Koululainen

Koululainen

Selman ensimmäinen kouluvuosi on jo pitkällä. Niin koulu kuin diabeteksen hoito koulupäivän ja iltapäiväkerhon aikana ovat sujuneet enemmän kuin mallikkaasti. Vanhemmat kiittävät kilvan Laajasalon ruotsinkielisen alakoulun asennetta.

Molempien lasten ykköstyypin diabetes, perheen isän vakava sairauskohtaus ja isoäidin etenevä muistisairaus. Rahkjärven perheen elämäntilanne on haastava, mutta siitä huolimatta he jaksavat uskoa parempaan huomiseen. Aino ja Eevi iloitsevat siitä, että he eivät tunne itseään koskaan yksinäisiksi: he voivat jakaa kaikki diabetesasiat keskenään.

11-vuotiaat Tobias Syrjä ja Emil Törmälä ja 12-vuotias Antti Sainio ovat energisiä nuoria, joille on yhteistä intohimo yleisurheilua kohtaan ja tyypin 1 diabetes. Pojat harrastavat yleisurheilua Tampereen Pyrinnön valmennusryhmässä, jossa orientoidutaan kilpailemiseen. Miten he ovat yhdistäneet diabeteksen hoidon ja tavoitteelliseen urheiluharrastukseen?

13-vuotias Timi Niemelä harrastaa painonnostoa tätinsä, olympiaedustaja Anni Vuohijoen jalanjäljissä – tosissaan ja maailmanennätystä tavoitellen. Painonnosto vaatii paljon energiaa, ja etenkin kisapäivinä Timin on syötävä tasaisesti ja riittävän paljon. Jos verensokeri laskee liian matalaksi, tanko ei nouse. Ruuaksi kelpaa ihan tavallinen kotiruoka: - Kyllä silläkin lihakset kasvavat, Timi sanoo.

Kun kolmas lapsi neljästä sairastui diabetekseen, lasten äiti Merja Hoviniemi mietti, miksi juuri heille on käynyt niin. Arki on aika haastavaa, vaikka Melindalla, Matildalla ja Joukalla ei ole ollut mitään vakavia ongelmia diabeteksen kanssa. Perhe ei ole kuitenkaan antanut diabeteksen rajoittaa elämää: esimerkiksi kaikki lapset harrastavat vaativan tason liikuntaa.

Ruotsista kantautui muutama vuosi sitten iloisia uutisia: diabetesta sairastavien lasten ja nuorten hoitotasapainot olivat kohentuneet merkittävästi lyhyessä ajassa. Tätä eivät selittäneet uudet hoitovälineet tai paremmat resurssit, vaan diabetesta hoitavien ammattilaisten parempi vuorovaikutus ja yhteistyö. Nyt samaa menetelmää on testattu Suomessa.

Diabeetikkolapsen sujuva koulupäivän aikainen hoito edellyttää vanhempien ja koulun välistä yhteistyötä. Hyvissä ajoin ennen koulun alkua kannattaa pitää yhteistyöpalaveri, jossa on mukana koulun henkilökuntaa, lapsen vanhemmat ja hoitopaikan edustajat. Siellä sovittavat asiat on hyvä koota selkeästi ohjekansioon.

Makeiden herkkujen tarjoaminen aiheuttaa joskus vanhemmille ristiriitaisia tunteita: he toivovat, että diabetesta sairastava lapsi voi nauttia herkutteluhetkistä siinä missä muutkin, mutta jälkikäteen he voivat tuntea syyllisyyttä lapsen mahdollisesta korkeasta verensokerista. Diabeteshoitaja Kaja Normetin neuvot auttavat jarruttamaan herkuttelusta johtuvaa verensokerin nousua.

Flemmingin perheen kaksospojat Valtteri ja Leevi ovat Liedon Jokilaakson koulun reippaita ekaluokkalaisia. Vaikka Valtterin diabetes on hoidollisesti aika haastava, diabeteksen hoito on sujunut koulussa yllättävän hyvin. Haastattelun lopuksi diabeteshoitaja Kaja Normet neuvoo, miten pienille diabeetikkokoululaisille varmistetaan turvallinen koulupäivä.

Hyvinkään sairaala on järjestänyt kuudesluokkalaisille diabeetikkolapsille diabetesleirejä helpottamaan ala-asteelta yläasteelle siirtymistä. Leirejä on ollut suunnittelemassa monia hoidon ammattilaisia lääkäreistä ja diabeteshoitajista psykologeihin ja fysioterapeutteihin. Toiminnasta on saatu niin hyviä kokemuksia, että sitä on tarkoitus jatkaa tulevinakin vuosina.

Roope-pojan koulunkäyntiä hankaloittavat diabeteksen lisäksi oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Nyt hänellä on vihdoin oma avustaja koulupäivien aikana. Siihen tarvittiin äidin sinnikkyyttä ja pitkä taistelu pojan hyvinvoinnin puolesta.

Kiira on kahdeksanvuotias fudistyttö ja ilopilleri Tuusulasta. Hänellä on neljät tai viidet jalkapalloharjoitukset viikossa. Kiiran ensimmäinen valmentaja sanoo, että tytön jalkapalloura voi edetä vaikka kansainväliselle tasolle. Diabetes ei Kiiran vauhtia hidasta.

Tuntuuko siltä, että lapsi tai nuori yrittää hyödyntää diabetestaan saadakseen tahtonsa läpi tai enemmän huomiota aikuisilta? Kun lapsi toistuvasti heittäytyy hankalaksi diabeteksen hoitotoimissa tai perheessä käydään niistä jatkuvia neuvotteluja, psykologi Minttu Niemi kehottaa vanhempia tutkimaan ensimmäiseksi omaa käyttäytymistä ja asennoitumista.

Jos isovanhemmat haluavat diabetesta sairastavan lapsensa joskus yökylään tai lomareissuille, heidän pitää opetella monenlaisia uusia asioita ja taitoja. Helena Hietaniemi piti päiväkirjaa viime kesänä, kun hänen lapsenlapsensa olivat isovanhempien luona neljä päivää ja kolme yötä. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon.

Rovaniemeläisessä Kaukon koulussa on kaksi diabetesta sairastavaa lasta, joiden koulupäivien hyvästä sujumisesta koulunkäynninohjaaja Kirsi Poikajärvi pitää huolta. Kirsi on mukana diabeteksen hoidossa juuri niin paljon kuin lapsi tarvitsee. Lasten vanhemmille tämä on suuri helpotus: he voivat luottaa siihen, että lapsen diabetes hoituu koulussakin.

Lasten diabetes, vaikeat allergiat ja psyykkinen oireilu ovat lisääntyneet. Lisäksi luokissa on paljon muitakin lapsia, jotka tarvitsevat tukea oppimisen ja kouluarjen sujumiseen. Koulunkäynninohjaajia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, mutta ahtaalle joutuneet kunnat ovat vähentäneet rajusti heidän määräänsä. Tämän pelätään vaikuttavan myös diabetesta sairastavien lasten tukeen.

Neljät tanssitreenit pitävät oululaisen 11-vuotiaan Olli Sukuvaaran hyvässä kunnossa. Katutanssissa häntä viehättää erityisesti vapaus ja mahdollisuus improvisaatioon. Ollilla todettiin ykköstyypin diabetes vuosi sitten, mutta se ei hidastanut tahtia: hän oli takaisin tanssitunneilla jo seuraavana päivänä diagnoosista.