Dara on nyt hypokoira

Tunnen itseni yli-ihmiseksi. Koulutin itselleni puolessatoista vuodessa diabeetikkoa avustavan koiran Hypokoira ry:n kurssilla, pätevien ja ihanien opettajien Elisa Forsmannin ja Stina von Bonsdorff-Croninin johdolla.

Taival oli haastava laiskanpulskalle invapysäköintiluvan omistavalle kakkostyypin diabeetikolle. Näillä kintuilla ei enää jenkkaa tanssita, mutta tango vielä menee jotenkuten. Osasin onneksi nuoruudessani valita ketterän miehen Aimon, joka on tukenani kaikessa, myös hypokoirakurssilla.

Sairastuin tyypin 2 diabetekseen vuonna 2000. Seitsemän vuotta myöhemmin lonkkanivelen vaihdon jälkeen minulle alkoi tulla enemmän hypoglykemioita. En tiedä, oliko siihen syynä lääkitys, joka vei ruokahalun ja seitsemän kiloa vai se, että minun oli helpompi liikkua. Vähensin lääkitystä, mutta ilman insuliinia en kuitenkaan pärjännyt. Ehkä haima joskus tupsautti insuliinia enemmän ja laittoi asiat sekaisin.

Hypokoirakurssille pääsin, kun luin netistä hypokoirista ja otin yhteyttä Elisaan. Hän sanoi, että jos jollekin kurssille jää tilaa, he voivat ottaa monipistoshoitoisen kakkostyypin diabeetikon mukaan. Keväällä 2019 arkiryhmässä oli vapaa paikka, ja pääsin Dara-labbikseni kanssa kurssille.

Kurssiaika oli antoisa ja hauska: vertaistukea, opiskelua, koiratreenejä, naurua, itkua ja uusia ystäviä. Olimme kaikki siellä yhtä porukkaa, nuoremmat ja vanhemmat. Kerroimme tarinamme ja myötäelimme toisten kanssa.

Kun Dara (Mysis Loretta) valmistui hypokoiraksi lokakuun toisena päivänä tänä vuonna, Elisa sanoi, että olen edelläkävijä, ensimmäinen tyypin 2 hypokoiran omistaja.

 

Dara ilmaisee normaalin ylä- tai alarajalla olevan verensokerin, jos verensokerini on nopeasti muuttumassa. Välillä se on vähän kiusallistakin, kun koira kertoo esimerkiksi kylässä, että nyt olen ahminut liikaa.

Kerran joku kysyi, että kertooko se todella, että olet nyt syönyt tarpeeksi. Myöntelin, mutta jätin salaisuudeksi, miksi se todellisuudessa merkkasi tilanteen.

Olen opettanut Daran poimimaan esineitä ja hakemaan lipaston alalaatikoista tavaroita, ja nyt on meneillään invapolkupyörän vieressä nätisti käveleminen. Käyn myös ystävien kanssa viikoittain pitämässä yllä koirien tottelevaisuutta treeneissä.

Tammikuussa on alkamassa Hypokoira ry:n kurssi, joka on suunnattu kakkostyypin diabeetikoille.

Koiran tulee olla alle 3-vuotias ja terve. Rodulla ei ole suurta merkitystä. Kovin litteäkuonoinen koira ei ole paras mahdollinen. Kannattaa kysellä kouluttajilta lisää. Lisätietoja löytyy myös hypokoira.fi-sivustolta.

On myönnettävä, että Daran kanssa tekemäni työn jälkeen minulla on rinta hieman rottingilla, kun kuljen hyvin koulutetun koiran kanssa kaupoissa ja muissa yleisissä paikoissa. Luulen, että ihailevat katseet seuraavat… ainakin koiraani.

Arja Makkonen

 

Aiemmin ilmestyneitä kolumneja: