Kysymyksen voi myös asetella: haluatko tehdä hyvän teon, voitko sitoutua vuodeksi, haluatko liikkua enemmän, mutta motivaatio puuttuu?
Jos vastasit yhteenkään kysymykseen myöntävästi, tässä on tie niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin mielihyvään: ota opaskoirakoululta hoitopentu vuodeksi! Liikuntaa ainakin riittää!
Opaskoirat ovat pääasiassa labradorinnoutajia. Tuttavani sanoi, että ne ovat labradorinjyrsijöitä, sillä hoitolabradorini ihan vähän kalusi hänen käsiään. Mitäs on niin hoikka käsistään, koiraparka tietenkin luuli saavansa makoisan luun.
Pentu tulee hoitokotiin noin kahdeksan viikon ikäisenä. Siitä alkaa koiranpennun tapakasvatus. Hoitokodin aktiivisuudesta riippuu, kuinka nopeasti pentu oppii tavoille. Muun muassa sisäsiisteyden, tulemaan luokse, kulkemaan hienosti hihnassa. Kerjäämään ja sohvalle hyppäämään ne oppivat ihan opettamatta (ne ovat tietenkin kiellettyä käytöstä).
Kun pentu on kasvanut reilun vuoden ikään, se palaa opaskoirakoululle testeihin. Jos se soveltuu opaskoiraksi, sitä aletaan kouluttaa. Koulutus kestää puolisen vuotta, joskus enemmän.
Että tuleeko koiraa ikävä? Meillä on ollut viisitoista hoitopentua yli 30 vuoden aikana. Joidenkin lähtiessä tuli kaipuun kyynel silmäkulmaan, toisten lähdettyä mietin, että tervemenoa!
Suunnilleen 40 prosenttia opaskoirakokelaista valmistuu oppaaksi. Loput palautuvat hoitokotiin tai saavat uuden kodin.
Sairastuin kakkostyypin diabetekseen parikymmentä vuotta sitten. Tein ihan itse hyvän havainnon, että lyhyempikin kävely koiran kanssa auttoi verensokerin hallinnassa.
Koiran katsetta ei voi vastustaa. Se tuijottaa niin kauan, että ihmisen hermot pettävät ja hän antaa periksi, vaikka kuinka laiskottaisi. Ulos vaan, tuuleen ja tuiskuun.
Koiran ruokinta-ajat ovat säännölliset. Niin yksinkertainen on ihminen, että hän luulee pystyvänsä hiipimään salaa jääkaapille. Selän takaa kuuluu haikea huokaus ja katse sanoo: aiotko syödä tuon juuston sisään käärityn metwurstiviipaleen ihan yksin? Kirottu piski! Jääkaapin ovi sulkeutuu – joskus ilman sitä metwurstia.
Muutama vuosi sitten markkinoille tuli uusi diabeteslääke, jota minäkin aloin käyttää. Meillä oli tuohon aikaan uusi hoitopentu, jonka kanssa opeteltiin paljon rappusissa kulkua. Painoni tippui puolessa vuodessa 18 kiloa. Puolentoista pennun verran pitäisi vielä kulkea niitä rappusia.
Puolisoni on huonoselkäinen. Hän sanoo, että ilman koiraa tuskin tulisi lähdettyä joka aamu lenkille. Itse taas olen huonojalkainen, mutta käyn päivittäin koiran kanssa ”juoksentelemassa”. No, jos olen rehellinen, koira se on, joka juoksee. Harrastan kyllä vesijuoksua, kesällä luonnonvesissä. Myös labradorinnoutaja rakastaa uimista. Porhallamme siis vierekkäin.
Yhtenä kesänä kuulin, kun pikkupojat rannalla tuumivat: ”Tuolla se hullu akka yrittää taas hukuttaa koiransa”.
Arja Makkonen
Jos hoitopentu kiinnostaa ota yhteyttä:
• Vantaan koulu: www.opaskoirakoulu.fi
• Kuopion koulu: www.opaskoirakoulu-viiksi.fi
Lisää kolumneja:
Arvovalintoja
Kalle-Ville Ruohonen
Matti Nieminen
Hormoneista väkevin
Heli Väyrynen
Asenteet yllättivät
Veli-Matti Jusi
Päättymätön kierre
Reija Helkkula
Kirjoitan, siis olen
Tiina Kontro-Heiskanen
Turhaa hidastelua
Sirpa Pietikäinen
Millaista on hyvä ruoka?
Leena Putkonen
Meidät on luotu liikkumaan!
Satu Kankaanpää
Sattumien kautta kiinnostavaan ammattiin
Heikki Hakala:
Sairas harrastus vai harras sairastus?
Risto Pelkonen:
Hyvää elämää etsimässä