 prosenttia nykyistä enemmän insuliinia vuonna 2030. Tutkimus julkaistiin The Lancet -lehden erikoisnumerossa.
Onko tumma sokeri valkoista sokeria terveellisempää?
Intiaanisokeri ja muut tummat ruokosokerit ovat tavallista valkoista sokeria vähemmän puhdistettuja. Ne sisältävät jonkin verran sokeriruo’on ravintoaineita, kuten kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. Jotta tumman sokerin kivennäisaineilla olisi merkitystä ravitsemuksen kannalta, sitä pitäisi syödä suuria määriä. 40 grammasta eli puolesta desilitrasta intiaanisokeria saa päivittäisestä kalsiumin tarpeesta noin kolme prosenttia ja magnesiumin tarpeesta noin prosentin verran.
Tummilla sokereilla ei ole merkitystä kivennäisaineiden lähteenä, kun niitä käyttää ravitsemussuositusten mukaisesti vain kohtuullisia määriä päivässä. Ravitsemussuositukset neuvovat rajoittamaan lisätyn sokerin saantia niin, että sen osuus koko päivän energiasta jää alle 10 prosenttiin. Se tarkoittaa korkeintaan noin 50 grammaa sokeria päivässä. Sama suositus koskee myös diabeetikoita.
Päivittäisen ravitsemuksen kannalta tummat sokerit eivät siis ole sen terveellisempiä kuin valkoinenkaan sokeri. Verensokeriin niillä on samanlainen vaikutus kuin valkoisella sokerilla. Maultaan ne ovat valkoista sokeria aromikkaampia ja sopivat siksi hyvin esimerkiksi moniin leivonnaisiin ja jälkiruokiin.
Krista Korpela-Kosonen
2018
Onko silakoita turvallista syödä?
Itämeren silakan dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet 2000-luvulla alle puoleen aikaisemmista pitoisuuksista. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan sekä dioksiinien että PCB-yhdisteiden keskimääräiset pitoisuudet ovat silakassa nykyään selvästi EU:n asettamia enimmäispitoisuuksia pienemmät.
Dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä, jotka kertyvät elimistöön iän myötä. Runsas altistuminen näille yhdisteille voi aiheuttaa terveyshaittoja. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ympäristössä olivat suurimmillaan 1960-luvun lopulla. Sen jälkeen ne ovat laskeneet alueesta riippuen jopa 90 prosenttia.
Ympäristömyrkyistä huolimatta kalan käyttö on turvallista ja terveellistä. Kalan syönnistä saatavat terveyshyödyt päihittävät mahdolliset ympäristömyrkkyjen haitat.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksena on, että ihmiset söisivät kalaa kaksi kertaa viikossa ja käyttäisivät vaihdellen eri kalalajeja. Eviran mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei kuitenkaan kannata syödä isoja silakoita eikä Itämerestä pyydettyjä lohia tai taimenia useammin kuin 1–2 kertaa kuukaudessa.
Kalan rasva sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä muun muassa aivojen ja keskushermoston kehitykselle ja normaalille toiminnalle. Omega-3-rasvahapot hellivät myös sydäntä ja verisuonia, koska ne parantavat veren rasva-arvoja ja voivat laskea verenpainetta.
Kalassa on paljon laadukasta proteiinia ja siitä saa reippaasti D-vitamiinia. Kala on lisäksi tärkeä seleenin, B12-vitamiinin, jodin, kaliumin ja fosforin lähde. Sadasta grammasta silakkaa saa 16 grammaa proteiinia, 6 grammaa rasvaa ja 15,6 mikrogrammaa D-vitamiinia.
Säännöllinen kalan käyttö on hyvä tapa turvata monien vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia myös silloin, kun ruokavaliossa on vain vähän tai ei ollenkaan lihaa ja maitovalmisteita.
Krista Korpela-Kosonen
Voiko sokerittomassa tuotteessa olla sokeria?
Kyllä voi. Sokerittomana myytävässä elintarvikkeessa saa lain mukaan olla sokeria korkeintaan 0,5 grammaa desilitraa tai sataa grammaa kohden. Niinpä esimerkiksi Hartwallin ananaslimussa lukee sokeriton, vaikka valmistusaineissa on makeutusaineiden lisäksi sokeria.
Tavallisesti pikainsuliinia aterioille pistävä diabeetikko arvioi hiilihydraattimäärän viiden gramman tarkkuudella, eikä tarkempi arviointi ole tarpeen. Erittäin hiilihydraattiherkälle pienelläkin määrällä sokeria saattaa kuitenkin olla merkitystä, erityisesti jos luulee tuotteen todella olevan sokeriton.
Miten kauan ykköstyypin diabetes voi oireilla?
Tärkeimmät ykköstyypin diabeteksen oireet ovat lisääntynyt jano, lisääntynyt pissaaminen ja väsymys. Kaikilla lapsilla, joilla todetaan ykköstyypin diabetes, on ollut jonkinlainen muutos janon tunteessa ja pissaamisessa.
Toki niinkin voi käydä, että hoitoon on hakeuduttu jostain muusta syystä, esimerkiksi ummetuksen tai korvatulehdusepäilyn takia.
Oireet alkavat siinä vaiheessa, kun elimistön insuliinintuotanto ei ole enää riittävä. Suomessa on nykyään harvinaista, että nämä oireet olisivat kestäneet yli kahta viikkoa, ennen kuin lapsi saa diabetesdiagnoosin.
Kaikki oireet alkavat samoihin aikoihin. Väsymys vain on juomista ja pissaamista epäselvempi oire.
Diabetestutkimuksissa olemme huomanneet, että haiman epätarkoituksenmukainen toiminta alkaa jo aiemmin, ja vielä oireettomilta lapsilta voi saada poikkeavan verensokeriarvon. Terveeltä lapselta ei kuitenkaan kannata kotona mitata verensokeria, ennen kuin lapsi alkaa juoda ja pissata tavallista enemmän. Jos yksi lapsi on jo sairastunut, se vain lisäisi vanhempien perushuolta terveiden sisarusten tulevaisuudesta. Diabetes tulee, jos on tullakseen.
Satunnaisesti mitatun verensokerin raja on 11,1 mmol/l. Sen yli menevä arvo edellyttää lisätutkimuksia.
Vastaajana lasten diabeteslääkäri ja lasten endokrinologian dosentti Marja-Terttu Saha Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
Marika Lehto
Miksi sienet laittavat mahan sekaisin?
Syksy on sieniruokien sesonkiaikaa, mutta osalle ihmisistä nämä metsiemme aarteet eivät sovi. Jos sieniaterian syömisen jälkeen saa toistuvasti vatsavaivoja, syynä saattavat olla sienten sisältämät hiilihydraatit.
Sienet varastoivat energiaa sienisokerina eli trehaloosina, jota sieniateria sisältää 1–6 grammaa. Osalta ihmisiä puuttuu trehaloosia pilkkova ruuansulatusentsyymi, jolloin sienisokeri ei imeydy vaan kulkeutuu paksusuoleen. Seurauksena on samantapaisia vatsavaivoja kuin laktoosi-intoleranssissa: löysiä ulosteita, vatsan turvotusta ja ilmavaivoja. Sienisokerin aiheuttamia vatsavaivoja kutsutaankin trehaloosi-intoleranssiksi. Trehaloosi-intoleranssin yleisyyttä ei tunneta, mutta se on todennäköisesti paljon harvinaisempi kuin laktoosi-intoleranssi, joka on noin viidenneksellä suomalaisista.
Sienisokeria yleisempiä vatsavaivojen aiheuttajia saattavat olla sienten sisältämät huonosti sulavat hiilihydraattiyhdisteet eli niin kutsutut fodmap-hiilihydraatit. Ne aiheuttavat oireita etenkin henkilöille, joilla on ärtyväksi suoleksi kutsuttu toiminnallinen vatsavaiva. Vatsan turvotuksen ja ilmavaivojen lisäksi oireina voi olla muun muassa vatsakipua, löysiä ulosteita, ummetusta ja pahoinvointia.
Sieniruokien aiheuttamien vatsa- ja suolisto-oireiden hoidoksi riittää sienten käytön rajoittaminen tai välttäminen. On yksilöllistä, millainen määrä sieniruokia aiheuttaa oireita. Pieni annos saattaa sopia, vaikka suuremmista määristä tulisikin oireita. Hankalat oireet voivat vaatia sieniruokien jättämisen ruokavaliosta kokonaan.
Voiko insuliinipumpun hakkeroida?
Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen tietoturva-asiantuntija Perttu Halonen sanoo, että periaatteessa voi.
– Meidän tietoon ei kuitenkaan ole tullut sellaista. Turvallisuutta lisännee se, että maapallon toiselta puolelta on mahdotonta hakkeroida insuliinipumppua Suomessa. Hyökkääjän pitäisi arvioni mukaan olla enintään muutamien kymmenien metrien päässä pumpusta.
Pari vuotta sitten Johnson & Johnsonin yhdessä pumppumallissa havaittiin haavoittuvuus. Pumpun valmistaja kertoi asiasta laitteen käyttäjille henkilökohtaisesti ja antoi ohjeita, joita noudattamalla haavoittuvuuden hyväksikäyttöä voi rajoittaa.
Viestintävirastoon tuli äskettäin tieto Medtronicin valmistamien pumppujen haavoittuvuudesta, joka mahdollistaa insuliinipumpun ja sen ohjausyksikön välisen radioliikenteen salakuuntelun ja väärien komentojen antamisen insuliinipumpulle.
– Tietoomme ei ole kuitenkaan tullut, että kummankaan valmistajan laitteita kukaan olisi koskaan hakkeroinut Suomessa eikä muuallakaan, Halonen toteaa.
Voiko insuliinipumppu pettää muulla tavoin?
– Insuliinipumpun toimintaan voi tulla monenlaisia häiriöitä. Pumppu ei esimerkiksi annostele insuliinia tai näppäimet lopettavat toimintansa. Pumppu ilmoittaa aina vikakoodilla ja äänimerkeillä pumpun teknisestä toiminnan häiriöstä, diabeteshoitaja Anneli Jylhä Diabetesliitosta kertoo.
Insuliinipumpun tietää toimivan, kun verensokeri pysyy tavoitetasolla. Jos insuliinipumppu ei annostele insuliinia kuten pitäisi, verensokeri nousee. Aina tämä ei johdu insuliinipumpun toiminnasta, vaan esimerkiksi pumpun kanyyli voi olla ihossa huonosti kiinni tai insuliini on voinut päästä lämpenemään.
– Verensokeria pitää siis mitata riittävän usein ja mittaustuloksiin pitää reagoida. Myös pumpun merkkiääniin pitää kiinnittää huomiota. Pumppua pitää käsitellä tarpeeksi varoen, ja sen kunto pitää tarkistaa aika ajoin, Jylhä opastaa.
Tekniset toimintahäiriöt tulevat yleensä aina yllättäen. Jokaisella insuliinipumppua käyttävällä täytyy olla käytössään varajärjestelmä: kun pumppu menee epäkuntoon, on siirryttävä välittömästi monipistoshoitoon. Saatavilla pitää olla siis sekä pitkävaikutteista insuliinia että ateriainsuliinia.
Minimoiko marjojen nopea käyttö vitamiinitappiot?
Marjat kannattaa käyttää tai säilöä vuorokauden kuluessa niiden poimimisesta. Marjojen C-vitamiini alkaa vähäisessä määrin tuhoutua heti poiminnan jälkeen. Marjan pinnan rikkoutuminen tehostaa vitamiinitappioita, sillä ilman happi tuhoaa C-vitamiinia. Käytännössä vitamiinitappiot ovat yleensä tässä vaiheessa niin vähäisiä, ettei se heikennä marjojen terveellisyyttä.
Vitamiini- ja polyfenolihävikkiä tapahtuu myös säilytyksen aikana. Mitä lämpimämmässä marjoja säilyttää, sitä herkemmin hävikkiä tapahtuu. Siksi marjat on hyvä siirtää poiminnan jälkeen mahdollisimman pian viileään.
Marjojen pakastamisessa valtteja ovat nopeus ja riittävän kylmä lämpötila. Marjat jäätyvät nopeasti, kun pakastimen lämpötila on pakastusvaiheessa -20 astetta tai kylmempi. Se jälkeen lämpötilan on oltava koko säilytysajan ainakin -18 astetta.
C-vitamiini säilyy parhaiten tallella kokonaisina pakastetuissa marjoissa. Viipalointi lisää jonkin verran C-vitamiinin hävikkiä, kun taas pieni sokerilisä vähentää sitä. Puolen litran pakastusrasiaan kannattaa lisätä noin ruokalusikallinen sokeria.
Pakastamisajan pituus vaikuttaa marjojen vitamiinihävikkiin. Esimerkiksi vadelman C-vitamiinista näyttäisi häviävän noin 40 prosenttia 12 kuukauden pakkasvarastoinnin aikana. Kolmessa kuukaudessa hävikki on keskimäärin 20 prosenttia. Marjat on hyvä käyttää pakastimesta loppuun ennen seuraavan satokauden alkua eli noin vuoden kuluessa.
Eniten vitamiini- ja polyfenolihävikkiä tapahtuu, kun pakastetut marjat sulatetaan. Pitkä sulatusaika lisää hävikkiä. Marjat kannattaa sulattaa nopeasti esimerkiksi mikroaaltouunin sulatusteholla tai upottamalla pakastusrasia tai -pussi kuumaan veteen.
Sulatettujen marjojen seisottaminen valolle ja hapelle altistuneena vaikuttaa haitallisesti C-vitamiiniin. Sulatus aktivoi marjoissa myös entsyymejä, jotka hapettavat marjojen polyfenoleita. Siksi marjat on hyvä käyttää mahdollisimman pian sulatuksen jälkeen.
Tarvitseeko D-vitamiinilisää nauttia kesälläkin?
D-vitamiinia muodostuu iholla maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana ja eniten kesäkuukausina. Sen lisäksi D-vitamiinia saa ravinnosta, erityisesti D-vitaminoiduista maitovalmisteista, rasvalevitteistä ja kalasta.
Talvikuukausina kaiken ikäisten suositellaan ottavan D-vitamiinia lisäksi purkista. Entä kesällä, kun aurinko paistaa ja iho muodostaa vitamiinia?
Aikuisen, joka viettää normaalisti aikaa ulkona, ei yleensä tarvitse kesällä syödä D-vitamiinilisää. Sitä vastoin ympärivuotista D-vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan alle 18-vuotiaille, yli 75-vuotiaille sekä raskaana oleville ja imettäville.
D-vitamiinin suositeltava päivittäinen saanti on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös aikuisilla voi olla kesällä tarve D-vitamiinivalmisteelle, jos ruokavalio ei sisällä riittävästi D-vitamiinipitoisia ruoka-aineita.
Myös turvallisen saannin ylärajat on määritelty ikäryhmittäin. D-vitamiinivalmisteiden tarpeettoman suurta käyttöä on syytä välttää.
(lähde: www.evira.fi)
Turvallisen D-vitamiinin saannin yläraja
– Alle 1-vuotiaat lapset 25 µg/vrk
– 1–11-vuotiaat lapset 50 µg/vrk
– Nuoret ja aikuiset 100 µg/vrk
Saako kalsiumia tarpeeksi muusta kuin maidosta?
Maito ja maitovalmisteet ovat erinomaisia kalsiumin lähteitä, mutta sitä voi saada myös muista ruoka-aineista. Kalsiumin lähteitä ovat esimerkiksi kala, kananmuna, soijapavut ja niistä valmistetut tuotteet, punaiset ja valkoiset pavut, mantelit, tummat seesaminsiemenet, kaalikasvit ja appelsiinit.
Kalsiumia lisätään usein maidonkaltaisiin kasvijuomiin, kuten soija-, kaura- ja mantelijuomiin sekä niistä valmistettuihin jugurtintyyppisiin tuotteisiin. Desilitrassa kasvijuomaa on tyypillisesti yhtä paljon kalsiumia kuin desilitrassa maitoa eli 120 milligrammaa. Yleensä juomiin lisätään myös D-vitamiinia, jota tarvitaan kalsiumin imeytymiseen. Kannattaa tutkia pakkausmerkintöjä, sillä esimerkiksi luomutuotteisiin ei useimmiten lisätä ravintoaineita.
Monia kasvikunnan tuotteita pitää käyttää melko paljon, jotta niistä saa yhtä paljon kalsiumia kuin lasillisesta eli noin kahdesta desilitrasta maitoa. Keräkaalia pitää syödä noin 600 grammaa ja appelsiineja kolme kappaletta. Saman määrän kalsiumia saa myös 3–4 ruotoineen syötävästä silakasta tai seitsemästä kananmunasta.
Kasvikunnan tuotteissa on usein fytaatteja ja oksalaatteja, jotka heikentävät kalsiumin imeytymistä. Soijapavuista valmistetusta tofusta kalsium imeytyy yhtä tehokkaasti kuin maidosta.
Kalsiumin päivittäinen saantisuositus on aikuisille 800 milligrammaa. Kasvuikäiset nuoret sekä raskaana olevat ja imettävät naiset tarvitsevat kalsiumia hieman enemmän eli 900 milligrammaa päivässä. Kalsiumia tarvitaan luuston rakennusaineeksi, sillä yli 99 prosenttia elimistön kalsiumista on luustossa kiteisenä kalsiumfosfaattina. Kalsium on välttämätöntä myös lihasten ja hermoston normaalille toiminnalle.
Mitä tehdä, kun iho reagoi sensorin tai kanyylin teippiin?
Ihoreaktiot ovat tavallisesti ihokosketusallergioita tai ihon paikallisia ärsytysreaktioita. Ihokosketusallergia toistuu aina, kun allergisoiva aine joutuu ihon kanssa kosketukseen. Jos ihottumaa esiintyy silloin tällöin, on useimmiten kyse paikallisesta ärsytysreaktiosta.
Ihon ärsytysreaktioita voi ehkäistä suihkuttamalla ennen liiman kiinnitystä iholle tuotetta, joka muodostaa suojakalvon (esimerkiksi Cavilon-, Silesse- tai Secura-suihketta). Niitä voi käyttää myös ihoon kiinnitettävän Omnipod-pumpun alla. Sensori- ja kanyylipaikkojen säännöllinen vaihtaminen ja huolellinen liima-aineen poisto säästää ihoa vaurioilta.
Laitteita ei kannata irrottaa liian nopeasti, yhdellä repäisyllä. Poistaminen on helpompaa, jos alue kostutetaan ensin öljyllä (esimerkiksi Ceridal-suihkeella, vauvaöljyllä, ruokaöljyllä tai luonnonkosmetiikkaöljyllä). Libren käyttäjät ovat kokeneet erityisen hyväksi Remove-pyyhkeet.
Ihokosketusallergian oireita voi ehkäistä tuotteilla, jotka muodostavat iholle läpäisemättömän kalvon (esimerkiksi Eakin Surround -ihonsuojalevyllä tai Tegaderm- tai Opsite Flexifix -haavakalvolla). Kiinnityksen parantamiseksi sensorin päälle voi laittaa muun muassa Fixomull Stretch -kuitukangassidoksen, kinesioteippiä tai Micropore-, Mepitel- tai IV3000 -teippiä.
Sensori- ja kanyylipaikkoja kannattaa hoitaa säännöllisesti perusvoiteella. Poiston jälkeistä ihoärsytystä voi lievittää esimerkiksi Bepanthenilla, sinkkisalvalla tai Locobasen Repair -voiteella.
Osaa edellä mainituista tuotteista on apteekkien ja verkkokauppojen lisäksi saatavana hoitopaikoissa ja hoitovälinejakelussa. Niistä kannattaa myös vinkata hoitopaikkaan.
Kaja Normet
Diabeteshoitaja, Diabetesliitto
2017
Mikä on Diabetes Wellness?
Olemme saaneet runsaasti tiedusteluja, mikä on Diabetes Wellness Suomi -säätiö. Liittyykö se jotenkin Diabetesliittoon tai Diabetestutkimussäätiöön?
Ei liity. Diabetesliitolla ja sen perustamalla Diabetestutkimussäätiöllä ei ole mitään yhteyttä Diabetes Wellness Suomi -säätiöön: Diabetes Wellnessille tehdyt lahjoitukset eivät siis ohjaudu Diabetesliitolle tai Diabetestutkimussäätiölle.
Diabetes Wellness Suomi on Yhdysvalloissa perustettu kansainvälinen varainhankintaorganisaatio, joka tuli Suomeen Ruotsista vuonna 2012. Säätiö kerää varoja muun muassa suorapostikirjeillä. Kirjeiden mukana säätiö saattaa lähettää pankkisiirron ja postikortteja.
Diabetesliitto kerää varoja perinteisillä joulumerkeillä, jotka Diabetes-lehden lukijat saavat lehden välissä. Ne ovat tärkeä osa Diabetesliiton varainhankintaa, jolla mahdollistetaan Diabetesliiton toimintaa diabeetikoiden hyväksi.
Kun haluat tukea suomalaista korkealuokkaista diabetestutkimusta, tutustu vuonna 1976 perustettuun Diabetestutkimussäätiöön (www.diabetestutkimus.fi). Se tukee Suomessa tehtävää diabetestutkimusta noin puolella miljoonalla eli 500 000 eurolla joka vuosi. Vuosittain Diabetestutkimussäätiön apurahan saa runsaat 20 Suomessa työskentelevää diabetestutkijaa tai tutkimusryhmää.
Vertailun vuoksi: vuonna 2016 Diabetes Wellness myönsi Suomessa yhteensä 52 000 euron apurahasumman. Edellisenä vuonna viidelle tutkijalle jaettiin Suomessa yhteensä 50 000 euroa.
Ovatko erikoissuolat terveellisempiä kuin tavallinen suola?
Erikoissuolat kuten ruususuola, makusuolat tai Himalajan suola eivät ole terveellisempiä kuin tavalliset pöytäsuolat. Useimmat suolat tuotetaan joko merestä kuivattamalla tai vuoresta louhimalla. Kummallakin tavalla saadaan natriumkloridia.
Joistakin verkon ja aikakauslehtien ruokajutuista voi saada sen harhaanjohtavan käsityksen, että erilaiset vähemmän puhdistetut suolat olisivat terveellisiä niiden sisältämän suuren alkuainemäärän vuoksi. Vain pieni osa tunnetuista alkuaineista on ihmiselle välttämättömiä ravintoaineita. Niiden luontaiset määrät erilaisissa suoloissa, natriumia lukuun ottamatta, ovat niin vähäiset, ettei niillä ole juuri merkitystä. Natriumin fysiologinen tarve taas on niin pieni, että sitä saa helposti liikaa elintarvikkeisiin lisätystä suolasta.
Totta on, että suolaa saadaan hiukan terveellisemmäksi, kun haitallista natriumia korvataan välttämättömillä mineraaleilla eli kivennäisaineilla, kaliumilla tai magnesiumilla tai molemmilla. Mineraalisuolan terveellisyys johtuu pääasiassa juuri natriumin vähentämisestä, kovin merkittävää määrää magnesiumia siitä ei saa. Lisätyllä kaliumin määrällä voi joissakin suoloissa olla merkitystä.
Jodin lähteenä suola voi olla merkittävä, vaikka suolaa käytetäänkin pieniä määriä. Jodi on välttämätön ravintoaine. Sitä lisätään useimmiten niin sanottuihin pöytäsuoloihin. Kun ostat suolaa, varmista pakkausmerkinnöistä, että suolaan on lisätty jodia. Jodia saa jonkin verran myös kalasta ja maitotuotteista. Yleensä erikoissuolat eivät sisällä jodia.
On olemassa myös muita suoloja kuin perinteinen natriumkloridi. Niitä voi käyttää natriumkloridin tavoin maustamiseen. Maidosta valmistetussa maitosuolassa on vain vähän natriumia. Enemmän siinä on muita kivennäisaineita kuten kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja jodia. Myös kaliumkloridi -suolaa on saatavana. Sen maku ei aivan vastaa natriumkloridin makua, ja sitä onkin höystetty kuivatuilla yrteillä. Myös natriumkloridia on saatavana yrteillä maustettuna. Näissä suoloissa terveellisyys tulee siitä, että natriumpitoisuus on selkeästi vähäinen, ja makua saadaan muista kivennäisaineista ja yrteistä.
Auttaako proteiini painonhallinnassa?
Laihduttajan on hyvä syödä jonkin verran enemmän proteiinia kuin sellaisen, joka ei laihduta. Proteiinipitoinen ruoka pitää kylläisyyttä paremmin kuin hiilihydraatti- ja rasvapitoinen. Mutta myös hiilihydraattien mukana tulevat kuidut lisäävät kylläisyyden tunnetta, samoin aterian koko ja ruuan pureskelu.
Emme kuitenkaan tarvitse erityisen paljon proteiinia. Laihduttajalle suositellaan sopiva määrä monipuolista, kasvispainotteista sekaruokaa. Siitä saa riittävästi proteiinia.
Jotkut perustelevat runsaampaa proteiinin saantia sillä, että laihduttamisessa menetetään yleensä lihaskudosta rasvakudoksen ohella. Ajatellaan, että ravinnosta saatava proteiini vähentäisi lihaskudoksen menetystä. On kyseenalaista, onnistuuko lihasten säilyttäminen pelkällä proteiinin lisäämisellä. Lisäksi tarvitaan ainakin lihaskuntoharjoittelua. Proteiinipitoinen välipala pitäisi nauttia heti harjoittelun jälkeen. Mutta tässäkin riittää normaalista ruuasta (esimerkiksi jugurtista) saatava proteiini, mitään erityisiä proteiinituotteita ei tarvita.
Joskus olen törmännyt käsitykseen, että proteiini sinänsä laihduttaisi, eli mitä enemmän proteiinipitoista ruokaa syö, sitä enemmän laihtuu. Näin asia ei kuitenkaan ole. Jos syö yli oman tarpeensa eli kulutuksensa, ylimääräinen ravinto varastoituu elimistöön rasvana riippumatta siitä, onko se peräisin proteiinista, hiilihydraatista tai rasvoista. Laihduttajalle sopiva energian saanti on sellainen, joka jää jonkin verran alle tarpeen eli sen, minkä kuluttaa.
Lapsen suuren proteiinin saannin on todettu altistavan lihomiselle nuorena ja aikuisena.
Ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen, Diabetesliitto
Saako diabeteksesta verovähennystä?
Lähtökohtaisesti tyypin 1 diabeetikot saavat verotuksessa invalidivähennystä. Tyypin 2 diabeetikko, jolla ei ole lisäsairauksia, ei yleensä saa invalidivähennystä.
Invalidivähennys myönnetään, mikäli pysyvä haitta-aste on vähintään 30 prosenttia. Haitta-asteen määrittelee aina hoitava lääkäri.
Tyypin 1 diabetes oikeuttaa yleensä 40 prosentin haitta-asteeseen, koska insuliinin korvaushoidon laiminlyönti aiheuttaa nopeasti vakavan vaaratilanteen tai hengenvaaran.
Tyypin 2 diabeteksen haitta-aste ei ilman lisäsairauksia yllä 30 prosenttiin. Haitta-aste ei yllä 30 prosenttiin myöskään silloin, kun käytössä on tablettihoidon lisäksi ilta-insuliini tai GLP-1-hoito.
Täyden vähennyksen määrä on valtionverotuksessa 115 euroa verovuodessa ja kunnallisverotuksessa 440 euroa verovuodessa. Mikäli haitta-aste on pienempi kuin 100 prosenttia, vähennys on prosentin osoittama osuus 115 eurosta ja 440 eurosta.
Valtionverotuksessa invalidivähennyksen saa ansiotulojen lisäksi myös eläketulosta, mutta kunnallisverotuksessa ei.
Vähennystä haetaan verotoimistosta ja sitä varten tarvitaan lääkärintodistus, josta pysyvä haitta-aste ja sen alkamisajankohta ilmenevät. Jatkossa verottaja tekee vähennyksen automaattisesti. Haitta-asteen muuttuessa toimitetaan uusi lääkärintodistus. Invalidivähennystä voi hakea takautuvasti viiden vuoden ajalta erillisellä oikaisuvaatimuksella.
Lue lisää Diabetesliiton sosiaaliturvaoppaasta:
www.diabetes.fi/sosiaaliturva
Ovatko suositut smoothiet superruokaa?
Smoothien perusvalmistusaineena on maito tai jugurtti ja lisäksi mahdollisesti rahka. Perinteisen maidon sijasta voi käyttää soijasta tai kaurasta valmistettua maitoa tai jugurttia. Smoothiessa on myös esimerkiksi hedelmiä, marjoja, juureksia, vihanneksia, pähkinöitä ja siemeniä. Monet sekoittavat joukkoon myös erilaisia marja- tai vihannesjauheita tai viljaa, kuten kauraleseitä tai -hiutaleita. Smoothie sekoitetaan blenderillä eli tehosekoittimella niin, että seoksesta tulee suhteellisen tasaista juotavaa massaa.
Smoothien hyvä puoli on juuri se, että siihen voi sekoittaa erilaisia terveellisiä ruoka-aineita, jotka on helppo nauttia juomalla. Jos muuten ei tule syötyä hedelmiä tai marjoja, on toki hyvä, että niitä saa smoothien mukana. Smoothie on myös hyvä aterian korvike, jos esimerkiksi ei joskus ehdi lounaalle kiireisen aikataulun takia.
Soseuttaminen ei kuitenkaan tee smoothien aineksista superruokaa. Päinvastoin, smoothien huono puoli on se, että siinä soseutetaan kaikki, jolloin ei jää pureskeltavaa.
Myös nopea tapa juoda smoothie ”lennossa” vaikuttaa niin, etteivät ihmisen ruokahalua säätelevät toiminnot ehdi mukaan. Keho ei ikään kuin huomaa, että se on saanut ravintoa. Kun tärkeä pureskelu jää pois, kylläisyyshormonien erittyminen vähenee, ja kylläisyyden tunteen saavuttaminen vaikeutuu. Lisäksi smoothieen on helppo sisällyttää paljon energiaa suhteellisen pieneen tilavuuteen, mikä ei painonhallinnan kannalta ole hyvä asia. Nestemäistä ruokaa tulee näin huomaamatta nautittua yli energian tarpeen.
Kun haluat tehdä smoothiestasi paremmin nälkää pitävän, lisää siihen pureskeltavaa. Älä jauha kaikkea mössöksi. Lisää jauhamisen jälkeen esimerkiksi kauraleseitä, auringonkukansiemeniä, kokonaisia jyviä ja marjoja. Osa hedelmän paloista kannattaa lisätä vasta lopuksi. Omenat ja päärynät kannattaa käyttää kuorineen, jotta kuidut saadaan mukaan. Myös hidas nauttiminen on hyväksi.
Ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen, Diabetesliitto
Onko kananmunien syönti terveydelle haitallista?
Itä-Suomen Yliopisto kertoi helmikuussa tutkimuksesta, jonka mukaan päivittäinen kanamunan syönti ei ole yhteydessä suurentuneeseen tyypin 2 diabeteksen, sydäninfarktin tai muistisairauksien riskiin edes perinnöllisesti alttiilla ihmisillä. Kanamunien syönti rajoittui tutkimuksessa yhteen kananmunaan päivässä, eikä tuloksia voi yleistää koskemaan suurempia käyttömääriä.
Kananmuna on hyvä esimerkki ruoka-aineesta, jonka terveysvaikutuksia on vaikea päätellä sen sisältämän yhden yksittäisen ravintoaineen perusteella. Kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle mahdollisesti hyödyllisiä ravintoaineita (muun muassa fosfolipidejä ja hyvänlaatuista proteiinia), jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä.
Sydänliiton suosituksessa Ravinto sydänterveyden edistämisessä todetaan: Kananmuna on hyvä ja monipuolinen proteiinin lähde. Kolesterolia alentavassa ruokavaliossa ja valtimotauteihin sairastuneilla kananmunan keltuaisen käyttöä on hyvä rajoittaa kolmeen-neljään kappaleeseen viikossa, koska siinä on runsaasti kolesterolia. Joka kolmannella suomalaisella ruuan kolesteroli voi suurentaa veren kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. Munankeltuaisen käytön vähentäminen saattaa pienentää erityisesti näiden henkilöiden veren kolesterolipitoisuutta.
Lisätietoa: www.uef.fi, www.pronutrionist.net, www.sydan.fi
Ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen, Diabetesliitto
Mihin käytetyt neulat pitäisi laittaa?
Mihin jäteastiaan käytetyt neulat ja lansetit pitäisi laittaa? Ovatko ne tavallista sekajätettä, ongelmajätettä vai apteekkiin palautettavaa lääkejätettä?
– Tämä on melkoinen ryteikkö. Emme voi sanoa mitään yleispätevää, vaan tulee toimia kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti. Käytännöt ja määräykset vaihtelevat paikkakunnittain, kertoo diabeteshoitaja Tiina Salonen Diabetesliitosta.
Useimmiten neulat ja lansetit voi hävittää sekajätteen mukana. Silloinkin ne kannattaa laittaa suljettuun astiaan, esimerkiksi tyhjään mehu- tai shampoopulloon. Näin suljetaan pois mahdollisuus, että jätteiden käsittelijät saisivat pistohaavan.
Joillakin paikkakunnilla on esimerkiksi jätteenpolttolaitoksia, jotka eivät pysty erottelemaan tuhkan seasta neulan kokoisia metallikappaleita. Silloin oikea osoite on apteekki tai hyötyjäteasema.
Myös sensorit ja jopa mittausliuskat herättävät hämmennystä. Joillakin paikkakunnilla ne ohjeistetaan lajittelemaan elektroniikkajätteeseen.
Onko avokado terveellistä diabeetikolle?
Avokado on terveellistä diabeetikolle ja kaikille muillekin. Avokado on siitä poikkeuksellinen hedelmä, että se sisältää runsaasti hyvänlaatuista rasvaa, ja sen kuitupitoisuuskin on hyvä. Imeytyviä hiilihydraatteja ei ole juuri lainkaan. Muut hedelmät sisältävät sokereita ja kuitua.
90 prosenttia avokadon energiasta (noin 200 kcal/100g) on peräisin rasvasta. Mikään muu hedelmä ei ole näin rasvainen. Avokadon rasvat ovat enimmäkseen tyydyttymättömiä. Ne ovat melko lähellä rypsiöljyn rasvaa, mutta rypsiöljy on jopa hieman parempi rasvan lähde, koska siinä on merkittävästi enemmän välttämätöntä alfalinoleenihappoa (omega-3-rasvaa). Noin 100 grammaa avokadoa vastaa reilua ruokalusikallista rypsiöljyä.
Muita hyvän rasvan lähteitä ovat muun muassa muut kasviöljyt, siemenet ja pähkinät.
Ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen, Diabetesliitto
Sokerilimsaa vai light-limsaa?
Mediassa käydään kiistaa ja keskustelua siitä, ovatko keinotekoisesti makeutetut virvoitusjuomat haitallisempia kuin sokerilliset. On raportoitu tutkimuksista, joiden mukaan sokerittomat virvoitusjuomat lisäävät ruokahalua ja säästetyt kalorit saadaankin muualta.
Merkitystä on kuitenkin sillä, mistä muualta kalorit saadaan. Jos ne tulevat terveellisemmistä ruuista kuin sokerista, ylimääräisiä kaloreita ei välttämättä kerry.
Luotettavien väestötutkimusten tuloksina tiedetään, että runsas sokeripitoisten limujen käyttö lisää lihomisriskiä sekä sairastumisriskiä sepelvaltimotautiin ja tyypin 2 diabetekseen. Limsa nostaa myös nopeasti verensokeria.
Olen tehnyt pitkään työtä ravitsemusterapeuttina diabeetikoiden parissa enkä ole huomannut, että sokerittomista virvoitusjuomista olisi ollut haittaa. Päinvastoin monet hyötyvät niistä juhlaherkkuna, olipa kyseessä painoaan pudottava tyypin 2 diabeetikko tai normaalipainoinen tyypin1 diabeetikko tai lapsidiabeetikko.
Paras janojuoma elimistölle ja hampaille on kuitenkin vesi.
Liisa Heinonen, Diabetesliiton ravitsemusterapeutti
Mikä on vakava hypoglykemia ja mitä silloin pitää tehdä?
Vakavassa hypoglykemiassa diabeetikon verensokeri on laskenut niin matalalle, että hänellä on sekava olo, hänen tajuntansa alkaa hämärtyä ja hän muuttuu toimintakyvyttömäksi.
Monia pelottaa joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee toisen apua. Suomalaisuuteen kuuluu yksin tilanteissa pärjääminen. Hypoglykemia on kuitenkin tilanne, jossa apua saa ja kannattaa pyytää.
Vakava hypoglykemia on mahdollinen, kun käytetään insuliinihoitoa tai insuliinin eritystä lisääviä lääkkeitä. Uudet insuliinianalogit eli muokatut insuliinit ovat selvästi vähentäneet matalan verensokerin riskiä. Niiden vaikutus on odotetumpaa.
Miksi vakavia hypoglykemioita tulee? Yleensä taustalla on yksi isosti tai kaksi, kolmekin vähän väärin arvioitua tapahtumaa. On pistetty väärä insuliini tai väärä määrä insuliinia suhteessa syötyihin hiilihydraatteihin, liikuntaa on ollut aiottua enemmän, tai hiilarivarastojen täyttäminen on unohtunut päivän aikana tai liikunnan jälkeen.
Kun diabetesta on sairastanut pitkään, hypoglykemian varoitusoireet usein vaimenevat, ja oireettomien hypoglykemioiden riski lisääntyy. Matalaa verensokeria ei vaan enää huomaa.
Matalan verensokerin hetkellä ainoa oikea toimenpide on ottaa ”pikahiilaria”, jos vain siihen kykenee. Jos siihen ei kykene itse, sitten pitää antaa toisen auttaa. Ennakoivasti kannattaa kantaa taskussa tai kassissa verensokerin korjaamiseen tarkoitettua syömistä. Lisäksi kannattaa pitää diabetestunnusta ranteessa.
Onneksi kehoomme on rakennettu hienot varajärjestelmät. Vaikka verensokeri menisi niin matalalle, että taju menee, keho korjaa ajan kanssa tilanteen. Verensokerin laskiessa verensokeria nostavat hormonit – insuliinin vastavaikuttajat – aktivoituvat. Ensin nopeat ja sitten hitaat.
Jos tilanne pääsee lipsahtamaan vakavan hypoglykemian puolelle, jälkeenpäin on mietittävä tarkkaan mistä se johtui. Oliko siihen syynä yksittäinen erhe, vai tarvitaanko lääkityksiin annosmuutoksia? Jos epäilet että sinulla on oireettomia hypoglykemioita, voit yrittää metsästää niitä tiheämmällä verensokerin mittaamisella tai pyytää hoitopaikasta jatkuvaa verensokerin seurantaa eli sensorointia.
Ota yhteys omaan diabeteshoitajaan. Yhdessä pohtiminen usein helpottaa ennakoimaan tulevaa.
LT, erikoislääkäri Anu-Maaria Hämäläinen, Diabetesliitto
Miten usein pähkinöitä ja siemeniä kannattaa syödä?
Pähkinöiden syömiseen on kautta aikojen suhtauduttu vähän negatiivisesti Suomessa. Syynä on niiden suuri rasva- ja energiapitoisuus. Suurina määrinä ne lihottavat.
Viime vuonna uusitut suomalaiset ravitsemussuositukset päästivät ne pannasta, sillä pähkinöiden terveyseduista on tullut enemmän tutkimustietoa.
Nyt pähkinöitä suositellaan hyvänlaatuisen rasvan lähteeksi. Ne sisältävät myös proteiinia ja kuitua. Hiilihydraatteja pähkinöissä on vain vähän, ja siksi ne eivät sovi matalan verensokerin hoitoon. Erilaiset kuorrutteet (esimerkiksi suklaa tai jugurtti) lisäävät pähkinöiden hiilihydraattipitoisuutta jonkin verran.
Pähkinät kannattaa pureskella hyvin, jotta hyvät rasvat saadaan elimistön käyttöön. Kaikkien pähkinöiden sisältämä rasva on hyvälaatuista. Kuitenkin välttämättömiä omega 3-rasvoja (alfa-linoleenihappoa) on merkittävästi vain saksanpähkinässä.
Pähkinät voivat kuulua pieninä määrinä ruokavalioon vaikka päivittäin. Pähkinöitä ei kannata syödä monen sadan gramman pussillista kerrallaan, vaan esimerkiksi kourallisen päivässä.
Pähkinät ovat helppo välipalaeväs mukaan otettavaksi. Niitä voi sekoittaa myös jugurttiin ja salaatteihin tai raasteisiin.
Pähkinälaatuja on monia: saksanpähkinän lisäksi muun muassa cashew-pähkinät, hasselpähkinät, maapähkinät, pekaanipähkinät ja pistaasipähkinät. Kauppojen runsaista valikoimista voi valita pähkinöitä oman maun mukaan tai valmiina pähkinäsekoituksina. Suolattuja pähkinöitä ei kannata syödä, sillä liiallinen suolan saanti on terveydelle haitallista.
Jos on allerginen pähkinöille, niitä ei tietenkään voi syödä.
Siementen ravintokoostumus on samantapainen kuin pähkinöiden. Siemenistäkin saa hyviä öljymäisiä rasvoja. Siemenistä pellavansiemen on erityisen hyvä omega-3-rasvan lähde saksanpähkinän tapaan. Siemeniä voi hyvin käyttää leivonnassa esimerkiksi sämpylöihin ja leipään sekä kasvissalaattien lisukkeina. Niitä näkee jo ilahduttavan usein tarjolla salaattipöydissä.
Pellavansiementen ja -rouheiden tuotepakkauksissa sanotaan, että niitä voi syödä noin kaksi ruokalusikallista eli noin 25 grammaa päivässä, ja tätä suositusta on hyvä noudattaa. Pellavalla on geneettinen ominaisuus kerätä pieniä määriä kadmiumia, joka on maaperässä esiintyvä raskasmetalli.
Siemenet saattavat sopia pähkinäallergikolle, mutta tämä on yksilöllistä. Onneksi välttämättömät omega-3-rasvat voi saada myös käyttämällä rypsiöljyä ruuanlaitossa ja salaatinkastikkeissa sekä öljypohjaisia margariineja leivän päällä.
Ravitsemusterapeutti Liisa Heinonen, Diabetesliitto
Mitä ovat insuliinin vasta-aineet?
Elimistömme muodostaa vasta-aineita puolustusmekanismina kehoon kuulumattomia asioita kohtaan. Esimerkiksi virustaudissa elimistömme kehittää virusvasta-aineita, ja niin parannumme tulehduksesta.
Ihmisen elimistö tunnistaa pistetyn insuliinin vieraaksi ja tekee sitä vastaan vasta-aineita. Insuliinin vasta-aine sitoutuu insuliiniin, kun vapaan insuliinin pitoisuus on suuri. Näin voi käydä esimerkiksi ateriainsuliinin pistämisen jälkeen. Tällöin ateriainsuliinin vaikutus jää vähäisemmäksi ja riittämättömäksi, ja verensokeri nousee.
Myöhemmin, kun vapaan insuliinin pitoisuus on matala, insuliinivasta-aine irtoaa insuliinista. Tällöin vapaan insuliinin määrä lisääntyy, ja se pääsee vaikuttamaan verensokeriin. Verensokeri laskee.
Insuliinin vaikutus kohdistuu siis väärään hetkeen. Vasta-aineen irtoamishetkeä ei voi ennakoida. Se voi tapahtua esimerkiksi yöllä.
Insuliinin vasta-aineiden määrää voidaan mitata. Tavallisesti niiden taso on alle 10 prosenttia. Jos niitä on merkittävästi enemmän, niillä voi olla todellista vaikutusta verensokerin vaihteluun, koska ne sitovat insuliinia.
Jos insuliinin vasta-aineita on runsaasti, päivittäin pistettävän insuliinin kokonaismäärä voi nousta tavanomaista suuremmaksi. Siitä huolimatta verensokeri ja pitkän aikavälin verensokeritaso, HbA1c, voivat olla korkeita. Lisäksi voi esiintyä pitkittyneitä hypoglykemioita.
Usein reaktio rauhoittuu, kun vaihtaa insuliinia. Toisaalta reaktio ja sen aiheuttamat hypoglykemiat usein vähenevät myös ajan kuluessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useimmiten matalan verensokerin taustalla ovat muut syyt kuin insuliinin vasta-aineet.
Aiemmin, kun käytettiin eläinperäisiä insuliineja, insuliinin vasta-aineita oli useimmilla diabeetikoilla. Nykyisten puhtaiden insuliinianalogien aikana ei yleensä ilmaannu merkittäviä määriä vasta-aineita. Tutkimusten mukaan insuliinianalogien aiheuttamat vasta-aineet eivät myöskään vaikutta merkittävästi sokeritasapainoon.
Lastentautien erikoislääkäri Anu-Maaria Hämäläinen, Diabetesliitto
Täytyykö insuliinipumppu irrottaa, kun verensokeri on liian matala?
Insuliinipumpun irrottaminen kehosta ei ole ensisijainen toimintatapa liian matalan verensokerin eli hypoglykemian hoidossa. Tilanteessa, jossa pumppu irrotetaan tai sen insuliininannostelu pysäytetään, muutokset verensokeritasossa alkavat näkyä vasta noin tunnin kuluessa.
Insuliinipumppu annostelee rasvakudokseen jatkuvasti pieniä määriä pikainsuliinia. Pikainsuliinin keskimääräinen vaikutusaika on noin kolme tuntia. Jos insuliinin saanti jostain syystä katkeaa, kudoksissa on yhä jäljellä aikaisemmin elimistöön imeytynyttä pikainsuliinia, jonka vaikutus ei suinkaan heti lakkaa.
Hypoglykemian yhteydessä tärkein toimintatapa on matalan verensokerin korjaaminen nopeasti imeytyvillä hiilihydraateilla. Jos kyseessä on vaikea hypoglykemia tai insuliinisokki, pumpun voi pysäyttää, kunnes voidaan olla varmoja, että matala verensokeritaso on saatu korjattua. Pumppua ei kannata kuitenkaan pitää pysäytettynä kahta tuntia kauempaa, sillä pitempi insuliininsaannin katkos altistaa liian korkealle verensokerille eli hyperglykemialle ja happomyrkytykselle eli ketoasidoosille.
Diabeteshoitaja Kaja Normet, Diabetesliitto
Voiko suklaalla korjata liian matalaa verensokeria?
Jos diabeetikko on tajuissaan ja pystyy nielemään, liian matala verensokeri eli hypoglykemia hoidetaan aina nauttimalla nopeasti imeytyvää hiilihydraattipitoista syötävää tai juotavaa. Suklaassa on rasvaa, joka hidastaa hiilihydraatin imeytymistä, joten se ei ole nopea apu.
Verensokeri pitää nostaa mahdollisimman nopeasti normaalitasolle syömällä tai juomalla noin 20 grammaa hiilihydraattia. Tarvittaessa täytyy ottaa vielä toinen annos.
Tehokkainta verensokerin nostajaa, glukoosia voi ostaa apteekista, luontaistuotekaupoista ja hyvin varustetuista elintarvikekaupoista tabletteina tai pastilleina. Glukoositabletit (esimerkiksi Siripiri-pastillit) on helppo niellä nopeasti. Neljässä pastillissa on 10 grammaa hiilihydraattia.
Kahdessa desilitrassa sokeripitoista mehua on 20 grammaa hiilihydraattia ja 80 kcal energiaa. Suklaassa (esimerkiksi Geisha- tai Fazer-patukassa) on 20 grammaa hiilihydraattia ja 200 kcal energiaa. Jos hypoglykemioita esiintyy usein, ja tilanne korjataan aina suklaalla, energiansaanti voi kasvaa liian suureksi, ja paino voi alkaa nousta. Painonhallinnankin kannalta suklaata parempi vaihtoehto hypoglykemian korjaamiseen on esimerkiksi kaksi desilitraa hedelmämehua tai sokerilimpparia tai reilu ruokalusikallinen rusinoita.
Sokeria sisältävät juomat ovat erityisen hyviä matalan verensokerin hoidossa, koska nestemäisessä muodossa oleva hiilihydraatti ohittaa mahalaukun nopeasti. Desilitrassa täysmehua, ohjeen mukaan laimennettua, sokerilla makeutettua tiivistemehua ja sokerilla makeutettua virvoitusjuomaa on noin kymmenen grammaa hiilihydraattia.
Jos virvoitusjuoma on makeutettu keinotekoisella makeutusaineella, se ei nosta verensokeria eikä se siten käy hypoglykemian ensiavuksi.
Diabeteshoitaja Eija Sampolahti, Diabetesliitto