Omaseuranta ei olisi maksutonta ilman Diabetesliiton toimia

Omaseuranta ei olisi maksutonta ilman Diabetesliiton toimia

Diabeteksen hoito perustuu verensokerin säätelyyn ja omaseurantaan. Diabetestyypistä riippumatta verensokerin säätely on diabeteksen hoidon kulmakivi. Verensokerin omaseuranta on tarkoituksenmukaisen ja turvallisen diabeteksen lääkehoidon toteuttamisen edellytys.

Diabetesliitto vaikutti lain muotoiluun

Yksilöllisen tarpeen mukaiset hoitotarvikkeet ovat diabeetikolle maksuttomia silloin, kun niiden saaminen perustuu terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään arviointiin ja seurantaan. Verensokerin omaseuranta ei olisi asiakkaalle maksutonta ilman Diabetesliiton pitkäjänteistä vaikuttamistyötä. Ennen terveydenhuoltolakia hoitotarvikejakelua ohjasi sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfo. Siitä huolimatta oli tavallista, että kunnat rajoittivat hoitotarvikejakelua hallinnollisin määräyksin taloudellisiin perusteisiin vedoten. Mahdollisuus omaseurantaan riippui diabeetikon asuinpaikkakunnasta, mutta mahdollisuus maksuttomaan hoitotarvikejakeluun saattoi silloinkin vaihdella ilman ennakkovaroitusta.

Diabetesliiton toimiessa asiamiehenä liiton paikallisyhdistykset hakivat korkeimmasta hallinto-oikeudesta kuntien tarvikejakelua koskevia päätöksiä. Yksilöllisen tarpeen mukaista ja diabeetikolle maksutonta verensokerin omaseurantaa tukevat KHO:n päätökset ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut auttoivat liittoa vuosien mittaisessa lainsäädäntöön vaikuttamistyössä. Liiton esiin tuomien näkökulmien vuoksi terveydenhuoltolakiesitys palautui eduskunnassa vielä valiokuntavaiheessa takaisin ministeriöön korjattavaksi ja vasta sen tuloksena saatiin lakiin nykyinen muotoilu hoitosuunnitelman mukaisten, maksuttomien hoitotarvikkeiden jakelusta (Terveydenhuoltolaki 1326/2010 § 24).

Kakkostyypin diabeteksen tarvikejakelua kavennettiin

Vuoden 2018 alussa jotkin kunnat vähensivät tyypin 2 diabeetikkojen verensokerin mittausliuskojen jakelua. Uusi käytäntö on koskenut henkilöitä, joilla ei ole liian matalaa verensokeria eli hypoglykemiaa aiheuttavaa lääkitystä ja jotka ovat saavuttaneet hoitotavoitteensa. Linjaus perustuu uusimpiin tutkimuksiin ja päivitettyyn diabeteksen Käypä hoito -suositukseen.

Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että jos HbA1c-arvo on tavoitteen mukainen, eikä diabeetikko käytä hypoglykemioille altistavia lääkkeitä, verensokerin päivittäisestä seurannasta ei ole osoitettu lisähyötyä. Liuskatarve on yksilöllinen, 0–12 liuskaa viikossa. Huomattava kuitenkin on, että kysymyksessä on mittausliuskojen vähimmäistarve. Yksilöllinen mittausten tarve tulee arvioida yhdessä diabeteshoitajan ja lääkärin kanssa ja kirjata diabeetikon hoitosuunnitelmaan.

Monille diabeetikoille uusi käytäntö tuli täytenä yllätyksenä. Hätkähdyttävästä ja turvattomuutta herättävästä muutoksesta ei ollut kerrottu vastaanotolla, saati minkäänlaisella omaan tilanteeseen liittyvällä yhteydenotolla. Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä tämän kanssa. Tyypin 2 diabeteksen mittausliuskojen rajoituksessa näin ei kaikkialla menetelty. Tämä ehti herättää tarpeetonta epäselvyyttä ja turvattomuuden tunnetta ja oli tarpeettomasti omiaan heikentämään luottamusta terveydenhuoltoon.

Tyypin 2 diabeteksen alkuvaiheessa ja sokeritasapainon heikentyessä verensokerin ateriaparimittauksilla (mittaus ennen ateriaa ja kaksi tuntia jälkeen aterian) voi opetella arvioimaan, miten erilaiset syömiset, liikunta ja lääkevalmisteet vaikuttavat verensokeriin. Ennustamattomat tekijät, esimerkiksi elintapojen muuttuminen, muut sairaudet ja lääkehoidot, erilaisten sairauksien vaikutus liikuntakykyyn ja diabeteksen eteneminen voivat vaikuttaa verensokerin tasoon. Mikäli diabeetikko ei välillä voi mitata verensokeriaan, hän ei voi tietää onko diabetes toivotussa tasapainossa. Uuden käytännön piirissä olevilla diabeetikoilla tuleekin olla mahdollisuus myös sairauden alkuvaiheen jälkeen varmistua vastaanotto- ja laboratoriokäyntien välillä siitä, että verensokerin taso säilyy hyvänä.

Diabetesliitto teki vuoden vaihteessa liuskajakelusta tyypin 2 diabeetikoille verkkokyselyn. Vastausten perusteella Diabetesliitto arvioi, että paikkakuntakohtaiset erot tyypin 2 diabeetikoiden liuskajakelussa ovat suuria. Lähtökohta ei voi olla se, että osa tyypin 2 diabeetikoista maksaa tarvitsemansa hoitotarvikkeet itse. Hoitotarvikkeista diabeetikolle aiheutuvat kustannukset eivät ole esimerkiksi vammaistuen myöntämisen peruste. Se, mitä ei ole kirjattu lakiin, on valinnaista. Terveydenhuoltolaki takaa nyt sen, että hoitosuunnitelmaan kirjatut yksilöllisen tarpeen mukaiset maksuttomat hoitotarvikkeet ovat kaikkien diabeetikkojen oikeus.

Irene Vuorisalo

 


Tällä palstalla tarkastellaan sosiaaliturvaa ja terveyspolitikkaa diabeetikon näkökulmasta.


 

Aiemmat blogit:

Lääkekorvausjärjestelmän tulee tukea myös huonosti toimeentulevia diabeetikoita

Potilasjärjestöjä kuullaan lääkekorvausasioissa – mutta miten ja millä perusteilla?

Miten diabeteslääkkeitä pitäisi korvata?

Haluaisin sensorin – mitä voin tehdä?

Uusi potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia kehittää diabeteksen hoidon laatua

Sote ja etiikka – mitä potilaalla on oikeus odottaa uusilta rakenteilta?

Voitamme diabeteksen – joka päivä

Lääkekorvausjärjestelmä on muutettava kustannusperusteiseksi