Olen saanut olla mukana yhteistyössä rakentamassa maakunnallista diabeteskeskusta Etelä-Pohjanmaalle. Matkalla on tarvittu aloitteita ja niihin tarttumista, työtä ja vielä erikseen yhteistyötä.
Yhteistyössä auttaa, jos osaa selkeästi kertoa oman kantansa ja hoitaa oman roolinsa. Aikoinaan Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin organisaatiosta löytyi korvia, jotka kuuntelivat diabeetikoiden ääntä, ja tekijöitä, jotka ottivat haasteen vastaan. Alueella toimivat diabetesyhdistykset on säännöllisesti kutsuttu koolle kuultaviksi. Samalla on käyty läpi tilannekuvaa ja keskusteltu tulevaisuuden näkymistä. Kun tukea on tarvittu, sitä on pyydetty ja saatu. Näin on ollut ja on edelleen puolin ja toisin.
Meidän maakunnallinen diabeteskeskuksemme tarjoaa ammattimaista omahoidon tukea diabeetikoille. Kutsujärjestelmä hoitaa kutsut. Osaavat diabeteslääkärit ja -hoitajat kohtaavat diabeetikoita heidän lähtökohdistaan. Lisäksi käytettävissä on jalkahoitajien, ravitsemusterapeuttien ja psykologien palvelut. Moniammatilliset tiimit toimivat ja tekemisen tuloksia seurataan.
Diabeteksen hoito, lääkkeet ja hoitotarvikkeet uudistuvat jatkuvasti. Etelä-Pohjanmaalla meille on tarjolla uusia insuliineja, jatkuvaan verensokerin seuraamiseen tarkoitettuja sensoreita ja uuden teknologian insuliinipumppuja. Diabeteskeskuksessa on intoa ja resursseja päivittää osaamista diabeetikoiden hyödyksi.
Eikä siinä vielä kaikki. Hoito onnistuu tarvittaessa etänä, diabeetikoiden teemaryhmät toimivat ja konsultointiapua on saatavilla kaikille diabeetikkoja hoitaville koko maakunnan alueella. Tässä kolikossa näen kaksi puolta. Diabeteskeskuksestamme on helppo olla ylpeä. Toisaalta haaveilen, että vastaavat palvelut pitäisi olla koko maan diabeetikoiden käytettävissä. Diabeetikoiden yhdenvertaisuuden saavuttamisessa on meille kaikille vielä runsaasti haastetta.
Pidän vertaisoppimista erittäin tehokkaana oppimisen muotona. Diabeetikoille tämä tarkoittaa tapaamisia toisten diabeetikoiden kanssa. Näkemykseni on, että yhdistysten ja Diabetesliiton palvelutarjottimella pitäisi olla nykyistä enemmän tapahtumia. Tapahtumiin on mahdollista saada paljon väkeä ja ne ovat yleensä sitä antoisampia mitä enemmän väkeä tulee paikalle. Liitolta tapahtumien järjestäminen kyllä onnistuu, mutta yhdistyksille niissä riittää vielä haastetta. Tosin järjestöpäivien ja liiton kokouksen järjestelyt pitäisi mielestäni päivittää niin, että paikalla olisi aina yli 200 edustajaa paikallis- ja muista jäsenyhdistyksistä.
Tapahtumien suunnittelu ja toteutus sekä maakunnallisen diabeteskeskuksen rinnalla kulkeminen edellyttävät tiivistä yhteistyötä diabetesyhdistyksiltä. Diabetesyhdistysten maakuntaverkostot tarjoavat tähän käyttökelpoisen yhteistyöalustan, kunhan sitä vain aloitteellisesti käytetään hyväksi. Yhdistysten hedelmällinen yhteistyö mahdollistaa kirkkaan diabeetikoiden äänen. Miten sinä kirkastaisit oman maakuntasi diabeetikoiden ääntä?
Juha Tall