Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi

Kuva: Eeva Anundi

”Minulla ei ole muistikuvia siitä, kun sairastuin alkuvuodesta 2013. Isällä on myös diabetes, ja hän oli huomannut oireeni ja mitannut omalla verensokerimittarillaan verensokerini. Se oli korkea, ja sitten lähdettiin sairaalaan.

Minulla on kolme veljeä ja yksi sisko, ja kenelläkään heistä ei ole diabetesta. Kotona asuu enää minun lisäkseni yksi veli. Meillä on pohjanpystykorva, joka sai keväällä pentuja.

Kaikki kaverini tietävät, että minulla on diabetes. Jos tutustun uusiin ihmisiin, aika avoimesti kerron sairaudesta. Se on kaikille helpompaa – minun ei tarvitse piilotella sitä eikä muiden ihmetellä.

Diabeteksen hoito sujuu nyt tosi kivasti. Minulla on uusi älypumppu, joka on tosiaan aika älykäs: se mittaa koko ajan reaaliajassa verensokeria sensorin avulla ja reagoi automaattisesti verensokeritason muutoksiin ja annostelee tarvittaessa automaattisesti lisää insuliinia.

Kerran viikossa pitää vaihtaa sensori ja pari kertaa viikossa insuliinisäiliö. 

Aina kun syön aterian, pumppuun pitää laittaa ateriabolus, eli syöttää siihen ateriasta arvioitu hiilihydraattimäärä, jolloin pumppu laskee, minkä verran insuliinia tarvitaan.

En sanoisi, että diabetes rajoittaa elämää. Olen pyrkinyt siihen, että en jättäisi mitään tekemättä sen takia. Totta kai sairaus pitää huomioida ja huolehtia, että tarvittaessa on välipalaa mukana.

Harrastan urheilua ja ulkoilua. Ratsastus on päälajini, käyn ratsastamassa ratsastuskoulussa Enjalan tallilla. Kilpailen esteratsastuksessa harrastustasolla. Talvella laskettelen, luistelen ja hiihdän, kesäisin ja syksyisin käyn vaeltelemassa Lapissa ja muuallakin. Pelaan myös sulkapalloa.

Opiskelen ensihoitajaksi Stadin ammattiopistossa. Opinnot ovat noin puolivälissä, ja parhaillaan pidän puolikasta välivuotta. Teen lähihoitajan töitä Sallan terveyskeskuksen akuutti- ja kuntoutusosastolla kesän loppuun saakka.

Toimin Keravan diabetesyhdistyksessä, jossa on käynnistelty ja kehitelty nuorten vertaistukitoimintaa. Olemme ideoineet esimerkiksi kiipeilyretken sisäkiipeilypuistoon. Toistaiseksi nuoria on ollut vaikea saada mukaan retkille ja tapahtumiin, ja samaa olen kuullut muistakin diabetesyhdistyksistä. Jatkamme silti sinnikkäästi toiminnan kehittämistä.”

Teksti: Irma Heiskanen-Haarala

Julkaistu Diabetes-lehdessä 3/2022.