Vertaistukiryhmän vetäminen on mukavaa ja tärkeää

303
Maari-Rajala-ja-Antti-Palkinen-seisovat-puunrungon-edessä 
Maarit Rajala ja Antti Palkinen ovat itsekin oppineet ryhmässä monia uusia asioita. Kuva: Lotta Ypyä

Teksti: Reija Ypyä

Antti Palkinen ja Maarit Rajala ovat vetäneet Kouvolassa noin vuoden ajan tyypin 2 diabetesta sairastavien vertaistukiryhmää ammattilaisen tuella. Ryhmän tavoitteena on hidastaa ja ehkäistä munuaisvaurioita arjen pienillä valinnoilla.

Noin 500 000 suomalaista sairastaa tyypin 2 diabetesta, jonka yleisin lisäsairaus on munuaismuutokset. Onneksi niiden etenemistä voi hidastaa hoitamalla diabetesta hyvin. 

Munuaisten vajaatoiminta johtaa pahimmillaan dialyysiin. Dialyysipotilaista merkittävin osa on tyypin 2 diabetesta sairastavia. Jos munuaisvauriot huomattaisiin varhain, lääkityksellä ja elintavoilla voisi vaikuttaa asiaan. 

Kuntien terveydenhuollossa diabeteksen hoito vaihtelee, ja voimavarat keskitetään usein insuliinihoitoisen tyypin 1 diabeteksen hoitoon. Järjestöt haluavat tulla tässä apuun.

Tyypitkaksi on Diabetesliiton ja Munuais- ja maksaliiton kolmivuotinen hanke, jossa kehitetään vertaisryhmämalli antamaan tietoa ja tukea tyypin 2 diabetesta sairastaville. Tavoitteena on ehkäistä munuaisvaurioita. Pilottiryhmät ovat kokoontuneet Kouvolassa, Kuopiossa ja Seinäjoella. 

Kouvolan ryhmää vetävät Antti Palkinen, 70, ja Maarit Rajala, 62. Kummallakin on kakkostyypin diabetes. 

– Sain diagnoosin aivan yllättäen 2019. Kaverini kertoi käyneensä säännöllisesti kerran vuodessa perusverikokeissa. Siitä innostuneena minäkin kävin, ja löytyi diabetes. Kuinka paljon vastaavia piileviä tapauksia mahtaa olla, Antti pohtii.

Maaritilla oli raskausdiabetes vuonna 1994, ja vuonna 2012 hänellä todettiin tyypin 2 diabetes. 

– Tablettihoidolla aloitettiin, ja kesällä mukaan tuli myös mieto pitkävaikutteinen insuliini.

Tärkeät ammattilaisvieraat

Maarit ja Antti kiittävät saamaansa vertaisohjaajakoulutusta. Aluksi he olivat kolme päivää Tampereella opiskelemassa ryhmätoimintaa. 

– Kävimme läpi ryhmän muodostumiseen ja toimintaan liittyviä asioita. Esimerkiksi miten suitsitaan kohteliaasti ryhmän suupaltteja, jotta kaikki saavat suunvuoron, Antti antaa esimerkin.  

Toisessa kahden päivän koulutuksessa paneuduttiin vertaisryhmän tapaamiskertojen aiheiden suunnitteluun: ravitsemus, uni ja lepo, liikkuminen, mielen hyvinvointi, ihmissuhteet ja omahoito.  

– Koulutukset olivat äärimmäisen hyviä. Meille vakuutettiin, että kun tieto tulee kohtalotoverilta, se koetaan läheisempänä. Pohdimme paljon käytännönläheisiä asioita kuten miten ryhmää kannattaisi markkinoida, jotta saisi porukan liikkeelle, Maarit kertoo. 

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla ryhmälle luotiin yhteiset pelisäännöt. Kaikki saavat puhua, ja aina voi kysyä ja tarkentaa, jos ei ymmärrä jotain. Ryhmässä puhutut asiat jäävät sinne, eikä niitä levitellä muualla. 

– Ensimmäisellä kerralla juttelimme siitä, miten diabetes vaikuttaa arkeen. Silloin pääsimme jo aika lähelle toisiamme, Maarit sanoo.  

Ensin kahvitellaan, sitten on vierailevan asiantuntijan puheenvuoro, jonka jälkeen keskustellaan. Kahteen tuntiin pitää mahduttaa paljon asioita.

– Olemme saaneet hyvin asiantuntijoita mukaan. Meillä on ollut puhumassa muun muassa lääkäri, ravitsemusterapeutti, liikunnanohjaaja ja diabeteshoitaja, Antti kiittää. 

Vaikuttavaa toimintaa

Kouvolan Valkealan terveysaseman diabeteshoitaja kertoi niin selkeästi diabeteksen hoidosta, että moni ryhmästä halusi ja pääsi siirtymään hänen asiakkaakseen. Ryhmä sai myös hänen koostamansa kattavan diabetesoppaan. 

Myös hyvinvointialueen diabeteslääkärin luento oli vaikuttava ja kiinnostava. Lääkäri kertoi hyvin selväsanaisesti siitä, kuinka huonosti hoidettu tai diagnosoimaton diabetes vaurioittaa verisuonistoa ja aiheuttaa lisäsairauksia. 

– Munuaiset keräävät rasvaa ja plakkia ja tukkeutuvat. Munuaisten vajaatoiminta selviää helposti veriarvoista, ja sen jälkeen pystyy vielä omilla valinnoilla tekemään paljon. Hyvällä hoidolla saadaan jo alkaneita vaurioita paranemaan, Maarit kertaa luentoa.

Ryhmässä annetaan seuraavaa kertaa varten kiinnostavia kotitehtäviä. Jokainen ryhmän jäsen on tehnyt ruokavaliomuutoksia, tutustunut ruuan ravintoainesisältöihin, lisännyt kasvisten syöntiä sekä kasvislevitteiden ja öljyn käyttöä. 

– Kasviksia suositellaan syötäväksi 800 grammaa päivässä. Moni on tarkentanut ateriarytmiään ja pienentänyt annoskokoja, Maarit luettelee.  

Antti kertoo useiden ryhmän jäsenten lisänneen myös liikuntaa. Ryhmän jäseniä on erityisesti ilahduttanut se, että pienetkin asiat vaikuttavat. 

– Eräs mies pyöräili paljon jo ennestään, mutta pidensi vielä pikkuisen lenkkiä ryhmän keskusteluista rohkaistuneena. Kevät innosti kaikkia liikkumaan, ja yksi aloitti uimahallikäynnit monen vuoden jälkeen. 

Jokaiselle puheenvuoro

Isossa porukassa harva haluaa puhua henkilökohtaisista asioista, mutta pienryhmissä on mahdollista saada kiinnostavia arkivinkkejä. Siksi Antti ja Maarit ovat jakaneet välillä ryhmän kahtia ja kumpikin vetäneet puolikasta ryhmää. 

– Vertaisohjaajan tärkein tehtävä on ohjata vapaata keskustelua. Jos joku puhuu liikaa jostain asiasta, saatan sanoa, että ei paneuduta tähän enempää, koska asiantuntija puhuu tästä myöhemmin. Yhden ihmisen asioihin ei voi mennä liian syvälle, koska ryhmässä voi olla 14 osallistujaa, Antti toteaa.  

Maarit kertoo, että aina puheenvuoroa ei anneta vieruskaverille, että ryhmän jäsenten ei tarvitse jännittää omaa vuoroa. Joskus vuoron saa vaikka vastapäätä istuva. Näin pidetään huoli, että jokainen saa äänensä kuuluville. 

Diabetesliiton tai Munuais- ja maksaliiton asiantuntijasairaanhoitaja on ollut Antin ja Maaritin kanssa ryhmässä, kun ryhmän toimintamallia on kehitetty. 

Kun malli on kehitetty, aloitetaan uusia ryhmiä. Silloin vertaisohjaajat vetävät ryhmiä ilman ammattilaista. Toki ammattilaisvieraita kutsutaan luennoimaan edelleen.

Maarit ja Antti asuvat Iitissä ja ovat Päijät-Hämeen hyvinvointialueella hoidossa. He uskovat jatkossakin löytävänsä hyvin asiantuntijavieraita.

– Liitot suunnittelevat, että yksi ryhmä voisi olla Teams-ryhmä, jotta kauempana asuvatkin pääsevät mukaan. Meidän ryhmämme on pitänyt kasvokkaisista tapaamisista, eivätkä he olisi tulleet Teams-ryhmään. 

Vertaisohjaajana toimiminen on antanut Antille ja Maaritille paljon. He tuntevat olevansa tasavertaisia ryhmän kanssa ja saavat aina itsekin uutta tietoa. 

– Olin ajatellut tämän tulevan eläkeiän harrastukseksi, koska ravitsemus liippaa työtäni. On kiva pystyä antamaan toisille jotakin, Maarit iloitsee.

Antti kertoo, että porukka on lähtenyt aina kotiin hyvillä mielin ja tyytyväisinä. Moni on kysynyt, että nytkö tämä jo loppui. 

Molemmat pohtivat tyytyväisinä, että näinkin pienellä koulutuksella he ovat pystyneet vetämään ryhmää hyvin. Mutta asiantuntijavierailut ovat erittäin tarpeellisia ryhmissä.