Pieni opas pikainsuliinin annosteluun

2094
Kuva: Shutterstock

Teksti: Erikoislääkäri Anu Heikkilä, Diabetesliitto, Terveystoimittaja Irma Heiskanen-Haarala

Monipistoshoidossa perusinsuliini kattaa elimistön insuliinin tarpeen erityisesti yöllä ja aterioiden välillä. Syömisen jälkeistä verensokerin nousua varten tarvitaan pikavaikutteista ateriainsuliinia.

Markkinoilla on kolme erilaista pikainsuliinia: lispro, aspart ja glulis. Ne eivät vaikutuksiltaan juuri poikkea toisistaan. Nopeasti alkavan vaikutuksensa vuoksi pikainsuliinit suositellaan pistettäväksi muutamasta minuutista 15 minuuttiin ennen ruokailun alkua.

Jos aterian hiilihydraattimäärää ei voi arvioida etukäteen, annoksen voi pistää poikkeuksellisesti kahdessa erässä, osan ennen ateriaa ja osan sen jälkeen. Koko annoksen pistämistä aterian jälkeen ei suositella, koska silloin insuliinin vaikutus ei osu aterian jälkeiseen verensokerin nousuun ja voi laskea myöhemmin verensokeria liikaa.

Mikä on sopiva annos?

Pikainsuliini annostellaan ruuan sisältämän hiilihydraattimäärän mukaan. Annoksen määrittelemistä varten täytyy tietää, kuinka paljon pikainsuliinia tarvitaan kymmentä hiilihydraattigrammaa kohti. Varsin tavallinen annos on yksi yksikkö insuliinia kymmenelle hiilihydraattigrammalle: silloin 40 grammaa hiilihydraattia sisältävälle aterialle pistetään neljä yksikköä pikainsuliinia.

Usein päivän eri aterioille tarvitaan eri määrä insuliinia suhteessa hiilihydraatteihin. Esimerkiksi aamupalalla tarve saattaa olla puolitoista yksikköä insuliinia kymmenelle hiilihydraattigrammalle, jolloin 40 grammalle hiilihydraatteja pistetään kuusi yksikköä insuliinia.

Löydät oikean annoksen mittaamalla verensokerin ennen ateriaa ja kaksi tuntia sen jälkeen. Jos pikainsuliinin annos ja annostelun ajoitus on sopiva, verensokeri on kahden tunnin kuluttua ruokailusta korkeintaan kahdesta kolmeen millimoolia litrassa korkeampi kuin ennen ateriaa.

Jotta insuliiniannos osuu kohdalleen, on hiilihydraatit laskettava aikuisilla kymmenen gramman ja lapsilla viiden gramman tarkkuudella. Pikainsuliinin vaikutuksen huippu on noin tunnin tai kahden kuluttua pistoksesta, ja insuliinin vaikutus kestää 3–5 tuntia pistoksen jälkeen. Annosvaikutuksessa on kuitenkin yksilöllisiä eroja. Itselle sopivien annosten selvittämiseksi kannattaa tarkkailla aterian jälkeisiä verensokerin nousuja.

Kannattaa muistaa, että mitä isomman annoksen pikainsuliinia pistää, sitä voimakkaammin se vaikuttaa, vaikutuksen huippu siirtyy myöhemmäksi ja insuliinin vaikutusaika pitenee.

Näin pikainsuliinin annoskoko vaikuttaa insuliinin vaikutushuippuun ja vaikutusaikaan.

Miten korjaan?

Korjausinsuliinia tarvitaan periaatteessa aina, kun verensokeri ylittää tavoitetason. Tosin silloin pitää miettiä, onko elimistössä insuliinia, jonka vaikutus on vasta tulossa. Verensokerin korjaaminen tiheästi tai suurella annoksella voi laskea verensokeria liikaa.

Kun verensokeri on ennen ateriaa yli tavoitetason, pistä ateriainsuliinin kanssa lisäksi korjausinsuliinia. Sen määrä riippuu ateriaa edeltävästä verensokeritasosta: siis kuinka paljon verensokerin toivotaan laskevan seuraavan muutaman tunnin aikana. Tämän arvioinnissa

käytetään lukua, joka kertoo, kuinka monta millimoolia litrassa yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria. Puhutaan insuliiniherkkyystekijästä (IHT).

Varsin tavallista on, että yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria kaksi millimoolia litrassa. Jos esimerkiksi verensokeri on 11 millimoolia litrassa ja tavoitetaso on seitsemän, pistetään korjausinsuliinia kaksi yksikköä. Tämä tulee siis aterian hiilihydraateille pistettävän insuliinin lisäksi.

Kun liikun

Liikunta useimmiten laskee verensokeria, mutta siihen vaikuttaa moni asia: liikuntalaji, liikunnan kesto ja teho, liikkujan kunto ja se, kuinka paljon vaikuttavaa insuliinia on elimistössä liikunnan hetkellä.

Koska liikunnan harrastamiseen liittyvät verensokerin laskut ja nousut ovat varsin yksilöllisiä, etsi verensokerin seurannan avulla omat, yksilölliset keinosi eri tilanteisiin.

Jos ruokailu ajoittuu kahden tunnin sisälle ennen liikuntaa, voit vähentää ateriainsuliiniannosta 20–50 prosenttia. Jos syöt yli kaksi tuntia ennen liikuntaa, voit pistää tavallisen ateriainsuliiniannoksen.

Liikunnan jälkeisellä aterialla tulee mitata verensokeri ja tarvittaessa korjata matalaa verensokeria omalla hyväksi koetulla korjaushiilihydraattimäärällä, mikä on aikuisilla 10–20 ja lapsilla 5–15 grammaa. Pistä aterian hiilihydraateille normaali annos pikainsuliinia.

Liikunta voi myös nostaa verensokeria. Korjaa silloin korkea verensokeri heti liikunnan jälkeen puolella normaalista korjausannoksesta. Liikunnan jälkeisellä aterialla saattaa olla tarpeen vähentää ateriainsuliinin annosta, jotta vältät liiallisen verensokerin laskun.

Kun sairastan

Flunssa ja kuumeiset infektiot nostavat insuliinin tarvetta usein puolitoista- tai kaksinkertaiseksi, ja silloin on syytä nostaa myös ateriainsuliiniannoksia. Annoksia nostetaan verensokerin seurannan mukaan.

Vatsataudin aikana verensokeritaso usein tahtoo laskea. Pyri kuitenkin annostelemaan perusinsuliini. Annostele ateriainsuliinia, jos tilanne sen sallii tai vaatii.

Ohjeet sairauspäivien insuliinihoidolle löytyvät Diabetesliiton verkkosivuilta www.diabetes.fi.

Matkoilla ja kutsuilla

Usein matkoilla, kutsuilla ja noutopöydässä aterian hiilihydraattimäärä ei ole etukäteen tiedossa. Näissä tilanteissa ruokaa kannattaa vähän silmäillä ja maistaa ennen insuliinin annostelua.

Tarvittaessa voit kokeilla pikainsuliiniannoksen jakamista kahteen osaan. Annostele insuliinia ennen ateriaa 20 grammalle hiilihydraattia ja aterian päätteeksi loput eli sen verran kuin hiilihydraattia on kertynyt yli tuon 20 gramman. Jos olet epävarma siitä, kuinka paljon tulet syömään, voit annostella insuliinin heti aterioinnin päätyttyä. Tällaisissa tilanteissa aterian jälkeisinä tunteina on tarpeen seurata verensokeria tavallista tarkemmin.

Jos nautit alkoholia, huolehdi erityisen tarkkaan syömisestä. Alkoholi estää sokerin vapautumista maksasta ja näin altistaa matalalle verensokerille. Runsas alkoholin käyttö ilman insuliiniannosten vähennystä tai riittävää syömistä voi johtaa vakavaan hypoglykemiaan eli vaaralliseen verensokerin laskuun.

Vaikuttaako ikä?

Perusperiaatteet ateriainsuliinin annostelussa ovat samat lapsilla, nuorilla, aikuisilla ja vanhuksilla. Lasten ja ikäihmisten annoksia on kuitenkin usein tarpeen säätää tarkemmin kuin työikäisten aikuisten annoksia. Toisaalta työikäisissäkin on hyvin insuliiniherkkiä, jotka voivat tarvita ateriainsuliinin annostelua puolen yksikön tarkkuudella.

Lapsille ja ikäihmisille voi joutua työikäisiä useammin jakamaan ateriainsuliinin kahteen annokseen, kun ei varmasti tiedetä, kuinka paljon hiilihydraatteja tulee syödyksi.

Muistinko pistää pikainsuliinin vai en?

On tavallista, että automaattiseksi muodostuneesta rutiinitehtävästä – kuten insuliinin pistämisestä – ei jää muistijälkeä. Apua löytyy monikäyttöisistä muistikynistä tai kertakäyttökyniin saatavista muistikorkeista. Ne tallentavat vähintäänkin viimeisen annostelun ajankohdan ja annetun annoksen. Tämä voi joskus olla kallisarvoinen vinkki edellisestä annoksesta ja helpottaa arjen sujumista.