Teksti: Pirita Salomaa
Eikö ajatus liikunnallisista eläkevuosista toteutunutkaan, kuten olit suunnitellut? Tuppaako arkiliikunta jäämään vähiin? Tai haluaisitko säilyttää toimintakykysi mahdollisimman pitkään? Salli Rutanen ja Anja Rautajoki osallistuivat Diabetesliiton järjestämälle kurssille Tampereella, ja heillä on tärkeä viesti ikätovereilleen.
Jyväskylästä Vireyttä ja toimintakykyä liikkumalla -kurssille saapunut Salli Rutanen on sairastanut tyypin 2 diabetesta noin 40 vuoden ikäisestä. Hän teki työelämässä ollessaan istumatyötä. Sen vastapainoksi hän on harrastanut monipuolista liikuntaa: hiihtänyt, pyöräillyt ja jumpannut.
– Olen ollut innokas kokeilemaan monia muitakin liikuntalajeja. Suunnittelin, että eläkkeelle jäätyäni liikkuisin vieläkin enemmän, mutta niin ei sitten käynytkään, minkä kertoo vaakakin, liikuntatsemppiä kurssilta hakemaan tullut Rutanen kertoo.
Rutanen on pärjännyt tyypin 2 diabeteksen kanssa hyvin ja haluaa pysyä hyväkuntoisena vastakin.
– Liikunnalla voin vaikuttaa siihen, että säilyn mahdollisimman terveenä ja vältyn toivottavasti lisäsairauksilta. Nautin yhteisestä ajasta lapsenlasten ja ystävien kanssa sekä marjastamisesta ja sienestämisestä, 66-vuotias Rutanen perustelee liikunnallista elämäntapaansa.
Älä luovuta
Anja Rautajoen piti tulla Varalan urheiluopistossa järjestetylle kurssille yhdessä ystävänsä kanssa, mutta tälle sattui tapaturma juuri kurssin alla.
– Olin vähällä jättää itsekin tulematta, mutta onneksi rohkaistuin. Sain kivan huonekaverin, ja koko porukan toisilleen tarjoama vertaistuki on huipputärkeää, Rautajoki kiittelee ja muistelee kurssilaisten edellisiltaista kävelyretkeä Pyynikin näkötornille.
Rautajoki on 73-vuotias ja hän on huomannut, että kotiportaiden kipuaminen kauppakassit kädessä vaatii lihasvoimaa, joka uhkaa hiipua. Marjareissut ovat jääneet tekemättä, kun jaksaminen arveluttaa.
– Tällä kurssilla havahduin, että olen alkanut luovuttaa. Minun täytyy ajatella positiivisemmin ja unohtaa toistaiseksi ajatus alempaan kerrokseen muuttamisesta. Marjastamisen tavoitteena ei pidä aina olla täysi ämpäri, pakasterasiakin riittää, Rautajoki havainnollistaa oivalluksiaan.
Tyypin 2 diabetesta sairastava Rautajoki on Tampereen diabetesyhdistyksen jäsen. Hän käy liikkumassa yhdistyksen Kangasalan diabeteskerhon kuntosaliryhmässä. Viikoittaisiin rutiineihin kuuluvat myös venyttelyjumppa ja aamupäiväiset kävelylenkit.
Rautajoki sanoo kurssin herättäneen hänet huomaamaan, että hyvissäkin tottumuksissa voi olla parantamisen varaa.
– Olen himokutoja, ja illat tahtovat kulua käsitöitä tehden sohvalla. Minun pitää nousta useammin ylös ja liikkua enemmän myös illalla.
Kaikki sopivat mukaan
Rutanen ja Rautajoki kiittelevät Diabetesliiton jalkojenhoitaja Jaana Huhtasen ja liikuntasuunnittelija Eira Taulaniemen vetämän kurssin antia ja henkeä.
– Etukäteen ajattelimme, että kyllähän me tiedämme, miten jalkoja hoidetaan, mutta Jaana yllätti meidät. Ensimmäisen kerran kuulimme, mistä diabetesta sairastavan jalkavaivat saavat alkunsa ja millaisiin asioihin meidän pitää kiinnittää huomiota, jotta jalkamme säilyvät terveinä, kaksikko iloitsee.
Samaan hengenvetoon naiset korostavat, että eläkeikäisille diabetesta sairastaville tarkoitetun kurssin ilmapiiri sopii ihan jokaiselle.
– Kurssilaisten joukkoon on helppo solahtaa, vaikka et olisi puheliasta sorttia. Saat mukavassa porukassa kannustusta ja tukea sopivan kokoisiin elämänmuutoksiin, Rutanen ja Rautajoki kannustavat.
