Diabeteslehti

Kulttuuria aktiivisesti harrastava elää pidempään kuin sohvaperuna, sanoo kirjailija, neurologi ja dosentti Markku T. Hyyppä. Hänen mukaansa tämä johtuu siitä, että kulttuuriharrastukset ovat useimmiten yhdessä toimimista, ja se lisää elinvoimaa. Optimistinen asenne ehkäisee muun muassa sydän- ja verisuonisairauksia ja lisää elinvuosia.

Jotta jaksat vielä vanhanakin liikkua, tavata ystäviä ja harrastaa erilaisia asioita ja pystyt asumaan omassa kodissasi, sinun kannattaa alkaa pitää hyvää huolta itsestäsi jo nyt. Ei pelkästään kehosta, vaan myös mielestä.

Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että elintapoihin liittyvät sairaudet aiheuttavat teollisuusmaissa vähintään kolmasosan tautitaakastamme. Ei siis ole ihme, että säästöjä etsivät päättäjät ovat kääntäneet katseensa kansalaisten elintapoihin. Mutta ovatko elintavat ihmisten omia, tarkoituksellisia valintoja vai todellisuuteen sopeutumista? Ja onko ihminen yksin vastuussa omasta terveydestään?

Toistaiseksi ei voida ennustaa, ketkä sairastuvat diabeteksen munuaistautiin. Taudille altistavien geenien metsästäminen on haastavaa ja sen periytymisen selvittäminen monimutkaista. Diabeteksen lisäsairauksia ja erityisesti diabeteksen munuaistautia yli 30 vuotta tutkinut Per-Henrik Groop on 2000-luvulla sukeltanut yhä syvemmälle ihmisen perimään. Mukaan on tullut myös suhteellisen uusi tutkimusalue, epigenetiikka.

Optimistin on helppo nähdä elämässä hyvää, mutta myös pessimistin kannattaa harjoitella valoisaa asennetta. Se voi lisätä terveyttä, elinvuosia ja vastustuskykyä. Sairastunutkin voi olla onnellinen: sairaus laskee aluksi mielialaa, mutta ihminen oppii yleensä elämään sen kanssa. Pysyvä, onnellinen olotila on lopulta kiinni jostain muusta kuin vaikeuksista tai menestyksestä.

Lihasvoima vähenee iän myötä, mutta hyvä uutinen on, että lihasten surkastumista voi hillitä ja lihasvoimaa lisätä vielä iäkkäänäkin. Hyvä lihaskunto ylläpitää toimintakykyä ja ehkäisee monenlaisia vanhuuden vaivoja. Silloin on helpompi elää omannäköistä, itsenäistä elämää ja tehdä itselle mieluisia asioita vielä vanhanakin.

Rasva-arvojen hallinnassa voi olla hyötyä elintarvikkeista, joihin on lisätty kolesterolia alentavaa kasvisterolia tai kasvistanolia. Kun tällaisia tuotteita käyttää säännöllisesti, vaikutus näkyy veren LDL-kolesterolitasossa 2–3 viikossa.

Lääkkeiden kehitys on tunnetusti pitkäjänteistä työtä. Kun on päästy siihen vaiheeseen, että lääkettä päästään testaamaan ihmisillä, takana on vuosien työ. Ja niin on vielä edessäkin, ennen kuin lääke pääsee myyntiin. Jos se pääsee lainkaan. Kuinka käy suun kautta otettavalle insuliinille?

Markkinoille on lähitulevaisuudessa tulossa kolme uutta diabeteslääkettä: suun kautta otettava GLP-1-analogi, kerran viikossa annosteltava perusinsuliini ja aivan uudentyyppinen lääke imeglimiini.

Syyskuu on sadonkorjuun aikaa. Monien kasvisten, marjojen ja hedelmien sesonki on nyt parhaimmillaan. Kun vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on yllin kyllin, puolen kilon päivittäinen käyttötavoite on helppo saavuttaa. Parhaan hyödyn kasvisten sisältämistä terveellisistä tehoaineista saat, kun käytät niitä monipuolisesti.

Monikykyiset kantasolut eli niin sanotut iPS-solut voidaan laboratoriossa ohjata erilaistumaan halutuiksi solutyypeiksi, kuten vaikkapa beeta-, hermo- tai lihassoluiksi. Tätä tutkii professori Timo Otonkoski, yksi Suomen eturivin diabetestutkijoista. Hänen mukaansa edistysaskeleet kantasolututkimuksessa voivat tuoda uusia hoitokeinoja eri diabetestyyppien hoitoon.

Insuliinihoito pitää ehdottomasti aloittaa, kun tyypin 2 diabetesta sairastavalle tulee insuliininpuutos, sanoo Turun kaupungin diabetesvastaanoton vastuulääkäri Anne Artukka. Joskus myös monipistoshoito on sopiva vaihtoehto kakkostyypin diabeetikolle. Tamperelaisen 82-vuotiaan Martti Sintosen mielestä diabeteksen hoito on asennekysymys: lääkehoitoa pitää muuttaa, jos sairaus sitä vaatii. Hänellä on ollut monipistoshoito parin vuoden ajan.

Kun sinulla on tyypin 2 diabetes, ota hoitosi hallintaan verensokeria mittaamalla. Koska ei ole kahta samanlaista diabetesta, ei verensokerin mittaamiseenkaan voi antaa yhtä yleisohjetta. Monet tekijät vaikuttavat omaseurannan tarpeeseen, kuten sairauden vaihe, hoitomuoto ja hoitotavoitteet.

Jokaisen tyypin 2 diabetesta sairastavan on hyvä tuntea omat hoitotavoitteensa ainakin verensokerin, LDL-kolesterolin ja verenpaineen osalta. Ne ovat tarkistuspisteitä, jotka saavutettuaan tietää olevansa oikealla tiellä kohti terveyttä. Pari vuotta sitten julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa kävi ilmi, että jos viisi tutkittua riskitekijää olivat hoitosuositusten mukaisissa tavoitteissa, kakkostyypin diabeetikon riski kuolla ennenaikaisesti tai saada aivo- tai sydäninfarkti ei ollut sen suurempi kuin muulla väestöllä.

Uudet hybridipumput säätelevät automaattisesti perusinsuliinin annostelua jatkuvan verensokeriseurannan perusteella. Hoito vaatii paljon omaa kiinnostusta ja tarkkaa hiilihydraattimäärien arvioimista, mutta tuloksena voi olla esimerkiksi yöllisten verensokerivaihteluiden tasoittuminen. Sara Hakala pääsi hybridipumpun avulla eroon hypoglykemioista lähes kokonaan.

Koronarajoitukset kirittävät terveydenhuoltoa digiloikkaan. Kun lähikontakteja on pitänyt välttää, se on saanut terveydenhuollon tarjoamaan monin paikoin etäpalveluja. Etävastaanottoja on tosin jo ennen korona-aikaakin tarjottu joissakin kunnissa ja pikkukaupungeissa paikkaamaan erikoislääkäripulaa. Osa diabeetikoidenkin seurantakäynneistä saatetaan jatkossa toteuttaa etäyhteyksien avulla.

Tyypin 1 diabeteksen ja enterovirusten välinen yhteys on tullut esille useissa tutkimuksissa. Professori Heikki Hyödyn tutkimusryhmä on ollut mukana kehittämässä enterovirusrokotetta, jonka testaus ihmisillä alkaa tämän vuoden lopussa Suomessa. Jos rokote osoittautuu kaikkien tutkimusten jälkeen toimivaksi, se voi estää jopa puolet uusista sairastumisista ykköstyypin tyypin diabetekseen. Työryhmä on mukana myös enteroviruksia häätävän lääkkeen kehittämisessä.

Joskus verensokerin skannaaminen alkaa hallita elämää: hyvästä rengistä on tullut huono isäntä. Mikä meni pieleen? Psykologi Kirsi Ikuli muistuttaa, että elämässä on erilaisia tilanteita, eikä kenenkään verensokeri ole aina tasainen. Siihen ei edes tarvitse pyrkiä, riittävän hyvä omahoito riittää. Tämän ymmärtäminen ja sietäminen auttaa, kun omahoito kuormittaa.

Kokosimme esimerkkejä siitä, miten voit hyödyntää sensorin purkudataa päivittäin ja viikkotasolla. Purkudataa tutkimalla saat tietoa muun muassa siitä, onko insuliinin annostelusi oikealla tasolla ja onko sinulla ehkä oireettomia hypoglykemioita tai suuria vaihteluita glukoositasossa. Voit tukia myös, miten nukkuminen, vuorokausirytmi, kuukautiskierto, syömisrytmi, liikunta ja erilaiset arjen valinnat ja satunnaiset asiat vaikuttavat glukoositasoosi.

Kysyimme kolmelta asiantuntijalta, millaisia jälkiä koronapandemia on jättänyt meihin ja mitä ehkä olemme oppineet. Sosiaalinen eristäytyminen on raastanut monia, ja taloudelliset vaikeudet ovat pudottaneet monet syvään kuoppaan. Poikkeusaika on kuitenkin tuonut mukanaan myös pilkahduksia elämästä, jossa on kiireettömyyttä ja läsnäoloa. Nyt meillä on eväitä kohdata myös toinen aalto.

Anu Pessala hankki aktiivisuusrannekkeen ja kauhistui huomatessaan, miten vähän hän liikkuu. Nyt hänelle kertyy useimpina päivänä noin 10 000 askelta.  Aktiivisuusranneke tai urheilukello voi siis sytyttää liikuntakipinän ja kannustaa kuntoilemaan. Laite ei kuitenkaan liiku kenenkään puolesta, ja toisaalta liikunnan mittaaminen voi joskus tehdä liikkumisesta pakonomaista.

Ikäihmisen turvallisuuden tunnetta ja kotona selviytymistä voi tukea uudella teknologialla, esimerkiksi glukoosisensorilla, puhuvalla verensokerimittarilla tai muistitoiminnolla varustetulla insuliinikynällä. Ikä ei ratkaise hoitomuotoa, vaan se, miten omahoito sujuu.

Kun insuliininpuutosdiabetesta sairastavan verensokerikäyrä muistuttaa vuoristorataa, kohoaa riski liian korkeisiin tai mataliin verensokereihin. Tasaisempi, tavoitearvoissa pysyttelevä verensokeri tukee myös diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyä. Uusi menetelmä TIR auttaa insuliinihoidon yksilöllisessä suunnittelussa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Erikoislääkäri Heikki Koistisen mielestä kaikilla ykköstyypin diabeetikoilla pitäisi olla mahdollisuus glukoosisensorointiin.

Tutkimushoitaja Leena Sarelin kapuaa ketterästi työpöydälleen ja nappaa käteensä yhden kymmenistä mapeistaan. Niihin hän on koonnut tutkijoille kullanarvoisen palan pohjanmaalaisten sukujen diabeteshistoriaa. Mapeissa on jo noin 250 diabetessukua ja 4 000 niiden jäsentä. Hän on tallettanut tiedot myös sukupuihin, jotka hän on piirtänyt tutkittavista.

Jenni Airaksinen opiskelee Savon ammattiopistossa lentokoneasentajaksi. Diabetes ei ole este koulutukselle, mutta kaikki työnantajat eivät ota diabeetikoita töihin. Siksi Jenni aikoo jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa, tähtäimessä on lentokoneinsinöörin tutkinto.