Koti Ihmiset Sivu 7

Ihmiset

Diabeteksen hoito unohtui vauva-arjessa

Uupunut Anni Timonen ei jaksanut äitiyslomalla hoitaa ykköstyypin diabetestaan, kun hänen esikoisensa vauva-aika oli niin rankka. Kun hän nyt ajattelee aikaa taaksepäin, hän uskoo että olisi voinut tehdä tuolloin monia asioita toisin. Diabeteshoitaja Niina Shemeikka antaa vinkkejä siihen, miten imetysajasta selviää ilman että äidin verensokerin hoito menee raiteiltaan.

Tähtäimessä USA ja NBA

Diabetes-lehdessä kerrottiin seitsemän vuotta sitten koripalloa pelaavasta 8-vuotiaasta Miro Littlestä, joka opetteli elämään tyypin 1 diabeteksen kanssa äitinsä tuella. Mitä heille kuuluu nyt?

Hulluna juoksemiseen

Porin juoksukoulun vetäjä Tuomas Zacheus on intohimoinen lenkkeilijä. Hän on onnellinen, että pystyy edelleen juoksemaan, vaikka toinen pohje ja akillesjänne on harrastuksen vuoksi leikattu. Tyytyväisiä ovat myös juoksukoulun oppilaat, joista jokaiselle Zacheus laati yksilöllisen harjoitusohjelman.

Luonto ja musiikki auttoivat Heidin takaisin elämään

Diabetekseen liittyvä kurinalaisuus oli liikaa teini-iässä sairastuneelle Heidi Kettuselle. Hän ahdistui ja sairastui masennukseen ja syömishäiriöön. Kyyneliä, lenkkitossuja ja bassonkieliä tarpeeksi kulutettuaan hän nousi vihdoin takaisin siivilleen.

Miksi lasten ja nuorten HbA1c-tavoitetta tiukennetaan?

Lasten ja nuorten HbA1c:n tavoite on nyt alle 53 mmol/mol eli alle seitsemän prosenttia. Jos on juuri päässyt aiempaan tavoitteeseen, joka oli alle 58 mmol/mol, voi tuntua turhauttavalta, että tavoitetta tiukennetaan. Miksi niin on tehty?

Välipala koulussa kuuluu diabeetikolle

Osa diabeetikkolapsista ja -nuorista tarvitsee koulupäivän aikana välipalan. Tarve on yksilöllinen ja riippuu insuliinihoidon toteuttamistavasta. Oppilashuollosta vastaava henkilö, vanhemmat ja diabeetikkolapsi sopivat välipalaan ja kouluruokailuun liittyvistä järjestelyistä aina lukuvuoden tai -kauden alussa.

Inspiksen tubettajanelikko lähestyy diabetesta eri kulmista

Diabetesliiton Inspislehti-kanavalla YouTubessa tubettaa tällä hetkellä neljä nuorta ykköstyypin diabeetikkoa. Kanavalla käsitellään aiheita alkoholista aprillipiloihin, ja välillä mukana on myös vierailevia tähtiä, muun muassa räppäri Stepa ja hypokoirakoululainen Nuusku. Videot lähestyvät aiheita usein humoristisesti, mutta suoraan ja ovat aina tekijänsä näköisiä.

 Kittilän D-Dream Team

Jenni Maansaaren hoitomotivaatiossa tapahtui käänteentekevä muutos, kun lääkäri patisti hänet Munuais- ja maksaliiton kurssille, ja mukaan lähti myös puoliso. Diabeteksesta on tullut pariskunnan yhteinen harrastus, ja mies paneutuu siihen jopa innokkaammin kuin Jenni. - Me ollaan todellinen D-Dream Team, Jenni iloitsee.

Diabetestunnus turvana ja koristeena

Diabetestunnuksen tarkoitus on auttaa kantajaansa silloin, kun hän ei liian matalan verensokerin yllättäessä pysty itse auttamaan itseään. Tunnus voi olla myös tyylikäs koru: osan Diabetesliiton myymistä tunnuksista on suunnitellut korusuunnittelija Kati Temming. 

Ritva Auvinen löysi laulamisen uudestaan

Ikänsä terveenä säilynyt 86-vuotias oopperalaulaja Ritva Auvinen kaatui pari kertaa niin vakavin seurauksin, että joutuu nyt turvautumaan rollaattoriin. Moneen kuukauteen hän ei laulanut eikä edes kuunnellut musiikkia, mutta nyt laulaminen innostaa taas. 

Maailmanmatkailija joka solulla

Tasan kahdeksassakymmenessä maassa matkustanut Ville Auranen on aina suhtautunut diabetekseen rennosti. Kun matkasuunnitelma on tehty ja asioista otettu selvää etukäteen, voi huoletta nukkua riippukeinussa tähtitaivaan alla tai sukellella valashaiden kanssa.

Painonhallintaryhmä on nimeään monipuolisempi

Elintapaohjausryhmä on paljon muutakin kuin vain painonpudotusta ja terveysneuvontaa. Se tarjoaa myös uusia ystävyyssuhteita ja tunteen, että on hyväksytty kiloineen ja vajavaisuuksineen. Tämän sai kokea myös porilainen Kristina Kuusisto ryhmänohjaaja Tuula Leinon ohjaamassa painonhallintaryhmässä. Leino ammensi työhönsä vinkkejä VESOTE-koulutuksesta.

Inarissa oppii kekseliäisyyttä ja luovaa suunnittelua

Uusimmat lääkkeet ja laitteet tulevat pohjoiseen viiveellä, diabeteshoitajan vastaanotolle tulo voi viedä Inarin sivukylien asukkailta kokonaisen päivän, ja asioiden perille menoa voivat vaikeuttaa kieliongelmat, Ivalon terveyskeskuksen diabeteshoitaja Jaana Vallivaara-Puttonen luettelee työnsä erikoispiirteitä. Ykköstyypin diabetesta sairastava Tuomo Lyöri on kehittänyt omat konstinsa diabeteksen hoitoon, kun on kova pakkanen ja metsästysreissu kestää useita päiviä.

Pieni lapsi, iso vastuu

Ellen sairastui diabetekseen vuosi sitten. Vaikka hän osaa laskea ruokien hiilarit ja pistää insuliinin itse, vanhempia huolestuttaa, miten hän pärjää koulupäivän jälkeen yksin kotona. Sama huoli on monilla diabeetikkolasten vanhemmilla. Tilannetta helpottaisi, jos diabetesta sairastavan, alakouluikäisen lapsen oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon varmistettaisiin lainsäädännöllä.

Viiltävä ongelma

Nuori pitää pitkähihaisia paitoja kesälläkin. Hänestä on tullut entistäkin välttelevämpi ja sulkeutuneempi. Sitten paljastuu kamala asia: nuorella on viiltohaavoja käsivarsissaan. Mistä on kyse? 

Lapsen sairastumisen aiheuttama järkytys vaihtui aktiiviseksi hyväntekeväisyydeksi

Ex-jääkiekkoilija Olli Jokisen tytär sairastui diabetekseen toissa keväänä. Se oli vanhemmille aluksi iso järkytys, mutta pian he innostuivat toimimaan aktiivisesti ykköstyypin diabeteksen tutkimusrahoituksen turvaamiseksi. Vakuutus korvaa Emman diabeteksen hoidon Yhdysvalloissa, mutta maassa on myös paljon diabeetikoita, joilla ei ole varaa edes päivittäisiin insuliiniannoksiin.

Uudenlaista kuntoutusta ”Nämä ihmiset ymmärtävät minua puolesta lauseesta”

Diabetesliitto kokeili uudenlaista vertaistukeen perustuvaa kuntoutusta Mikkelissä nuorille ykköstyypin diabeetikoille. Palaute oli pelkästään positiivista: "Nämä ihmiset ymmärtävät minua puolesta lauseesta. Olen päässyt juttelemaan muiden kanssa ja saanut vinkkejä hoitoon", osallistujat listasivat kurssin parasta antia. Mikkelin kokemuksista voi ottaa muutenkin mallia.

Simon Djupsjöbacka sai uuden haiman ja munuaisen

Diabetes ei ole päästänyt Simon Djupsjöbackaa helpolla. Neljä vuotta sitten hän sai uuden haiman ja munuaisen, ja hän on voinut lopettaa insuliinihoidon. Monien ongelmien jälkeen Simon voi nyt hyvin: hän opettaa historiaa, johtaa kahta kuoroa, laulaa itse kahdessa kuorossa ja haaveilee vielä kävelevänsä Santiago de Compostelaan.

Keinohaima innosti Ellan uuteen alkuun

Vielä vuosi sitten Ella Kähösen, 18, HbA1c huiteli pilvissä. Verensokeria tuli mitattua pari kertaa viikossa ja insuliinia annosteltua silmät kiinni. Sitten hänen miesystävänsä rakensi hänelle keinohaiman, ja hänen elämänsä mullistui. Ellan HbA1c-arvoi oli viimeksi 39 mmol/mol. Hänen mielestään kaikkien ykköstyypin diabeetikoiden pitäisi halutessaan saada insuliinipumppu ja sensori.

Sairastuminen toi mukanaan häpeän ja syyllisyyden

Joensuulaisen Sanna Ryhäsen, 27, kakkostyypin diabetes todettiin seitsemisen vuotta sitten. Sairastuminen aiheutti hänelle syyllisyyden ja häpeän tunteita: hän tunsi olevansa itse vastuussa sairastumisestaan. Erikoislääkäri Lasse Niemisen mukaan kakkostyypin diabeteksen taudinkuva on yleensä sitä hankalampi ja ennuste sitä kriittisempi, mitä nuorempana siihen sairastutaan.

Kun lapsi sairastuu, läheisten tuki kannattelee vanhempia  

Lapsen sairastuminen diabetekseen kuormittaa vanhempia, toisia enemmän, toisia vähemmän. Leo-pojan sairastuminen oli iso järkytys hänen äidilleen Helinä Horilalle, eikä sitä helpottanut se, että sopivan hoitomuodon löytyminen pojalle osoittautui vaikeaksi. Jaksamisen kannalta on tärkeää, että perheellä on tukijoukkoja. Tavoitteena on, että diabetes ei muuta eikä hallitse kaikkea elämää.

Maija Peltola tutkii kokemuksia vastanottokäynneillä

Puheviestinnän maisteri (FM) Maija Peltola tekee väitöskirjaa siitä, millaista potilaiden ja ammattilaisten välinen vuorovaikutus potilaiden näkökulmasta on, ja miten se vaikuttaa omahoitoon. Sen aineistona ovat tyypin 2 diabetesta sairastavien kertomukset kohtaamisistaan hoitajien ja lääkärien kanssa.

Iloa ja inspiraatiota marttailusta

Kirkkonummelainen Sirpa Urhonen on martta jo kolmannessa polvessa. Monet mieltävät marttailun jonkin sortin kotoiluksi, mutta oikeasti marttojen toiminta ulottuu käytännön tekemisestä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. - Emme todellakaan kudo vain sukkaa, Sirpa naurahtaa. Hän on ajanut myös diabeetikoiden asioita diabetesyhdistyksessä.
Nuori nainen istuu vihreällä sohvalla ja tutkii jotain läppäriltään.

Verkossa tuki on lähellä

Elämä diabeteksen kanssa ei ole vain teknisiä hoitosuorituksia. Se voi ajoittain olla melkein koko elämä, ja muulloinkin aika iso osa arkisia rutiineja. Toinen diabeetikko ymmärtää puolesta sanasta, missä mennään ja mitä tarkoitat. Sitä on vertaistuki. Aina ei tarvitse lähteä tapaamisiin, joskus riittää vertaistuki kotisohvalla: Diabetesliitto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia vertaistukeen verkossa kaikenikäisille.

Ykkösklubi on nuorten oma juttu

Haluaisitko tutustua muihin nuoriin, joilla on diabetes? Jos vastasit myöntävästi, Ykkösklubi on juuri sinua varten. Ykkösklubin kummit toimivat diabeetikkonuorten ryhmäohjaajina, mutta mutta nuoret itse ovat toiminnan ydin ja moottori.