Valoisa asenne kantaa Kaisaa

Kuva: Marja Seppälä

”Nelivuotiaana sain ikuisen synttärilahjan, diabeteksen. Asuimme Kotkan edustalla Haapasaaressa ja minut vietiin armeijan helikopterilla sairaalaan. Punaiset lapaseni jäivät helikopteriin, ja lentäjä toi ne minulle sairaalaan. Muistan lapsuudestani lasiset insuliiniruiskut ja metallineulat, joita isäni teroitti. Nykyisin minulla on insuliinipumppu, paras kaverini, joka korjaa automaattisesti myös korkeat verensokerit.

Ihailin sairaanhoitajia ja halusin itsekin auttaa. Ammatinvalinnanohjaaja sanoi, että tuskin pääsen edes sairaanhoitajakoulun pääsykokeisiin. Hän oli väärässä, pääsin ensimmäisellä haulla opiskelemaan. Sen verran kaiveli, että kuittasin asian hänelle postikortilla. 

Minulla on sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan koulutus sekä psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinto. Uraani ovat rajoittaneet diabetes ja vanhimman tyttäreni lievä kehitysvamma. Halusin olla pitkään kotona ja tukea hänen kuntoutumistaan. Nykyisin hän elää omillaan.

2000-luvun alussa sairastuin nivelreumaan. Lisäksi minulla on kilpirauhasen liikatoiminta.  

Työskentelin Kuusankoskella palvelutalossa, josta tein myös kotikäyntejä. Kaksivuorotyö otti koville, sillä olimme vuoroissa usein yksin. Kuormittavinta oli ajan puute. Saatoin käydä illalla kymmenenkin vanhuksen luona. Monilla olisi ollut puhuttavaa, muttei ollut aikaa jutella. 

Yhteiskunta on ison arvovalinnan edessä. Vanhusten hyvä hoito edellyttää lisää hoitajia. Eikä ihmisiä kutsumuksella hoideta. Alalle on saatava kunnon palkat. 

Kireä työtahti ja jatkuva tekemättömien töiden paine yhdistettynä diabeteksen hoitoon muiden sairauksien kanssa oli liian raskas yhdistelmä. Viisikymppisenä jäin pois töistä. Se oli hyvä ratkaisu. Jos kädet ovat jonain päivänä kipeät, ei tarvitse stressata, sillä kotitöitä voi siirtää. Haluan vielä tehdä osa-aikatyötä, kunhan löydän sopivan työn.   

Positiivisen asenteen perin vanhemmiltani. Hankalan reuman kanssa menen eteenpäin sauna-terva-sisu-tyylillä, diabeteksesta selviän havuja p..kele -motolla.

Olen kiitollinen perheestä ja ystävistäni. Ilman läheisiä emme ole mitään. Mieheni kanssa matkustelemme ja liikumme luonnossa. Tykkään myös ruuanlaitosta ja lukemisesta. Paras motivaationi ovat nuorimman tyttäreni neljä- ja puolivuotiaat tyttäret. Tukea saan diabetesjengistämme, jonka kanssa olemme kahvitelleet ja retkeilleet jo 15 vuotta. Voinnistani riippumatta ilopillerini Viima-koira vie minut kolmasti päivässä lenkille. 

Vaikka elämä on joskus vaikeaa, joka ilta kannattaa kaivaa päivästä edes yksi hyvä asia – vaikka se, että on jaksanut tiskata tai käydä kaupassa. On tärkeä muistuttaa itseään: Hyvä minä!”

Teksti: Sirpa Palokari

 


Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Irma Heiskanen-Haarala: Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi
Pirkko Tuominen: Timo Rautajärvi, 52, polkee hymy huulilla kohti Saimaan ympäriajoa
Kari Kortelainen: Kari Kortelainen, 63, opettelee nytku-elämää
Pirkko Tuominen: Maarja Metsaviir: Kunpa päiväkodeissa tunnistettaisiin diabeteksen oireet
Tuija Manneri: Samuli Öljymäki, 23, löysi uuden tien työhaaveilleen
Tuija Manneri: Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä
Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää