Katso mitä kaikkea Diabetesliiton jäsenyys sinulle tarjoaa. Lue myös jutun lopusta tarinat, joissa kakkostyypin diabetekseen sairastunut, ykköstyypin diabeetikko ja diabeetikkolapsen vanhempi kertovat, mitä liiton jäsenyys on merkinnyt heille.

Lapsena vanhempiensa hylkäämäksi joutunut Sarath Heenbatantigire on suorittanut kaksi yliopiston loppututkintoa Lontoossa ja myöhemmin lentokapteenin tutkinnon Sri Lankassa. Hän on käynyt 130 maassa, kiertänyt maapallon kolmesti ja tullut kaksi kertaa ryöstetyksi. Nyt hän työskentelee raitiovaunun kuljettajana Helsingissä, pelaa sulkapalloa aina kun ehtii ja nauttii elämästään – kakkostyypin diabeteksesta ja sepelvaltimotaudista huolimatta.

Merja Ylönen muutti viime keväänä Keski-Suomesta Inariin ja löysi heti paikkansa lappilaisten kauan kaivattuna jalkojenhoitajana. Hän oli pitkään haaveillut muutosta pohjoiseen ja nauttii nyt siitä, että pääsee marjastamaan, kalastamaan ja vaeltamaan suoraan kotiovelta. Vapaa-aikanaan hän myös vetää diabeetikoiden kerhoa Inarin kirkonkylällä.

Valmisruoka sopii arjen kiireiden helpottajaksi, kun muistaa tutkia sen suolapitoisuuden, energiamäärän ja rasvan laadun. Tässä auttaa Sydänmerkki, joka on jo noin kuudellakymmenellä valmisruualla. Ateriaa voi keventää lautasmallin mukaisesti salaatilla tai muilla kasviksilla.

Kakkostyypin diabetesta sairastava Erkki Savolainen oli aiemmin liian väsynyt liikkumaan, mutta vuosi sitten hän päätti, että hänen täytyy tehdä jotakin terveytensä eteen. Nyt hän on kävellyt itsensä 20 kiloa kevyemmäksi ja saanut diabeteksensa hallintaan. Samalla liikunnasta on tullut elämäntapa.

Porissa toimii virkeä työikäisten diabeetikoiden vertaistukiryhmä. - Meidän kokoontumisemme eivät ole mitään kollektiivisia surkuttelutilaisuuksia. Kyllä me osaamme leikkiä laskea, sairaudestammekin, sanoo Tomi Kallio. Ryhmää ei ole kuitenkaan tarkoitettu pelkästään menestyjille.

Pohjois-Norjassa työskentelee innokas tutkijaryhmä, joka kehittää terveyssovelluksia diabeteksen omahoitoon. Professori Eirik Årsand uskoo teknologian mahdollisuuksiin potilaan voimaannuttamisessa.

Sairaanhoitaja Maria Punkkalla on ollut jo kymmenisen vuotta matalan verensokerin oireita lähes päivittäin. Oireiden syyksi on paljastunut insuliinia erittävä kasvain, insulinooma. Tamperelainen Mari Noppa alkoi nukahdella ruokailun jälkeen, ja tutkimuksissa hänellä todettiin reaktiivinen hypoglykemia. Sille on tyypillistä, että hiilihydraattipitoinen ateria nostaa nopeasti verensokeria, joka sitten laskee voimakkaasti alas.

Saako elämän loppusuoralla vain kipulääkityksen, mutta ei enää insuliinia? Kysymys on puhuttanut diabeetikoita, heidän läheisiään ja terveydenhuollon ammattilaisia sen jälkeen, kun Etelä-Suomen Sanomat uutisoi heinäkuussa insuliinihoidon mahdollisesta epäämisestä saattohoidossa olevilta.

Joulukuun alussa avattiin uusi verkkopalvelu tukemaan ykköstyypin diabeetikoiden omahoitoa. Palvelu tarjoaa työkaluja, joiden avulla heidän on mahdollista parantaa jaksamistaan diabeteksen hoidon ylä- ja alamäissä.

Heidi Hintikalle sanottiin nuorena, että hän ei saisi koskaan lapsia. Nyt hän on viiden pojan äiti ja unelmatyössään maaseutuyrittäjänä. Elämään kuuluu silti vaikeitakin päiviä. Voimaa hän ammentaa eläimistä ja maalaamisesta, ja keskustelut psykologin kanssa ovat auttaneet ymmärtämään lapsuuden arpia.

Kakkostyypin diabetes herkistää masennukselle ja masennus edistää diabeteksen kehittymistä. Nämä sairaudet esiintyvät monesti yhdessä, mutta usein diabeetikon masennus jää myös tunnistamatta, sillä näiden kahden sairauden fyysiset oireet ovat samantapaisia: väsymystä, unettomuutta ja kipuja.

Diabeetikoiden silmänpohjien muutosten seulontakuvauksia tehdään eri puolilla Suomea vaihtelevin käytännöin. Tärkeää on, että tiedonkulku kuvauksia tekevän yksikön, silmälääkärin ja diabeetikkoa hoitavan yksikön välillä toimii saumattomasti. Diabeteksen aiheuttama näkövammautuminen väheni Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä 86 prosenttia vuosina 2007–11, ja tähän on vaikuttanut osaltaan kiertävä silmätutkimusyksikkö Silmo, jonka ansiosta diabeetikoiden verkkokalvosairauden seulonta ja hoito saatiin kattaviksi.

Tuulentytöt-retkikunta starttasi huhtikuussa pienestä Kangerlussuaqin kylästä Grönlannin länsirannikolta päämääränään itärannikolla sijaitseva Isotorq. Naisilla oli mukana 90 kiloa tavaraa henkilöä kohti, ja matkaa tehtiin hiihtäen. Vaelluksen haastetta lisäsi Jenni Nurmisen diabetes ja hänen hiukan aikaisemin käyttöön ottamansa uusi insuliini. Silti isomman haasteen tarjosivat vaihtelevat sääolot.

Diabetes oli ollut 17-vuotiaan Vilma Parkkosen mustalla listalla jo vuosia. Siihen tuli muutos, kun hän sairastui leukemiaan. - Kun hoitaa itseään hyvin, diabeetikon ei tarvitse luopua juuri mistään. Leukemian vuoksi olen joutunut luopumaan esimerkiksi hiuksistani ja vapaudestani, hän vertaa.

Monen kansantaudin taustalla vaikuttaa elimistön matala-asteinen tulehdus. Tulehdustila syntyy, kun ihminen lihoo, ja vatsaontelon rasva lisääntyy. Silloin kudoksissa alkaa syntyä yhä enemmän tulehduksen välittäjäaineita. Miksi ja miten se lisää sairastuvuutta, sitä ei tiedetä vielä tarkkaan. Selvää kuitenkin on, että elintavoilla on merkitystä matala-asteisen tulehduksen synnyssä.

Mediassa kerrotaan usein yksittäisistä ruoka-aineista, jotka tutkimuksen mukaan suojaavat syövältä, ehkäisevät sydäntauteja, auttavat painonhallinnassa, hillitsevät verensokerin nousua… Miten näihin tutkimusuutisiin pitäisi suhtautua, onko niillä merkitystä terveyden kannalta? Ravitsemustutkija ja -terapeutti vastaavat.