Teksti: Mari Vehmanen
Verensokerin etäseuranta toi turvallisuudentunnetta kotihoidon iäkkäiden asiakkaiden arkeen Pirkanmaalla uuden toimintamallin kokeilussa. Lähes kaikki osallistuneet halusivat jatkaa seurantaa kokeilun päätyttyä.
Ikääntyneiden määrä kasvaa kovaa vauhtia, joten uudet hyvät tavat järjestää heidän palvelunsa ovat todella tarpeen.
Pirkanmaan KATI-ohjelmassa otettiin käyttöön ja kehitettiin teknologiaa, joka voi tukea iäkkäiden kotona asumista. Ohjelman yhdessä osiossa kokeiltiin diabeteksen etäseurantaa.
– Mukana oli Tampereen seudulta 97 iäkästä henkilöä, jotka olivat jo kotihoidon asiakkaita tai olivat paina tarvitsemassa kotihoitoa. Kaikilla oli käytössä monipistos- tai pumppuhoito, ohjelman toteuttamiseen osallistunut Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Elina Pimiä kertoo.
Hän toimii myös Pirkanmaan hyvinvointialueen erityisvastuutason diabetesvastaanoton vastaavana lääkärinä.
Aluksi lääkäri laati jokaiselle osallistuneelle ikäihmiselle henkilökohtaiset verensokerin hoidon tavoitteet.
– Saatoimme vaikkapa asettaa tavoitteiksi jonkin tietyn HbA1c-arvon ja sen, ettei hypoglykemioita tule. Lisäksi jokaiselle tehtiin insuliinihoidon säätöohjeet, joita kotihoidon henkilökunta voisi noudattaa, Elina Pimiä luettelee.
Osallistujat saivat käyttöönsä glukoosisensorit, joiden seurantatiedot menivät suoraan pilvipalveluun. Näin kotihoidon työntekijät pystyivät kotikäyntien välissä seuraamaan etänä verensokerin muutoksia.
Ei tuntunut hankalalta
Kokeilun yksi osa oli kotihoidon ja diabeteksen erikoisosaajien yhteistyön tiivistäminen. Diabeteshoitaja tarkasti jokaisen osallistujan verensokeritiedot vähintään kerran kuukaudessa ja teki tarvittaessa ehdotuksia hoidon muuttamisesta.
Lisäksi kotihoidon työntekijöillä oli päivittäin mahdollisuus ottaa halutessaan yhteyttä diabeteshoitajaan ja keskustella potilaan insuliinihoidosta.
Elina Pimiän mukaan eräs kokeilun selvimmistä tuloksista oli, miten tyytyväisiä asiakkaat olivat itselleen uuteen hoitoteknologiaan. Osallistuneista ainoastaan muutama koki seurannan tavalla tai toisella hankalaksi. Peräti 94,8 prosenttia halusi jatkaa etäseurannan käyttämistä senkin jälkeen, kun varsinainen kokeilu päättyi. He myös saivat tähän mahdollisuuden.
– Itse asiassa Iso-Britanniassa saatiin taannoin hämmästyttävän samanlainen lukema samantyyppisessä kokeilussa. Myös siellä 95 prosenttia halusi jatkaa seurantaa, Elina Pimiä mainitsee.
Ennen kaikkea osallistujat kokivat turvallisuudentunteensa lisääntyneen. Arkeen toi varmuutta tieto siitä, että verensokeri on seurannassa ja että hoitavat ammattilaiset reagoivat tarvittaessa sen muutoksiin.
Toimintakyky vaihtelee
Osallistujien toimintakyvyn mukaan vaihteli, minkä verran he itse seurasivat sensorointidataa ja toimivat sen pohjalta.
– Osalla kokeilussa mukana olleista ikäihmisistä insuliinin pistämisen toteuttavat kotihoidon työntekijät käynneillään. Jotkut heistä taas seuraavat edelleen itse aktiivisesti verensokeriaan sekä annostelevat ja pistävät insuliinin itsenäisesti, Elina Pimiä kertoo.
Hänen mukaansa hyväkuntoisimmat osallistujat myös pitivät monesti mielellään sensorointilaitteen hälytystoiminnot päällä. Enemmän tukea tarvitsevat ikäihmiset taas saattoivat kokea hälytykset hämmentäviksi ja valitsivat siksi niiden kytkemisen pois toiminnasta.
Sensorin vaihtamisen noin kahden viikon välein tekivät joko hoitavat ammattilaiset tai osalla ikäihmisistä heidän läheisensä. Läheisiltä tuli myös runsaasti arvokasta palautetta kokeilusta.
– Puolisot ja omaishoitajat kokivat helpottavaksi esimerkiksi sen, että verensokerin seuranta paljastaa, jos iäkäs läheinen unohtaa syödä, Elina Pimiä kertoo.
Osaaminen vahvistui
Kotihoidon työntekijöiden suhtautuminen uuteen teknologiaan vaihteli Elina Pimiän mukaan jonkin verran. Moni oli innoissaan etäseurannan tarjoamista mahdollisuuksista, mutta osaa mietitytti tarve opetella uutta tekniikkaa kiireisen työarjen keskellä.
– Tämä on hyvin ymmärrettävää. Teknologia muuttuu hoitoalalla nopeasti myös monen muun sairauden kuin diabeteksen hoidossa, Elina Pimiä toteaa.
Kokeiluun osallistuneet diabeteshoitajat antoivat kiitosta kotihoidon henkilökunnan kohentuneesta diabetestietämyksestä. Osaaminen insuliinihoidossa vahvistui.
– Myös diabeteshoitajat raportoivat, että matalien verensokereiden pelko hälveni kaikilla osapuolilla ja että asiakkaiden kokema turvallisuus lisääntyi.
Jonkin verran haasteita toi kotihoidon henkilökunnan vaihtuvuus, mutta hyvät kirjalliset ohjeet helpottivat uusien hoitajien tulemista mukaan etäseurannan toteuttamiseen.
Diabeteshoitajia tiimeihin
Millaisia johtopäätöksiä kokeilun havainnoista sitten pitäisi tehdä? Elina Pimiän mukaan kokeilu osoitti ennen kaikkea, kuinka kykeneviä uuden hoitoteknologian hyödyntämiseen ikäihmiset ovat.
– Helposti ajatellaan yksioikoisesti, ettei uusi teknologia sovellu iäkkäiden käyttöön. Todellisuudessa he pystyvät hyvin moneen asiaan.
Toinen oppi on Elina Pimiän mielestä se, että kotihoidon tiimeissä on ehdottomasti käyttöä diabeteksen erikoisosaamiselle. Hänen mukaansa jokaiseen kotihoidon organisaatioon olisi perusteltua palkata vakituinen diabeteshoitaja.
Diabeteksen erikoisosaamisen tarve kotihoidossa nimittäin kasvaa valtavaa vauhtia. On arvioitu, että jo nyt kolmasosa kotihoidon asiakkaista sairastaa diabetesta.
– Kotihoidossa työskenteleville tulee siis väistämättä päivittäin eteen tilanteita, joissa pitää pohtia asiakkaan insuliiniannostuksen sopivuutta. Ammattilaisellekin tuo turvaa, kun tiimiin kuuluva tuttu diabeteshoitaja on koko ajan helposti tavoitettavissa.
Lisää vuosia kotona
Kyse on ennen kaikkea ikääntyvien kansalaisten turvallisesta ja hyvästä arjesta mutta myös yhteisten varojen käyttämisestä kustannustehokkaasti.
– Sensoroinnin kustannukset henkeä kohti ovat noin 70 euroa kahdessa viikossa. Yhden kotihoidon käynnin kustannus puolestaan on ainakin 80 euroa. Jos siis etäseuranta vähentää edes yhden tarkistuskäynnin tarpeen kahdessa viikossa, ollaan jo plussan puolella, Elina Pimiä sanoo.
Myös ambulanssikyytien ja ikäihmisiä kuormittavien päivystyskäyntien tarve voi vähentyä, kun seuranta auttaa välttämään liian matalia verensokereita.
Parhaassa tapauksessa teknologian oikeanlainen hyödyntäminen voi tuoda ikäihmiselle lisää hänen toivomiaan laadukkaita asumisvuosia omassa kodissa, ja tarve muuttaa laitokseen lykkääntyy.
Sen sijaan teknologiaan satsaaminen ei saa Elina Pimiän mukaan tarkoittaa, että todellisuudessa ikäihmisten palvelut heikkenevät. Mikään tekniikka ei korvaa osaavien ammattilaisten tarvetta ja heidän työnsä arvoa.
Uusia toimintamalleja
– Pirkanmaan KATI-hankkeessa kehitettiin toimintamalleja, jotka tukevat iäkkään henkilön turvallista kotona asumista teknologiaa hyödyntäen.
– Diabeteksen etäseurannan lisäksi hankkeessa kokeiltiin muun muassa omaishoitajien etäkuntoutusta, etäkotihoitoa lääkeannostelurobottia hyödyntäen, toimintakyvyn tukemista kuvapuhelimen avulla ja useita muita toimintamalleja.
– Hankkeen loppuraportin mukaan etäkotihoidon teknologia voi säästää hoitajien aikaa fyysisiltä käynneiltä.
– Hankkeen toimiaika oli 1.1.2021–30.4.2023.
