Joutsenten lumoa

Kuva: Esko Inberg

Marraskuussa kannattaa lähteä seuraamaan uljaiden kansallislintujen kerääntymistä vesistöjen sulapaikoille.

Marraskuussa luonto alkaa valmistautua talviteloille. Monet lammet, järvet ja merenlahdet saavat ensimmäiset jääpeitteensä. Silloin on hyvä lähteä katsomaan laulujoutsenia, jotka usein kerääntyvät viimeisille sulapaikoille.

Laulujoutsenia esiintyy nykyään koko maassa. Vielä 1950-luvun alussa ahkeran metsästyksen takia Suomessa oli vain noin 15 laulujoutsenparia. Lajin rauhoittamisen jälkeen määrä on kasvanut nopeasti, ja nykyään Suomen laulujoutsenkannaksi arvioidaan jo yli 10 000 paria. Aikaisemmin lähinnä sisämaassa elänyttä lintua nähdään entistä useammin myös ulkosaaristossa.

Jos vedet pysyvät sulina koko talven, laulujoutsenet saattavat myös talvehtia Suomessa. Jos taas vedet jäätyvät, ne lähtevät etelämmäksi Ruotsiin, Tanskaan tai Hollantiin etsimään ravintoa. Hyvä tapa seurata uljaiden lintujen elämää on tarkkailla yksilöiden määrää sulavesipaikoilla koko talven ajan. Tavallisesti osa linnuista jää talvehtimaan, osa muuttaa etelämmäksi.

Laulujoutsenen tunnistaa sen keltamustasta nokasta. Hieman yleisemmällä kyhmyjoutsenella on nimensä mukaan nokassaan kyhmy, ja sen nokan väritys on selvästi oranssin punertava. Myös kyhmyjoutsenet muuttavat usein talveksi etelään, joten kylmään aikaan sitä näkee pienillä sulapaikoilla harvoin.

Laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen erottaa myös lennossa. Laulujoutsen ei pidä lentäessään juuri minkäänlaista ääntä, kyhmyjoutsenen lennosta taas kuuluu voimakas viuhuva siipien ääni.

Hanna Vilo

Juttu perustuu luontokuvaaja ja -asiantuntija Esko Inbergin haastatteluun.