Sopivasti rentoutta etäseurantaan

1348
Kuva: Annika Rauhala

Teksti: Mari Vehmanen

Mahdollisuus seurata lapsen glukoositasoa lähes reaaliajassa tuo turvaa, mutta joskus uusi tekniikka voi kääntyä liian stressin aiheuttajaksi. Aikuisten tulisi mahdollistaa lapselle oma rauha koulussa tai päivähoidossa.

– Mitenköhän siellä koulussa sujuu?

Vanhemmille on huojentavaa, että nykytekniikan avulla voi pysyä aina ajan tasalla lapsen verensokerilukemista. Sensorit ja insuliinipumput kuuluvat jo useimpien päiväkoti- ja kouluikäisten diabeetikoiden varustukseen.

Diabeteshoitaja Kaja Normet Diabetesliitosta korostaa, että teknologian kehittyminen on ennen kaikkea positiivinen asia. Joskus laitteet voivat kuitenkin aiheuttaa liiallista kuormitusta niin lapselle, vanhemmille kuin opetushenkilökunnallekin. 

– Vanhemmat saattavat seurata puhelimesta taukoamatta lapsen glukoosiarvoja ja ottaa herkästi yhteyttä päiväkotiin ja kouluun. Hätä lapsen voinnista voi herätä, jos sensorinuolet ovat pidemmän aikaa jyrkässä laskussa, Kaja Normet mainitsee.

Päiväkodin ja koulun henkilökuntaa voi silloin alkaa jännittää, toimivatko he oikein. Keskittyminen päivän varsinaisiin askareisiin katkeaa jatkuvasti sekä vanhempien työpaikoilla että koulussa tai päiväkodissa.

– Erityisesti häiriintyy lapsen rauha. Hän ei saa hetkeksikään unohtaa sairauttaan ja olla kuten kaverit. Lapsi tuntee toistuvasti joutuvansa epämukavan huomion keskipisteeksi.

– Lisäksi lapsen varsinainen koulutyö kärsii, kun sensorilukeman tarkistaminen keskeyttää vähän väliä oppitunnit, Kaja Normet huomauttaa.

Ei liian rajuja korjauksia

Kaja Normetin mukaan elämme eräänlaista siirtymävaihetta. Tekniset apuvälineet ovat kehittyneet huimaa vauhtia, mutta yhteiset linjaukset niiden hyödyntämisestä puuttuvat vielä.

– Perheiden yksilölliseen ohjaukseen on kiinnitetty hoitopaikoissa viime aikoina paljon huomiota. Samalla kuitenkin hoitotavoitteet ovat tiukentuneet, mikä on lisännyt joidenkin vanhempien ahdistusta.

Kaja Normet kehottaa vanhempia pohtimaan, milloin puuttuminen glukoosiarvojen vaihteluihin kesken koulu- tai hoitopäivän on todella tarpeen. Vaikka varsinkin hypoglykemioiden välttäminen on tärkeää, pelkkä laskeva sensorilukema ei kerro kaikkea.

– Ensinnäkin kannattaa muistaa, että sensori mittaa soluvälinesteen glukoosipitoisuuden, joka on jonkin verran jäljessä veren sokeripitoisuutta. Laskevaan glukoosiarvoon on siis hyvin saatettu jo reagoida päiväkodissa tai koulussa, ja tilanne on todellisuudessa ohi siinä vaiheessa kun vanhempi ottaa yhteyttä, Kaja Normet sanoo.

Satunnaiset korkeat glukoosiarvot eivät hänen mielestään ole ensisijainen syy ottaa yhteyttä kouluun tai päiväkotiin. Kyse voi hyvin olla lyhyestä aterianjälkeisestä huipusta.

Jos sen sijaan lapsen glukoositasot sahaavat aina laidasta laitaan tai nousevat merkittävästi aterian jälkeen, syy on todennäköisesti insuliinin annostelussa tai korjausannoksissa. Tällöin tilanteesta kannattaa keskustella oman diabetesyksikön kanssa.

Jos hetkellisiä korkeita sensorilukemia ryhdytään korjailemaan kovin innokkaasti, seurauksena voivat olla glukoositason liian jyrkät vaihtelut − varsinkin lapsen innostuessa liikkumaan tavanomaista enemmän.

– Päivän aikana glukoosiarvot saattavat vaihdella paljonkin. Tämä kuuluu tyypin 1 diabeteksen olemukseen. Sairaus on ihan hyvin hallinnassa, vaikka lukema käväisee joskus yli 15 mmol/l tasolla, Kaja Normet rauhoittaa.

Ohjeet paperille

Selkeät pelisäännöt ovat paras keino taata työ- ja koulurauha diabetesta sairastavalle lapselle, vanhemmille ja opetushenkilökunnalle. Kaikilla osapuolilla tulisi olla luottavainen ja turvallinen olo.

– Jokaisen pitäisi tietää tarkasti, mistä kukin on vastuussa. On hyvä laittaa asiat ylös kirjallisesti. Näin tieto kulkee myös sijaisille koulussa tai päiväkodissa, Kaja Normet neuvoo.

Yhdessä on mahdollista esimerkiksi sopia, millaisissa tilanteissa koulusta tai päiväkodista ollaan yhteydessä vanhempiin ja kysytään toimintaohjeita. Vanhemmat määrittelevät tavoitearvot päivän aikana sekä ennen liikuntatuntia tai retkeä.

Kaja Normetin mukaan hyvä idea saattaisi olla myös jonkinlainen taulukko sensorilaitteen trendinuolien tulkinnasta. Kuvakkeiden merkitys vaihtelee hieman eri laitevalmistajilla.

– Lisäksi kannattaa yhdessä käydä läpi, milloin laskua tai nousua osoittaviin nuoliin on tarpeen reagoida. Syömisen jälkeen nuolien kuuluukin olla noususuunnassa. Sen sijaan vaikkapa retkelle lähtiessä ja glukoositason ollessa 7 mmol/l, suunta ei saisi olla jyrkästi laskussa.

Soittelemisen tarvetta saattaa vähentää esimerkiksi henkilökunnan ja vanhempien WhatsApp-ryhmä, jossa voidaan viestitellä huomaamattomasti ja helposti.

– Halutessaan hoitaja, opettaja tai koulunkäynnin avustaja voi ottaa lapsen sensorilukemien etäseurannan työpuhelimeensa. Näin hänen ei tarvitse mennä lapsen luo ja keskeyttää tämän touhuja sensorilukeman nähdäkseen, Kaja Normet vinkkaa.

Hälytysrajat järkeviksi

Myös omasta diabetesyksiköstä kannattaa pyytää apua, jos huomaa etäseurannan kuormittavan yhteistyötä päiväkodin tai koulun kanssa.

– Keskeistä on määritellä riittävän hyvä glukoositaso päivän aikana. Diabetesta sairastavan lapsen pitäisi jaksaa opiskella ja leikkiä siinä missä muidenkin, Kaja Normet korostaa.

Hän lisää, että kotona laitteen hälytysrajat voivat hyvinkin olla erilaiset kuin koulussa tai päiväkodissa. Kukaan lapsi ei pidä laitteiden jatkuvasta piippailusta. Jos lapsi tuntee sensorin kahlitsevan itseään liikaa, myöhemmin murrosiässä voi helposti seurata vastareaktio hoitokielteisyytenä.

– Tavoitteita on hyvä olla, mutta ne eivät saisi olla liian tiukkoja. Lapsen hoitotasapaino ei ole vanhemmuuden mittari, Kaja Normet sanoo.

Hän rohkaisee miettimään omassa diabetesyksikössä, miten tekniikka voisi rajoittamisen sijaan helpottaa perheen arkea

– Diabetes on sama sairaus kuin ennenkin. Jokainen vanhempi haluaa tehdä parhaansa lapsen terveyden eteen. Parhaimmillaan hieno tekniikka voi tuoda joustoa ja vapautta sairauden kanssa elämiseen.

 


Sopikaa näistä

  •  Voitaisiinko yhteydenpitoa varten perustaa vanhempien ja koulun tai päiväkodin yhteinen WhatsApp-ryhmä?
  •  Millaisissa tilanteissa koulun tai päiväkodin henkilökunta ottaa yhteyttä vanhempiin?
  •  Liitetäänkö sensorilukemien etäseurantamahdollisuus opettajan, hoitajan tai koulunkäynnin avustajan puhelimeen?
  •  Mikä on riittävän hyvää hoitoa päiväkoti- tai koulupäivän aikana?