Millaiseen jalkojenhoitoon olet oikeutettu?

Jalkojen tutkimus ja hoito ovat osa diabeteksen hoitoa. Diabetesliitto sai jonkin verran tietoa diabeetikoiden jalkojenhoidon toteutumisesta ja siihen liittyvistä asiakasmaksuista eri paikkakunnilla, kun se elo-syyskuun vaihteessa kartoitti verkkokyselyllä terveydenhuollon asiakasmaksuja. Kyselyyn tuli 145 vastausta.

Diabeetikoilla jalkojen tutkimus sisältyy käytännössä vastaanottokäynnin asiakasmaksuun. Tutkimuksessa todettujen jalkaongelmien hoidosta voi sen sijaan syntyä kustannuksia, kun niitä hoidetaan jalkojenhoitajan tai jalkaterapeutin vastaanotolla. Jalkojenhoitajien tai jalkaterapeuttien palvelut ovat pääsääntöisesti yksityisiä terveyspalveluita, jotka eivät kuulu Kelan korvaamiin hoitoihin.

Noin puolet Diabetesliiton kyselyyn vastanneista diabeetikoista kertoi, että jalkojen tutkimuksesta ja hoidosta on koitunut heille maksuja. Maksu yhdeltä käyntikerralta vaihteli 30 ja 70 euron välillä. Joillekin kyselyyn vastanneista käyntejä tuli useita vuodessa.

Diabetesliitto painotti sosiaali- ja terveydenhuollosta perittäviä asiakasmaksuja koskevasta lakiluonnoksesta antamassaan lausunnossa, että jalkojen tutkimus tai hoito ei saa olla maksullista. Esityksen perusteluissa jalkojenhoito onkin oikealla tavalla sisällytetty maksuttomiin terapiamuotoihin.

•••

Osa diabeetikoista tarvitsee jalkaongelmien vuoksi myös apuvälineitä. Tarve syntyy esimerkiksi silloin, kun jalan rakenne vaatii erityisjalkineen tai tukipohjallisen käyttöä tai kun hoitokenkä on välttämätön jalkapohjan haavan vuoksi.

Julkisen terveydenhuollon apuvälinepalvelut ovat asiakkaalle pitkälti maksuttomia. Diabeetikko voi saada apuvälineen suoraan kunnalta tai vaihtoehtoisesti maksusitoumuksen tai palvelusetelin siitä aiheutuviin kustannuksiin paikallisesti sovitun käytännön mukaan. Julkinen terveydenhuolto ei korvaa diabeetikon omatoimisesti tai yksityisen palveluntuottajan kehotuksesta hankkimia apuvälineitä jälkikäteen.

•••

Diabetesliittoon tulevan asiakaspalautteen valossa jalkojen tutkimus ja hoito ei näytä toteutuvan hyvän hoitokäytännön mukaisesti. Myös Diabetesliiton ja AstraZenecan yhteistyössä tyypin 2 diabeetikoille tekemässä kyselyssä kävi ilmi, että jalkojen terveydentila oli viimeisen vuoden aikana tutkittu noin puolelta kyselyyn vastanneista. Kyselyyn vastasi 792 diabeetikkoa, ja tulokset julkaistiin 7.9.2018.

Vain noin 60 prosenttia vastanneista tiesi jalkojensa riskiluokan. Myös sen, onko omassa hoitopaikassa mahdollisuus saada jalkojenhoidon ammattihenkilön palveluita, tiesi vain 60 prosenttia vastanneista.

Kyselyyn vastanneista noin 20 prosenttia oli saanut jalkojenhoitopalvelun kunnallisessa hoitoyksikössä. Noin 10 prosenttia vastanneista oli saanut hoitopaikasta maksusitoumuksen yksityiselle palveluntuottajalle. Noin 60 prosenttia vastanneista ei tiennyt, miten jalkojenhoidon ammattihenkilön palvelut tuotetaan omassa hoitopaikassa.

Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa huolestuttavaa on se, että mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä harvemmin hänen jalkansa oli tutkittu viimeisen vuoden aikana. 30–39-vuotiaiden ikäryhmässä jalat oli tutkittu 65 prosentilla vastaajista, mutta 70 vuotta ja sitä vanhempien ryhmässä jalat oli tukittu vain 38 prosentilla viimeisen vuoden aikana.

•••

Diabeetikoiden jalkaongelmien Käypä hoito -suosituksen mukaan diabeetikon jalkahaavan keskimääräiset yhteiskunnalliset kokonaishoitokulut olivat vuonna 2004 noin 10 000 euroa vuodessa. Kulut kasvavat suhteessa haavan vaikeusasteeseen.

Jos diabeetikon jalkatiimiin ei kuulu jalkaterapian ammattihenkilöä, jalkamuutoksia ei onnistuta aina asianmukaisesti tunnistamaan. Tällöin hoidot voivat viivästyä ja ongelmat kasautua jopa diabeetikon toimintakykyä vammauttavasti. Jalkojenhoidon paikkakuntakohtaisesta toteutumisesta ja siitä miten asiakasmaksut siihen vaikuttavat, tarvitaan lisää tutkimusta.

Irene Vuorisalo

 


Tällä palstalla tarkastellaan sosiaaliturvaa ja terveyspolitikkaa diabeetikon näkökulmasta.