Kun aivoissa pimeni auton ratissa

1392
Lähikuva Jyrki Seppäsestä, taustalla polkupyöriä.
Jyrki Seppänen ei ole keksinyt muuta selitystä kuin helteen, kiireen ja stressin sille, että hänen verensokerinsa pääsi autoa ajaessa laskemaan liian alas. Kuva: Annika Rauhala

Teksti: Tuija Manneri

Jyrki Seppänen sai sakot liikenteen vaarantamisesta, koska vakava hypoglykemia yllätti hänet auton ratissa. Nyt hän odottaa hovioikeuden linjausta: oliko kyse sairauskohtauksesta vai huolimattomasta omahoidosta.

Ensin välipalaksi banaani ja neljä palaa suklaata, sitten autolla töistä Hyvinkäältä Espooseen kotiin. Näin 63-vuotias Jyrki Seppänen tapasi tehdä, sillä hänen kokemuksensa mukaan tällainen välipala piti hänen verensokerinsa riittävän korkeana kotiin ja päivälliseen saakka. 

Mutta yhtenä kesäkuisena päivänä viime vuonna se ei yllättäen toiminutkaan. Jossain 70 kilometrin kotimatkan varrella tyypin 1 diabetesta sairastavan Seppäsen verensokeri romahti, mutta mies ei muista siitä mitään. Hänellä on muistikuvia vasta siitä, kun hän oli ambulanssissa.

Ensihoito mittasi hänen verensokeriarvokseen 1,8 millimoolia litrassa ja antoi juotavaksi pullon limsaa. Sen jälkeen aivot alkoivat pikkuhiljaa toimia.

Muilta ihmisiltä Seppänen kuuli, mitä oli tapahtunut. Hänen ajamisestaan oli tehty useita ilmoituksia, koska muiden autoilijoiden oli väisteltävä häntä. Hän oli ajanut liikenteenjakajien väärältä puolelta ja törmäillyt liikennemerkkeihin, ja lopulta matka oli pysähtynyt toisen auton etukulmaan.

– Onneksi vauhti oli hiljainen ja selvisimme kulmahipaisusta pienillä peltivaurioilla, Seppänen sanoo.

35 vuoden kokemuksella

Hypoglykemiasta ja kolarista seurasi Seppäselle yhdeksän kuukauden ajokielto. Lisäksi käräjäoikeus määräsi liikenteen vaarantamisesta 50 päiväsakkoa.

Tuomio ei ole lainvoimainen, sillä Seppänen on valittanut päätöksestä hovioikeuteen. 

– Haluan katsoa tämän asian loppuun saakka, sillä käräjäoikeuden tuomio on oikeustajuni vastainen, hän perustelee.

Seppäsen näkemyksen mukaan kyse oli sairauskohtauksesta, jolle hän ei voinut mitään. Käräjäoikeuden mukaan mies oli hoidossaan huolimaton, koska hän ei mitannut verensokeriarvoaan ennen kuin lähti ajamaan.

– Minua ei ole koskaan ohjeistettu mittaamaan verensokeria ennen jokaista ajokertaa, eikä minulla ollut kolaripäivänä mitään syytä ajatella, että juuri silloin verensokeria olisi pitänyt mitata tavallista useammin. Tuntuu raskaalta, että minua syytetään rikoksesta ja huolimattomuudesta, vaikka hoidan itseäni hyvin. Olen hoitanut jo 35 vuotta!

Seppänen ei epäillyt matalaa verensokeria senkään vuoksi, että hän on pitkästä sairaushistoriastaan huolimatta edelleen tuntenut hyvin verensokerin laskun. Silloin hänen näkönsä tarkkuus alkaa heiketä.

– Kaikkina diabetesvuosina verensokerini on laskenut vain viisi kertaa niin matalaksi, että vaimon on pitänyt tilata ambulanssi. Edellisestä hypoglykemiasta ennen kolaria on niin kauan, että en edes muista sitä. Eikä verensokerini koskaan aikaisemmin ole laskenut liian alas autoa ajaessa. Mutta näitä asioita oikeus ei ottanut huomioon.

Kiirepäivä helteessä

Jyrki Seppänen on pohtinut itsekseen ja diabetesvastaanotolla, mikä yllättävän hypoglykemian saattoi aiheuttaa. Päivän insuliinin annostelut ja ruokailut eivät poikenneet tavanomaisesta.

– En keksi muuta selitystä kuin helteen, kiireen ja stressin. Päivä oli todella kuuma, ja töissä oli koko ajan hoppu. Lisäksi minulla oli ollut esimiehen kanssa hankaluuksia jo pitemmän ajan, mikä vaivasi mieltä.

Nykyään päivät sujuvat leppoisammin, sillä Seppänen jäi vuoden alusta eläkkeelle. Verensokerin seurantaan hän on saanut sensorin, josta hän näkee verensokeritasonsa jatkuvasti. Oikeusprosessia hän on valmis jatkamaan niin pitkälle kuin mahdollista.

– Koen sen tärkeäksi paitsi itseni myös kaikkien diabetesta sairastavien vuoksi. Hypoglykemiasta liikenneonnettomuudessa tarvitaan ylemmän oikeusasteen ennakkopäätös. 


Ruuhka-aika, tiellä paljon autoja jonoissa.
Tarkkaavaisuuden, näön ja ajattelun sumeneminen saattaa vaaraan liikenteessä muutkin tiellä liikkujat kuin itse huonovointisen autoilijan. Kuva: Shutterstock

Matala verensokeri voi yllättää autoilijan

Autoilija voi menettää toimintakykynsä, kun hänen verensokerinsa laskee liian alas. Myös liian korkea verensokeri sekä sairauksien ja lääkitysten yhteisvaikutukset aiheuttavat vaaroja liikenteessä.

Kuljettajan sairaus aiheutti 141 kuolonkolaria Suomessa vuosina 2014–2018. Niistä 28 johtui diabeteksesta, raportoi Onnettomuustietoinstituutti.

– Maanteillä sattuu myös diabeteksen aiheuttamia läheltä piti -tilanteita, ehkä enemmän kuin tiedetäänkään, Turun yliopistollisen keskussairaalan endokrinologi Antti Autere arvioi.

Suurimman riskin diabeetikon ajokyvylle aiheuttaa liian matala verensokeri eli hypoglykemia. Se pitää ottaa huomioon, kun käytössä on insuliini-, sulfonyyliurea- tai glinidilääkitys. Muihin diabeteslääkkeisiin hypoglykemiariskiä ei yleensä liity. 

Liian matala verensokeri voi heikentää kuljettajan havainnointi- ja huomiokykyä ja viedä lopulta tajunnan. Tarkkaavaisuuden, näön ja ajattelun sumeneminen saattaa vaaraan liikenteessä muutkin tiellä liikkujat kuin itse huonovointisen autoilijan, ja siksi vakava hypoglykemia voi johtaa ajokieltoon.

– Kun henkilöauton tai esimerkiksi moottoripyörän tai traktorin kuljettajalla on kaksi vakavaa hypoglykemiaa vuoden aikana missä tahansa muuallakin kuin liikenteessä, lääkäri voi ensin antaa ajokiellon kolmeksi kuukaudeksi. Jos tilanne toistuu, ajokielto pitenee puoleksi vuodeksi, ja tämä ilmoitetaan poliisille. Ammattiautoilussa ja raskaassa liikenteessä ajokielto tulee yhdestä vakavasta hypoglykemiasta, Autere kertaa Traficomin ohjeita.

Ajotauon aikana pyritään selvittämään hypoglyemian syyt ja varmistamaan, ettei uusia enää tulisi. Ajoluvan voi saada takaisin uudella lääkärinlausunnolla.

Raskas päivä lisää riskiä

Verensokeriarvo on matala, kun se on alle neljä millimoolia litrassa. Satunnaiset matalat verensokerit eivät silti vie ajokorttia hyllylle. Ajokieltoon johtaa vakava hypoglykemia, josta selviytymiseen diabeetikko tarvitsee muiden apua.

Hypoglykemia voi johtua monesta syystä. Se voi myös yllättää, vaikka hoitaisi itseään huolellisesti. 

– Suuri osa yllättävän hypoglykemian kokeneista kertoo, että heillä on ollut poikkeava, esimerkiksi normaalia kiireisempi tai raskaampi työpäivä. Kokemukseni mukaan silloin matalat verensokerit osuvat usein iltapäivään, Autere sanoo.

– Kun matalan verensokerin tuntemukset ovat tallella, verensokerin laskun yleensä huomaa. Joskus tajunnan taso voi kuitenkin heiketä niin nopeasti, ettei diabetesta sairastava välttämättä ymmärrä sitä ja ehdi mitata verensokeria tai syödä jotakin hiilihydraattipitoista evästä.

Osa yllättävistä hypoglykemioista voi johtua siitä, että matalan verensokerin tuntemukset saattavat muuttua, kun diabetesta on sairastettu jo pitkään. Varsinkin kun matalia verensokereita on usein, kynnys hypoglykemian havaitsemiseen voi vaimentua.

– Osalla diabeetikoista on usein matalia verensokereita jopa ilman mitään hypoglykemian oireita. Silloin ajaminen on riskialtista, Autere varoittaa.

Verensokerin lasku pitää tunnistaa

Traficomin ajoterveysohjeiden mukaan diabeetikko vastaa itse ajokunnostaan: ajamaan tulee lähteä vain, kun siihen kykenee terveydentilansa puolesta. Lääkärin tehtävä on tukea hoitoa ja antaa neuvoja.

– Vastuu ajoasioissa on aina kuljettajalla itsellään – niin liikennelakien kuin vakuutusyhtiöidenkin näkökulmasta, neuropsykologi Pekka Kuikka korostaa.

Traficom ohjeistaa ammattiautoilijat, joilla on hypoglykemiariskiä lisäävä lääkitys, mittaamaan verensokerinsa aina ennen ajoon lähtemistä ja myös ajon aikana.

– Muiden autoilijoiden ajoterveystarkastuksissa on varmistettava, että diabeetikko tunnistaa verensokerin laskun oireet ja ymmärtää sen aiheuttaman riskin liikenteessä, Autere lisää.

Hän suosittelee muillekin diabetesta sairastaville potilailleen kuin ammattiautoilijoille verensokerin mittaamista ennen ajamaan lähtöä ja pitkällä matkalla parin tunnin välein. Mukaan on aina syytä ottaa myös välipalaa, joka nostaa verensokeria nopeasti.

Hypoglykemiatuntemusten lisäksi ajoterveystarkastuksessa varmistetaan ymmärrys hyperglykemiasta eli liian korkeasta verensokerista, joka voi laskea vireystilaa. Niin ikään diabeteksen lisäsairauksiin kiinnitetään huomiota. Pitkälle edennyt retinopatia voi heikentää näköä ja vaikea neuropatia vaikuttaa jalkojen tuntoon. 

– Ajoterveyttä pitää seurata säännöllisesti. Sitä arvioidaan yksilöllisesti yhdestä viiteen vuoden välein ja ammattiautoilijoilla yhdestä kolmeen vuoden välein, Autere kertoo.

Jokaisella tapaamisella olisi hyvä varmistaa, onko tapahtunut jotakin uutta, joka voi vaikuttaa ajokykyyn. Esimerkiksi hoitamaton uniapnea voi väsyttää. Jos lääkäri empii ajokykyä, hän voi pyytää kuljettajaa antamaan ajonäytteen tai suorittamaan ajokokeen.

Uskallanko ukin kyytiin?

Ikääntyminen tuo ajamiseen omat ongelmansa, ja myös sen vaikutuksia lääkärin tulee arvioida säännöllisesti. Onko kuljettajalla esimerkiksi verenkierron sairauksia? Onko näkö, muisti, tarkkaavaisuus tai motoriikka heikentynyt?

– Ikä sinänsä ei ole ajokyvyssä ratkaiseva. Terveillä ikääntyvillä ajokyky voi säilyä hyvänä pitkään, jos he myös ajavat sen verran usein, että taito pysyy yllä, Pekka Kuikka toteaa.

Ongelmia alkaa usein kasaantua, kun diabeteksen lisäksi tulee muita sairauksia ja lääkityksiä. Monet lääkkeet yksin tai yhdessä voivat esimerkiksi aiheuttaa väsymystä tai sekavuutta.

– Nyrkkisääntö on, että omaa tai läheisen ajamista kannattaa miettiä, jos sairaudet heikentävät muutenkin toimintakykyä ja jos ajaminen alkaa tuntua tavallista kuormittavammalta, Pekka Kuikka neuvoo.

Merkki ongelmista on esimerkiksi, jos aiempaa useammin sattuu erilaisia läheltä piti -tilanteita, jos kyydissä olevia pelottaa tai jos lapsenlapsia ei enää uskalla antaa isovanhemman kyytiin. 

– Läheisten kannattaa ottaa ajo-ongelmiin napakasti kantaa, sillä kuljettajan on tärkeä saada rehellistä palautetta, Kuikka rohkaisee.