Hyvä tiimityö parantaa diabeetikoiden hoitotasapainoa

Hyvä tiimityö parantaa diabeetikoiden hoitotasapainoa

Kuva: Janne Viinanen

Teksti: Mari Vehmanen

Diabetestiimien uudenlainen koulutus edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua diabeteksen hoidossa. Tulokset ovat olleet hätkähdyttäviä: diabeetikkolasten ja -nuorten hoitotasapainot ovat parantuneet merkittävästi.

Ruotsista kantautui muutama vuosi sitten iloisia uutisia. Diabetesta sairastavien lasten ja nuorten hoitotasapainot olivat kohentuneet merkittävästi lyhyessä ajassa.

Muutoksen syykin oli tiedossa. Lähes kaikki ruotsalaiset lasten ja nuorten diabetesklinikat olivat osallistuneet SweDiabKids-nimiseen tiimikoulutukseen. Sen kehittäminen alkoi Lena Hanbergerin väitöskirjatutkimuksessaan tekemistä havainnoista.

– Hanberger tarkasteli, mikä erottaa parhaisiin hoitotuloksiin päässeet yksiköt muista. Yllättävästi onnistumista eivät selittäneetkään niinkään aineelliset resurssit tai vaikkapa insuliinipumppujen määrä. Sen sijaan parhaissa yksiköissä henkilöstön vuorovaikutus toimii ja kaikilla on samat selkeät tavoitteet, lastenlääkäri, lääketieteellinen asiantuntija Kari Ranta Oy Eli Lilly Finland Ab:sta kertoo.

Tämän huomion pohjalta syntyi koulutus, jossa diabetestiimit itse miettivät keinoja kehittää työtapojaan ja kommunikoimistaan. Vaikutukset alkoivat näkyä nopeasti: ruotsalaisten diabeetikkolasten ja -nuorten HbA1c-arvojen keskiarvo oli ennen koulutuksia 65,6 mmol/mol (8,2 prosenttia), nyt se on noin 57 mmol/mol (7,4 prosenttia).

Hyvässä hoitotasapainossa olevien lasten ja nuorten osuus on SweDiabKids-koulutusten jälkeen kasvanut Ruotsissa merkittävästi.

– Ei voi olla totta. Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin Ruotsissa saavutetuista tuloksista, Kari Ranta sanoo.

Hänen mukaansa muutos tarkoittaa diabeetikoiden elämänlaadun merkittävää kohenemista ja lisäsairauksien vähentymistä tulevaisuudessa.

– Ja tämä kaikki on saavutettu ammattilaisten yhteistyötä ja viestintää tehostamalla, eikä esimerkiksi uusien hoitomenetelmien tai lääkkeiden avulla, Kari Ranta korostaa.

Koko tiimi kouluttautuu

Lasten diabeteksen hoidon suomalaiset asiantuntijat kiinnostuivat Ruotsin-mallista ja halusivat tutustua siihen tarkemmin. Ohjelman pilottiin valikoituivat Turun kaupungin ja Jorvin sairaalan lasten ja nuorten diabetespoliklinikat. Ne osallistuivat Ruotsissa SweDiabKids-koulutukseen lääkeyhtiö Lillyn tuella.

Koska hyvät tulokset toistuivat Jorvissa ja Turussa, Diabetesliitto lähti mukaan yhteistyöhön tuomaan menestyksekästä konseptia myös meille Suomeen. Ensimmäinen Suomen oloihin sovellettu FinDiabKids-koulutus on parhaillaan käynnissä. Lillylle yhteistyön tavoitteena on diabeetikkolasten ja -nuorten hoidon kehittäminen, eikä yhtiö esimerkiksi jaa koulutuksissa tuotteisiinsa liittyvää informaatiota.

Erikoislääkäri Anu-Maaria Hämäläinen Diabetesliitosta kertoo, että mallin eräs vahvuus on sen yhteisöllisyys. Koulutuksiin lähtee koko diabetestiimi, mikä sitouttaa työntekijät muutokseen.

– Lisäkoulutuksissa on yleensä käyty yksin. Vaikutus on aivan erilainen, kun koko tiimi istuu yhdessä alas pohtimaan työtapojaan, Anu-Maaria Hämäläinen sanoo.

Koulutus aloitetaan todella perustavanlaatuisista kysymyksistä: Miksi työyhteisömme on olemassa? Millaisia ovat potilaamme? Miten kohtaamme heidät ja toisemme? Miten toimimme erilaissa tilanteissa?

Koulutus kestää yhteensä puolitoista vuotta. Lähikoulutuspäivien välillä tiimi kokoontuu ohjatusti pohtimaan samoja teemoja.

– Jokaisella on mahdollisuus kertoa mielipiteitään ja vaikuttaa. Tiimi valitsee yhdessä muutaman seikan, joita erityisesti keskitytään kehittämään. Samalla sovitaan, miten muutoksen toteutumista ja sen vaikutuksia seurataan, Anu-Maaria Hämäläinen kuvailee.

Kyse ei ole ohimenevästä projektista, vaan tavoitteena on tehdä oman työn analysoimisesta ja kehittämisestä pysyvää.

Yksi koulutuksen hyödyistä on, että se ohjaa tiimiläiset puhumaan samaa kieltä potilaalle.

– Viesti on aina yhtenäinen, tulipa se keneltä tahansa. Loppujen lopuksi koulutuksesta siis hyötyy ennen kaikkea diabeetikkolapsi perheineen.

Yhteiset tavoitteet

Lastenendokrinologi Mari Pulkkinen Jorvista kertoo koulutukseen osallistumisen vaikuttaneen selkeästi potilaiden HbA1c-arvoihin. Niiden keskiarvo on nyt noin 58 mmol/mol (7,5 prosenttia), kun se muutama vuosi sitten oli noin 68 mmol/mol (8,4 prosenttia). Aiemmin diabeetikkolapsista ja -nuorista alle kolmannes oli saavuttanut omahoidon tavoitteensa, mutta nyt tavoitteessaan on lähes puolet heistä.

Moni asia poliklinikan käytännöissä on Mari Pulkkisen mukaan muuttunut tiimikoulutusten myötä.

– Nyt meillä on selkeät ja yhteiset linjat. Tietyistä HbA1C-arvoista seuraa automaattisesti vaikkapa tihennettyjä käyntejä tai mahdollisuus tavata psykologi. Enää ei ruveta joka kerta pohtimaan erikseen, missä vaiheessa ja miten hoitotasapainon heikkenemiseen pitäisi reagoida, Mari Pulkkinen kuvailee.

Henkilökunnalla on käytössään uusia kirjallisia ohjeita ja potilaille jaettavia materiaaleja. On luotu ikätasoiset tiedon ja taidon portaat. Ne ohjeistavat, missä tahdissa vastuuta omahoidosta siirretään lapsille itselleen. Myös uusien työntekijöiden perehdyttämistä on tehostettu. Lääkärin ja hoitajan yhteisvastaanottoja on lisätty. Kouluikäisille on perustettu vertaisryhmiä, joista he ovat pitäneet kovasti.

– Meillä on nyt yhteiset, entistä kunnianhimoisemmat hoitotavoitteet. Lapset ja nuoret perheineen ovat hienosti lähteneet pyrkimään näihin päämääriin. Samalla olemme tietoisesti päättäneet, että matalien verensokereiden pelkoa ei ruokita meidän vastaanotoillamme, Mari Pulkkinen kertoo.

Positiivisuuden kautta

Tulokset ovat olleet erittäin hyviä myös Turussa. Lastenlääkäri Ritva Ahomäki kertoo, että hyvän hoitotasapainon on saavuttanut 40−50 prosenttia diabeetikkolapsista ja -nuorista. Ennen koulutusprojektia osuus oli 25−30 prosenttia.

Heikossa hoitotasapainossa olevien osuus on laskenut 25−30 prosentista 14 prosenttiin.

– Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että potilaillamme on edessään entistä terveempi aikuisuus. Lapsuuden ja nuoruuden hyvä hoitotasapaino on valtavan tärkeä juttu ja suojaa myöhemmiltä lisäsairauksilta.

Ritva Ahomäen mukaan käytäntöihin on tehty paljon viilauksia. Hoidonohjaus ja tulosten seuranta on nyt järjestelmällistä. Tiimipalavereja pidetään kerran viikossa, ja tarvittaessa perheiden kanssa järjestetään yhteistapaamisia.

Myös henkilökunnan yleistä asennoitumista potilaisiin ja heidän perheisiinsä on tietoisesti hiottu.

– Olemme päättäneet tukea lapsia ja nuoria positiivisuuden kautta: kannustaen ja onnistumisista yhdessä iloiten. Moitteet ja saarnat eivät toimi, Ritva Ahomäki sanoo.

Hän kertoo, että koulutusprojektin ansiosta oman työn kehittämisestä on tullut pysyvää. Aiemmin henkilökunnan kehittämispäiviä pidettiin satunnaisesti – nyt kolmesti vuodessa.

– Vaatii jatkuvaa työskentelyä, ettemme vähitellen palaa takaisin vanhoihin tapoihin. Mutta hieno kehitys motivoi henkilöstöä jatkamaan aloitetulla tiellä.

Ritva Ahomäki toivoo, että hoitotulokset saadaan myös Suomessa paremmiksi tiimejä kouluttaen.

– Bästa varje gång – parasta joka kerta. Tätä ohjetta yritämme noudattaa jatkossakin, Ritva Ahomäki sanoo.

Juttua ei ole vielä kommentoitu

Kirjoita kommentti