Sota pysäytti hedelmällisen yhteistyön

Kuva: Sari Savela

Olen aina ollut kiinnostunut Venäjästä ja Itä-Euroopan maista. Vuosikymmeniä olen tehnyt yhteistyötä ensin Neuvostoliiton ja sitten Venäjän kanssa. On ollut kulttuurin vaihtoa, hallintojen, yritysten ja yhdistysten välistä yhteistyötä ja suomalaisia on työskennellyt rajan toisella puolen. Ensimmäisen kerran vierailin Neuvostoliitossa 1972, jolloin osallistuin valtion nuorisoneuvoston matkalle Odessaan.

Vuonna 1995 osallistuin Suomi–Venäjä-seuran seminaariin Petroskoissa, Venäjän Karjalassa. Seminaarista alkoi yhteistyö, joka jatkui aina siihen asti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Petroskoissa sain tietää, että tulkkimme sisar johti kaupungin diabeteskeskusta. Olin sairastunut diabetekseen neljä vuotta aikaisemmin ja minua kiinnosti yhteistyö diabeteksen hoidon kehittämiseksi Venäjällä.

Olen kotikaupungistani Joensuusta käsin ollut perustamassa kahtakymmentä diabetesyhdistystä ja ollut mukana toteuttamassa neljäätoista kehityshanketta Venäjän Karjalaan. Avustustoiminta perustui keskinäiseen luottamukseen, joka oli syntynyt henkilökohtaisten suhteiden kautta. Periaatteessa yhdistyksen perustaminen on Venäjällä samankaltainen prosessi kuin Suomessa. Ensin keskustellaan, sitten perustetaan yhdistys, ja kun se on rekisteröity, sille voidaan avata pankkitili ja hankkia leimasin.

Venäjällä on perinteisesti ollut vahvasti lääkärijohtoinen sairaanhoito, eikä siellä aikaisemmin ollut potilasjärjestöjä. Nykyään diabeteksen hoitoon osallistuvat myös diabeteshoitaja ja psykologi. Vuonna 2002 Petroskoihin perustettiin diabeteskeskus. Kaupunkiin on myös keskitetty vaikeaa diabetesta sairastavien sairaalahoito.

Olen käynyt kaikissa Karjalan itsehallintopiireissä, joita on 18, ja tunnen sieltä paljon ihmisiä. Nyt kukaan sieltä ei uskalla soittaa tai pitää yhteyttä. Tavalliset venäläiset ovat hyvin varovaisia, etteivät joudu tilille yhteydenpidosta suomalaisiin. Siitä on nyt kolme vuotta, kun viimeksi olen käynyt Venäjän Karjalassa. Uskon, että sikäläiset ihmiset ottavat jälleen yhteyttä, kun se on mahdollista.

Yhdistykset toimivat siellä edelleen, mutta toiminta on vähäisempää kuin ennen.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli minulle kauhea järkytys. Pahalta tuntuu, kun miettii, mitä kaikkea on ehkä tulossa. Olemme saaneet elää yli 75 rauhan vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Olin uskonut diplomatiaan, nyt kaikki on päälaellaan.

Matti Mikkonen, Joensuu

Teksti: Sari Savela

 


Aikaisemmin julkaistut tarinat:

Pirkko Tuominen: Pipsa Valkeila, 29, opettelee kuuntelemaan kehonsa viestejä
Sirpa Palokari: Valoisa asenne kantaa Kaisaa
Irma Heiskanen-Haarala: Liikunnallinen Helmi Westergren, 17, opiskelee ensihoitajaksi
Pirkko Tuominen: Timo Rautajärvi, 52, polkee hymy huulilla kohti Saimaan ympäriajoa
Kari Kortelainen: Kari Kortelainen, 63, opettelee nytku-elämää
Pirkko Tuominen: Maarja Metsaviir: Kunpa päiväkodeissa tunnistettaisiin diabeteksen oireet
Tuija Manneri: Samuli Öljymäki, 23, löysi uuden tien työhaaveilleen
Tuija Manneri: Diabeteshoitaja Sanna Ruuska löytää hyvää kaikista ihmisistä
Pirkko Tuominen: Ilkka Repo, 34, luottaa pienten muutosten voimaan
Pirkko Tuominen: Jonna Tolvanen oivalsi, ettei kakkostyypin diabetes katso ikää
Irma Heiskanen-Haarala: Peter Törnroos lautailee vesillä ja tasamaalla
Pirkko Tuominen: Saara Kohtalo suunnittelee vaatteita diabeetikoille
Annamari Lammassaari: Erja Miettinen – ratsailla pienestä pitäen
Sirpa Palokari: Sannan kahdet synttärit
Jami Raskinen, 18, osaa kuunnella toisten murheita
Sirpa Palokari: Markus Sarlo ja elämän isot muutokset
Tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi: Verensokeriskanneri lisää sokean itsenäisyyttä
Sirpa Palokari: Kati Laakso toivoo lisää diabeetikoita politiikkaan 
Laura Koski: Tatuoijaksi sattuman kautta
Sirpa Palokari: Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä
Riitta Ahonen: Satu Marin: Arki on kiireistä mutta palkitsevaa
Jaakko Hyytinen: Edunvalvonnasta tuli minulle sydämen asia
Sini Eräjää: Olen paljon muutakin kuin diabeetikko
Markus Vuolaspuro: Ammattihaaveet uusiksi
Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja
Kannustusta kiitos, ei syyllistämistä
Mats Fors: Liikunta helpottaa diabeteksen hoitoa
Maarit Antila, ennätyksentekijä
Stressi kulkee muuttolaatikoissa
Stefan Lönnberg: Elän tässä ja nyt
Jefu taklasi korkeat verensokerit
Kalastus hoitaa
Sijaishaima jää eläkkeelle
Eija Rautavuori: Vain elämää