Asiakasmaksut syventävät terveyseroja

Ihmisten suurimpia terveysmurheita on, pääsevätkö he ylipäätään lääkärille tai hoitajalle. Osalle meistä suurta huolta ja kohtuuttomia tilanteita aiheuttavat myös terveydenhuollon asiakasmaksut. Terveydenhuollon asiakasmaksut vievät ihmisiä ulosottoon, ajavat hakemaan toimeentulotukea ja rajaavat ihmisiä palveluiden ulkopuolelle. 

Sairastaminen on vahvasti osa huono-osaisuutta. Pienituloisilla ja vähän koulutetuilla on enemmän pitkäaikaissairauksia kuin hyväosaisilla. Toimeentulotukea saavilla on muita useammin lääkekorvausoikeus diabeteksen hoitoon ja diabeteslääkkeiden ostoja. Useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikääntynyt jättää menemättä lääkäriin rahanpuutteen takia. Kaikki eläkeläiset eivät luonnollisesti ole pienituloisia, mutta merkitystä on silläkin, että ikääntyvien diabeetikoiden määrä lisääntyy hurjaa vauhtia. 

Ihmiset joutuvat säästämään jättämällä menemättä hoitoon tai lunastamatta lääkkeitään. Näin terveysongelmat pahenevat, yleinen hyvinvointi heikkenee ja pienet terveysongelmat ehtivät kasvaa isoiksi. Viime kädessä yhteiskuntana kuittaamme ison loppulaskun ja seuraamme lähimpiemme kärsimystä.

 


Pitkäaikaissairaus tarkoittaa useimmiten isoja lääkekuluja, palvelumaksuja ja terveydenhuollon ja kuntoutuksen matkakuluja. Näille kaikille on erikseen juokseva kattonsa, ja nykytasolla maksurasitus on liian suuri. Diabeetikot ja muut pitkäaikaissairaat maksavat paljon terveyskeskus- ja poliklinikkamaksuja. Useita käyntejä terveyskeskukseen lääkärille tai hoitajalle tulee esimerkiksi silloin, kun pitkäaikaissairaalla on useampi eri sairaus.

Maksujen suuruus vaihtelee kunnittain ja esimerkiksi silmänpohjankuvaukset ja diabeteshoitajan vastaanotot voivat olla joko maksullisia tai maksuttomia. Potilasjärjestöt ovat jo pitkään esittäneet, että palvelujen, matkojen ja lääkkeiden vuosiomavastuita (maksukattoja) alennettaisiin reippaasti ja selvitettäisiin niiden yhdistäminen yhdeksi maksukatoksi. Samoin järjestöt ovat kannattaneet avohoidon lääkäri- ja hoitajakäyntien maksuista luopumista. 

Jos asiakasmaksu vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon, voidaan se nykyisenkin asiakasmaksulain mukaan kohtuullistaa tai jättää kokonaan perimättä. Tulosidonnaisissa maksuissa kunnalla on myös velvollisuus tehdä näin. Tätä mahdollisuutta ei käytetä tarpeen mukaisessa laajuudessa. Diabetesliiton elo-syyskuussa 2018 tekemän asiakaskyselyn mukaan noin puolet vastanneista ei tiennyt, että asiakasmaksua voitaisiin kohtuullistaa tai jättää tämä kokonaan perimättä.


 

Asiakasmaksulakia uudistetaan parhaillaan. Hallituksen esitystä asiakasmaksulain uudistamiseksi odotetaan keväällä. Hiottavia yksityiskohtia on paljon. Etävastaanotot lisääntyvät: voiko niistä periä saman suuruisen maksun kuin perinteisestä vastaanottokäynnistä?

Tärkeää olisi säätää nykyistä selkeämmin maksujen kohtuullistamisesta ja perimättä jättämisestä. Jotta ihmisten terveysongelmiin voidaan puuttua ajoissa, palvelujen tulee olla laajasti maksuttomia, avohoidon palvelujen (myös hammashoidon) pitää kuulua maksukattoon, eivätkä maksut saa missään tilanteessa estää palvelun saamista. Siinä on uuden asiakasmaksulain peruspilarit.

Asiakasmaksut ovat vain yksi tekijä eriarvoisuutta ruokkivassa palvelujärjestelmässämme. Ehkä palveluihin hakeutuvat helpommin hyvin koulutetut ja palvelujärjestelmää kyvykkäästi käyttävät. Palvelut voivat sijaita niin kaukana, ettei niihin tule lähdettyä kuin äärimmäisessä hädässä. Tai palveluista on huonoja kokemuksia: on kohdattu mitätöiviä asenteita, mikä on luonut epäluottamusta. Asiakasmaksut vaikuttavat kuitenkin helpoimmalta keinolta aloittaa sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen.

Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic, Diabetesliitto

 


Aiemmat blogit:

Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic, Diabetesliitto:

Erityisasiantuntija Irene Vuorisalo, Diabetesliitto: