Diabeteksen kehittyminen

Raskausdiabetes ennustaa suurta riskiä sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen, mutta se kertoo myös äidin tyypin 1 diabeteksen riskistä. Suomalaistutkimuksen mukaan vasta-aineiden tutkiminen alkuraskaudessa otetusta verinäytteestä parantaa sen ennustettavuutta. Näin pitkäkestoista raskausdiabeteksen sairastaneiden seurantatutkimusta ei lääketieteen tohtori Kaisu Luiro-Helven käsityksen mukaan ole tehty missään muualla maailmassa.

Tyypin 1 diabeteksen puhkeamiselle altistavat ja sairastumiselta lapsia suojaavat tekijät ovat tutkijatohtori Leena Hakolaa haastava tutkimusaihe. Hän selvittää tutkimustyössään ravintotekijöiden ja erityisesti rasvahappojen merkitystä tyypin 1 diabeteksen puhkeamisprosessissa. Lisäksi Hakolaa kiinnostaa, vaikuttaako antibioottien käyttö raskausaikana ja varhaislapsuudessa tyypin 1 diabeteksen riskiin.

INNODIA-tutkimus alkoi vuonna 2015 ja sen tutkittavina on ykköstyypin diabetekseen sairastuneita ja heidän perheenjäseniään. Kun Iris Nevanlinnan ja Antti Salmivaaran tytär Elsa sairastui ykköstyypin diabetekseen, he ja heidän toinen tyttärensä Kerttu menivät mukaan tutkimukseen. INNODIAN tavoitteena on löytää menetelmiä tai lääkevalmisteita, jotka vähintään hidastaisivat tyypin 1 diabeteksen puhkeamista. Käynnissä on jo useita lääketutkimuksia.

Diabetestutkija Toni Grönroos sai tutkimustyölleen Suomen Akatemian äärimmäisen kilpaillun rahoituksen. Sen turvin hän voi keskittyä tutkimaan, miten tyypin 1 diabetes kehittyy ja miksi se puhkeaa joillekin lapsille. Onnistunut hyppy lasten leukemian tutkimuksesta diabeteksen tutkimiseen ei ollut onnenkantamoinen vaan se on vaatinut kovaa työtä.

Ketkä perimässään alttiuden tyypin 1 diabetekseen saaneista lapsista sairastuvat ja miksi? Entä miksi tauti puhkeaa toisille nopeasti, mutta joidenkin sairastumisprosessi saattaa kestää vuosia? Diabetestutkija, dosentti Johanna Lempainen selvittää, miten tyypin 1 diabetekseen sairastumista edeltävät tautipolut eroavat toisistaan, ja millä keinoin niiden kulkuun voitaisiin vaikuttaa.

Tutkimushoitaja Leena Sarelin kapuaa ketterästi työpöydälleen ja nappaa käteensä yhden kymmenistä mapeistaan. Niihin hän on koonnut tutkijoille kullanarvoisen palan pohjanmaalaisten sukujen diabeteshistoriaa. Mapeissa on jo noin 250 diabetessukua ja 4 000 niiden jäsentä. Hän on tallettanut tiedot myös sukupuihin, jotka hän on piirtänyt tutkittavista.

Löytyykö vastaus tyypin 1 diabeteksen arvoitukseen synnynnäisen immuniteetin eroista? Nuoren tutkijan omasta ideasta käynnistynyt projekti on diabetestutkija Mari Vähä-Mäkilälle kuin kolmas lapsi. Tutkimushanke on edennyt suunnitellusti. Tärkeä osoitus sen onnistumisista on yhdysvaltalaiselta suursäätiöltä alkuvuodesta 2020 saatu puolen miljoonan euron rahoitus.

Professori Mark Atkinsonin mukaan käsitys tyypin 1 diabeteksesta on ollut liian yksioikoinen aina näihin päiviin saakka. On puhuttu yhdestä sairaudesta, vaikka sairastumisen polkuja on oletettavasti lukemattomia erilaisia. Tämän vuoksi parantavan hoidonkaan kehittäminen ei ole toistaiseksi onnistunut.

Kenenkään sairastumista diabetekseen ei pysty ennustamaan varmasti. Tyypin 2 diabeteksen kehittymisessä perimällä on iso merkitys, ja myös esivanhempien elämäntavat voivat vaikuttaa. Tutkijoillekin on vielä arvoitus, mikä saa aikaan tyypin 1 diabeteksen. Kuusi asiantuntijaa kertoo, mitä eri diabetestyyppien synnystä nyt tiedetään.

Matemaatikko Laura Elo uskoo, että tyypin 1 diabeteksen taustalla on monenlaisia tekijöitä, joiden selvittämiseen tarvitaan tutkijoita monen tieteen alalta. Laskennallisilla mallinnusmenetelmillä ja riskilaskureilla erilaisissa tutkimuksissa kertyneestä datasta pystytään seulomaan tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi diabeteksen ja syövän sairastumisriskin määrittelyssä ja yksilöllisesti kohdennettujen hoitomenetelmien kehittämisessä.

Professori Leif Groopin mielestä diabetes tulisi kahden sijaan jakaa ainakin viiteen tyyppiin. Nykyinen epätarkka luokittelu johtaa hänen mukaansa sekä yli- että alihoitamiseen. Esimerkiksi kakkostyypin diabeetikoista jopa puolet voi kuulua kahteen erilaiseen ryhmään, joiden sairaus on hyvin lievää tyyppiä ja lisäsairauksien riski pieni.

Tyypin 1 diabeteksen syiden selvittäminen on osoittautunut odotettua vaikeammaksi. Viime aikoina mielenkiinto on kohdistunut erityisesti suolistoon ja muun muassa enteroviruksiin.

Kun tutkijat yrittävät selvittää, miten sairaus syntyy, he tarvitsevat käyttöönsä solun, joka on siitä vastuussa. Diabeteksessa vastuullinen on insuliinia tuottava haiman beetasolu. Tätä solutyyppiä ei kuitenkaan voi ottaa ihmisestä, joten sen tutkimiseen pitää kehittää solumalli. Nyt tutkijat ovat onnistuneet luomaan beetasolumallin.

Sami Oikarinen ja Hanna-Riikka Honkanen ovat väitöskirjatutkimuksissaan todenneet, että enterovirusinfektioilla on yhteys tyypin 1 diabeteksen käynnistymisprosessiin. Enterovirukset voivat myös vauhdittaa jo käynnissä olevaa tautiprosessia.

Kun lapsen verenkiertoon ilmaantuu tyypin 1 diabetekseen liittyviä vasta-aineita, hän todennäköisesti sairastuu jossakin vaiheessa diabetekseen. LL Olli Helmisen lokakuussa tarkastetun väitöskirjan mukaan verensokeriarvot nousevat jo noin kaksi vuotta ennen diagnoosia.

Tamperelainen Sinikka Jäminki haastattelee työkseen vanhempia, joiden lapsilla on kohonnut riski sairastua diabetekseen. Hänen työpaikkansa on Tampereen yliopistollisen sairaalan DIPP-tutkimusyksikössä. Monesti vanhemmat ensin huolestuvat kuulleessaan lapsen kohonneesta sairastumisriskistä, mutta tarkempi tutustuminen asiaan rauhoittaa mielen.

DIABIMMUNE-tutkimus vahvistaa käsitystä, että varhaislapsuuden suolistomikrobistolla on merkittävä rooli immuunivälitteisten sairauksien kehittymisessä. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi tyypin 1 diabetes ja allergiat.