Tietopäivä helpottaa yläasteelle siirtymistä

38

Teksti: Helena Hyvärinen

Pääsenkö kaverini kanssa samalle luokalle? Kerronko diabeteksesta uusille luokkakavereille? Mitä jos minua kiusataan? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsitään vastauksia Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin järjestämässä tietopäivässä, joka on tarkoitettu yläasteelle siirtymässä oleville nuorille ja heidän vanhemmilleen.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on tuettu jo useiden vuosien ajan menestyksellä yläasteelle siirtyviä nuoria, joilla on diabetes. Diabeteksen hoidon tiimi ja koulukuraattori järjestävät keväisin nuorille ja heidän vanhemmilleen erityisen tietopäivän, jonka aikana pohditaan yhdessä uuteen elämänvaiheeseen liittyviä pulmia ja mahdollisuuksia diabeteksen hoidon näkökulmasta.

– Tietopäivä tarjoaa sekä faktatietoa että vertaistukea. Saamamme palaute on vahvistanut, että tällaista tukea tarvitaan. Saman tyyppisestä työskentelystä ollaan kiinnostuneita muuallakin Suomessa, koulukuraattorina aiemmin toiminut Pia-Christine Sainio kertoo.

Avoimuus kannattaa

Tietopäivän asiantuntijatiimiin kuuluu koulukuraattorin lisäksi lastenlääkäri, diabeteshoitaja, jalkahoitaja, kuntoutusohjaaja, psykologi, sairaanhoitaja, ja sosiaalityöntekijä.

– Ensimmäisenä yleensä luennoivat lääkäri, jalkahoitaja, ravitsemusterapeutti ja psykologi. Iltapäivällä työskennellään ryhmissä. Silloin jokaisella nuorella ja aikuisella on tilaisuus tuoda esille ajatuksiaan ja mahdollisuus saada vertaistukea, Sainio sanoo.

Päivän aikana käsitellään nuorten ja vanhempien ajatuksia yläasteelle siirtymisestä. Muita teemoja ovat itsestä huolehtiminen ja diabeteksen hoitaminen, välipalat ja ruokailu, liikunta ja terveys sekä se, pitäisikö diabeteksesta kertoa uudessa koulussa vai ei.

– Nuoria rohkaistaan avoimuuteen. Puhumattomuudesta seuraa yleensä se, että ennen pitkää joku huomaa esimerkiksi insuliinin pistämisen ja saattaa ihmetellä, mistä on kyse. Avoimuus varmistaa myös sen, että jos nuoren verensokeri laskee liikaa, ympärillä olevat ihmiset tietävät heti, miten pitää toimia, Sainio rohkaisee.

Kaikki oppivat toisiltaan

Ammattilaisten puheenvuorojen jälkeen tietopäivässä siirrytään ryhmätyöskentelyyn, jossa käytetään apuna Learning Cafe -menetelmää.

– Teemoja käsitellään neljän pöydän äärellä. Nuoret ja aikuiset jaetaan omiin ryhmiinsä, jotka kiertävät pöydästä pöytään, Sainio kuvailee.

Kussakin pöydässä keskustelua vetävä ammattilainen kertoo käsiteltävästä aiheesta ja kysyy jokaiselta ryhmältä samat kysymykset. Vastaukset kirjataan paperille. Näin seuraavana pöytään tullut joukko näkee, mitä ajatuksia kysymys on edellisissä ryhmissä herättänyt, ja luetteloa voi täydentää omilla ajatuksillaan. 

Kun kysymykset liittyvät esimerkiksi ravitsemukseen, vastuuvetäjänä on ravitsemusterapeutti, joka osaa ottaa esille diabeteksen kannalta oleellisia asioita. Myös nuoret ja aikuiset avaavat tärkeitä näkökulmia, ja näin kaikki oppivat toisiltaan.  

Monia vanhempia harmittaa yksi koulumaailman ilmiö.

– Joku koululaisista voi päättää, että kouluruoka on pahaa, eikä sitä huvita mennä syömään. Koulun henkilökunnan tehtävä on saada nuoret ymmärtämään, ettei diabetesta sairastava voi lähteä mukaan tällaiseen. Diabeetikkonuoren on huolehdittava itsestään ja riittävistä hiilareista koulupäivän aikana, Sainio korostaa.

Jännitys vähenee

Yläasteelle siirtymiseen liittyvä jännitys yleensä vähenee, kun nuoret käyvät tutustumassa ennen koulun alkamista uuteen kouluunsa ja sen henkilökuntaan. Samalla nuorella on mahdollisuus miettiä esimerkiksi sopivia paikkoja insuliinin pistämiseen.

Sainion mukaan joillakin nuorilla yläasteelle siirryttäessä päällimmäisenä huolena on nimenomaan se, mitä muut ajattelevat insuliinin pistämisestä.

– Useimmat nuoret hoitavat pistämiset luokassa tai ruokalassa ilman ongelmia. Luokassa pistäminen voi olla yläkoulussa kuitenkin hankalaa, koska eri tunneilla ollaan eri tiloissa. Opettajien kanssa on mahdollista sopia esimerkiksi, että oppilas voi lähteä luokasta pistämään insuliinin vähän ennen tunnin päättymistä.

Myös vanhempia rohkaistaan olemaan aktiivisia kouluun päin. Yhteyttä voi ottaa opettajan lisäksi liikunnanopettajaan, keittiöväkeen, terveydenhoitajaan ja rehtoriin. Näin koulun kanssa voidaan tehdä suunnitelmat, jotka liittyvät lääkitykseen ja tilanteisiin, joissa ulkopuolisten pitää osata toimia.

– Koulun henkilökunta perehdytetään asiaan, ja luokkiin järjestetään toimintaohjeet sekä pika-apua hypoglykemiaan, kuten hunajaa tai mehua. Samalla varmistetaan, että huoltajien tiedot ovat nopeasti saatavilla, Sainio luettelee.

Kiusataanko yläkoulussa?

Vanhempien toiveissa on ennen kaikkea se, että uusi koulu tarjoaisi diabetesta sairastavalle nuorelle turvallisen ympäristön ja että nuori viihtyisi ja saisi uusia kavereita. Tärkeäksi koetaan myös kunnon kuri.

– Huolenaiheita ovat kiusaaminen ja syrjityksi joutuminen, oli nuorella diabetes tai ei. Moni aikuinen toivoo, että ongelmiin puututaan heti, ja että kotiin ollaan yhteydessä, Sainio sanoo. 

Vanhempien toivotaan muistavan, että kovaltakin tuntuvan kuoren alta löytyy nuori, joka on haavoittuvaisessa iässä. 13-vuotiaan sisäinen maailma on melkoisessa myllerryksessä samaan aikaan, kun edessä on suuria ulkoisia muutoksia: koulussa ei ole enää omaa opettajaa, ei omaa luokkaa, pulpettia eikä pysyvää vuosilukujärjestystä. Nuorella ei ole enää myöskään vanhaa rooliaan tutussa luokkakaveriporukassa.

– Kaiken tämän vuoksi nuori tarvitsee edelleen vanhempiensa tukea sekä diabeteksen hoidossa että kouluun liittyvissä kysymyksissä, Sainio korostaa.


     Teesit vanhemmille    

  • Tue nuoren itsetuntoa: kiitä ja kehu aina, kun on vähänkin aihetta, ja vietä aikaa lapsesi kanssa.
  • Aseta kotiintulo- ja nukkuma-ajat ja kerro miksi teet niin.
  • Edellytä, että nuori tekee kotitöitä ilman palkkaa.
  • Mieti, onko aikuisten tarpeellista käyttää runsaasti alkoholia tilaisuuksissa, joissa lapset ovat mukana.
  • Osoita, että ala-ikäisen tupakointi ja alkoholin käyttö ei ole sallittua. Ota selvää huumeista ja ilmaise ehdottoman kielteinen kantasi niihin. Puhu näistä asioista nuoresi kanssa ja perustele kantasi.
  • Seuraa lapsesi elämää ja ole kiinnostunut hänen koulunkäynnistään ja opiskelustaan. Tiedä, missä hän milloinkin liikkuu ja kenen kanssa. Ole tarvittaessa yhteydessä toisiin vanhempiin.                  

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here