Hoidonohjaus

Monet kakkostyypin diabeetikot kertoivat Diabetesliiton kyselyssä, että he eivät ole saaneet minkäänlaista ohjeistusta diabeteksensa hoitoon. Kun tyypin 2 diabetes todetaan, se voi olla sairastuneelle suuri järkytys, eikä hän ehkä heti pysty ottamaan uutta tietoa vastaan. Siksi ohjausta pitäisi järjestää tarpeen mukaan, ja terveydentilaa mittaavat tutkimukset täytyy tehdä säännöllisesti. Hyvä hoito parantaa kakkostyypin diabeetikon elämänlaatua ja pienentää terveydenhuollon menoja, kun vakavat lisäsairaudet voidaan ehkäistä.

Erilaisia etä- ja digiratkaisuja tarvitaan diabeteksen hoitoon lisää, sillä terveydenhuollon resurssit eivät tulevaisuudessa muuten riitä. Diabeteslääkärin mielestä paras tapa olisi hybridimalli, johon kuuluisi sekä etähoitoa että mahdollisuus tavata lääkäri tarvittaessa. Psyykkisten ongelmien hoito voi onnistua etänä jopa paremmin kuin kasvotusten.

Tuttu, osaava diabeteshoitaja on monelle diabetesta sairastavalle äärimmäisen tärkeä tuki. Yhä useammin tätä keskeistä apua ei kuitenkaan ole saatavilla. Diabeteshoitajien määrää erityisesti perusterveydenhuollossa on vähennetty monin paikoin. Samaan aikaan tyypin 2 diabetes yleistyy nopeasti, ja ykköstyypin diabeteksen hoito vaatii entistä syvällisempää osaamista.

Nuorten diabeetikkojen siirtyminen hoitoon aikuisten poliklinikalle sujuu pääsääntöisesti hyvin. Tärkeintä on, että vastuu ja itsenäisyys lisääntyvät oikeassa tahdissa. Halu ottaa itse vastuuta diabeteksen hoidosta tulee ajallaan: joillekin jo 16-vuotiaana, toisille taas lähempänä täysi-ikäisyyttä. Samalla vanhemmat alkavat väistyä luontevasti taka-alalle.

Kun lapsi sairastuu diabetekseen, alun shokkivaiheeseen kuuluvat käytännössä aina myös syyllisyydentunteet. Vanhemmat miettivät, mitä he olisivat voineet tehdä toisin. Myöhemmin he voivat tuntea syyllisyyttä myös lapsen heittelevien verensokereiden takia. Syyllistyminen on tuttua myös kakkostyypin diabeetikoille: monet heistä ajattelevat, että sairastuminen on heidän omaa syytään. He saattavat kohdata syyllistäviä asenteita myös hoitopaikassa.

Koronarajoitukset kirittävät terveydenhuoltoa digiloikkaan. Kun lähikontakteja on pitänyt välttää, se on saanut terveydenhuollon tarjoamaan monin paikoin etäpalveluja. Etävastaanottoja on tosin jo ennen korona-aikaakin tarjottu joissakin kunnissa ja pikkukaupungeissa paikkaamaan erikoislääkäripulaa. Osa diabeetikoidenkin seurantakäynneistä saatetaan jatkossa toteuttaa etäyhteyksien avulla.

Kun Diabetes-lehti pyysi Facebook-ryhmissä tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta sairastavia kertomaan kokemuksia hoitosuhteesta, kommentointi laajeni koskemaan hoitoa ylipäätään. Vastaukset olivat osin aika karua luettavaa: moni asia näyttää menevän pieleen.

Lasten ja nuorten HbA1c:n tavoite on nyt alle 53 mmol/mol eli alle seitsemän prosenttia. Jos on juuri päässyt aiempaan tavoitteeseen, joka oli alle 58 mmol/mol, voi tuntua turhauttavalta, että tavoitetta tiukennetaan. Miksi niin on tehty?

Elintapaohjausryhmä on paljon muutakin kuin vain painonpudotusta ja terveysneuvontaa. Se tarjoaa myös uusia ystävyyssuhteita ja tunteen, että on hyväksytty kiloineen ja vajavaisuuksineen. Tämän sai kokea myös porilainen Kristina Kuusisto ryhmänohjaaja Tuula Leinon ohjaamassa painonhallintaryhmässä. Leino ammensi työhönsä vinkkejä VESOTE-koulutuksesta.

Uusimmat lääkkeet ja laitteet tulevat pohjoiseen viiveellä, diabeteshoitajan vastaanotolle tulo voi viedä Inarin sivukylien asukkailta kokonaisen päivän, ja asioiden perille menoa voivat vaikeuttaa kieliongelmat, Ivalon terveyskeskuksen diabeteshoitaja Jaana Vallivaara-Puttonen luettelee työnsä erikoispiirteitä. Ykköstyypin diabetesta sairastava Tuomo Lyöri on kehittänyt omat konstinsa diabeteksen hoitoon, kun on kova pakkanen ja metsästysreissu kestää useita päiviä.

Hyvinkään ja Lohjan apteekeissa on aloitettu Norjan mallin mukainen lääkehoidon aloituspalvelu, jossa asiakas saa tietoa ja motivointia omahoidon toteutukseen. Kokeilulla tuetaan kakkostyypin diabetekseen sairastuneita lääkehoitoon sitoutumisessa. Hiljattain sairastunut hyvinkääläinen 25-vuotias Simo kertoo, että farmaseutilta saatu tieto toi hänelle turvallisemman olon.

Puheviestinnän maisteri (FM) Maija Peltola tekee väitöskirjaa siitä, millaista potilaiden ja ammattilaisten välinen vuorovaikutus potilaiden näkökulmasta on, ja miten se vaikuttaa omahoitoon. Sen aineistona ovat tyypin 2 diabetesta sairastavien kertomukset kohtaamisistaan hoitajien ja lääkärien kanssa.

Lasten ja nuorten hoitotulokset ovat parantuneet merkittävästi FinDiabKids-koulutukseen osallistuneissa klinikoissa. - Jos lääkkeen avulla saataisiin aikaan yhtä iso muutos, se olisi sensaatio, erikoislääkäri Anu-Maaria Hämäläinen Diabetesliitosta huomauttaa. Suuri muutos on tapahtunut myös siinä, miten diabetesta sairastava lapsi tai nuori läheisineen kohdataan poliklinikkakäynnillä. Heille pyritään tarjoamaan yhä henkilökohtaisempaa tukea omahoitoon.

Ruotsista kantautui muutama vuosi sitten iloisia uutisia: diabetesta sairastavien lasten ja nuorten hoitotasapainot olivat kohentuneet merkittävästi lyhyessä ajassa. Tätä eivät selittäneet uudet hoitovälineet tai paremmat resurssit, vaan diabetesta hoitavien ammattilaisten parempi vuorovaikutus ja yhteistyö. Nyt samaa menetelmää on testattu Suomessa.

Hyvinkään sairaala on järjestänyt kuudesluokkalaisille diabeetikkolapsille diabetesleirejä helpottamaan ala-asteelta yläasteelle siirtymistä. Leirejä on ollut suunnittelemassa monia hoidon ammattilaisia lääkäreistä ja diabeteshoitajista psykologeihin ja fysioterapeutteihin. Toiminnasta on saatu niin hyviä kokemuksia, että sitä on tarkoitus jatkaa tulevinakin vuosina.

Murrosikäiset eivät tee mitään käskemällä, lastenendokrinologi Mari Pulkkinen sanoo. Hän on mukana tutkimusryhmässä, joka selvittää motivoivan haastattelun vaikutuksia nuoren kiinnostukseen hoitaa diabetestaan ja pitää huolta terveydestään. Motivoivassa haastattelussa nuori on oman elämänsä asiantuntija, lääkäri taas tuo keskusteluun oman ammatillisen asiantuntemuksensa.

Diabeteshoitajalla on todella tärkeä rooli vaativassa diabeteksen hoidossa. Hoitajat itse toivovat, että työn arvostus näkyisi myös alan koulutukseen satsaamisessa, diabeteshoitajien vakanssien määrässä ja palkkauksessa. Uusi teknologia ja lisääntyvä tutkimustieto edellyttävät diabeteshoitajilta jatkuvaa oman osaamisen päivittämistä, mutta toisaalta ne pitävät myös kiinnostusta yllä.

Vanhempien tukea tarvitaan senkin jälkeen, kun tyypin 1 diabetesta sairastava nuori siirtyy lasten diabetespoliklinikalta aikuisten hoitoyksikköön. Lastenlääkäri Riitta Veijola sanoo, että siirtoa aikuisten hoitoyksikköön ei pidä tehdä pelkästään iän perusteella, vaan huomioon pitää ottaa paitsi nuoren omat diabeteksen hoitotaidot myös hänen psykososiaalinen tilanteensa.

Vaasan keskussairaalan lasten poliklinikan päiväosastolla diabeetikkolapsi tai -nuori voi aloittaa insuliinipumppuhoidon ilman että täytyy jäädä sairaalaan yöksi. Lapset ja nuoret perheineen opettelevat insuliinipumpun käyttöä hoitohenkilökunnan kanssa kolmena peräkkäisenä päivänä. Uusi päiväosasto helpottaa sekä hoitajien että nuorten elämää. Lisäksi se opettaa nuoret nopeammin oma-aloitteisiksi pumppuhoidossa.

Onko sinulla hoitosuunnitelma? Diabetesliiton ylilääkärin Pirjo Ilanne-Parikan mukaan jokaisella pitkäaikaissairaalla pitäisi olla kirjallinen henkilökohtainen hoitosuunnitelma, josta näkyy mihin hoidossa pyritään, millä keinoin ja miksi. Hyvä hoitosuunnitelma asettaa realistisia päämääriä, joihin diabeetikko on valmis sitoutumaan.

Hyvän hoitosuhteen luoma hoitovaikutus voidaan todentaa aivokuvantamisella. Se ei siis ole lumetta, kuten lääketieteessä on totuttu kutsumaan muuta kuin kemiallista vaikutusta. Empaattinen lääkäri voi innostaa ruokailutottumusten muutoksiin ja jopa lieventää leikkauspotilaan kivun tuntemuksia.

Elämäntapaohjaajan vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, innostuuko ohjattava muuttamaan elämäntapojaan. Elämäntapaohjaus voi vahvistaa myönteisiä tunteita ja ohjattavan uskoa oman elämänsä hallintaan tai se voi lisätä hänen syyllisyyden tunteitaan ja elämäntapa-asioiden vastenmielisyyttä.