Voiko onnelliseksi oppia?

1065
Ihmisellä on synnynnäinen halu olla onnellinen. Se auttaa meitä pois pahasta, kohti hyvää oloa. Olennaista on se, miten sinut on elämänsä kanssa. Kuvat: Shutterstock

Teksti: Tuija Manneri

Optimistin on helppo nähdä elämässä hyvää, mutta myös pessimistin kannattaa harjoitella valoisaa asennetta. Se voi lisätä terveyttä, elinvuosia ja vastustuskykyä.

Valtaosa ihmisistä, noin 80 prosenttia, pitää itseään onnellisena. Mutta mikä tekee onnelliseksi tai onnettomaksi?

– Muutama vuosi sitten yli 200 000 suomalaista kertoi onnensa avaimista työryhmälle, joka teki Elämä pelissä -televisio-ohjelmaa. Vastauksissa kärkeen nousivat perhe, puoliso ja parisuhde. Ne olivat yhtä tärkeitä sekä onnellisille että vähemmän onnellisille, kertoo työryhmässä mukana ollut lääkäri, Duodecim-kustantamon toimitusjohtaja Pekka Mustonen.

Läheisten ihmisten merkityksestä huolimatta onni ei katoa elämästä lopullisesti, vaikka heitä menettäisi. Eroon, kuolemaan ja muihin isoihin elämänmuutoksiin liittyvät suru ja pettymys tasaantuvat yleensä parissa vuodessa.

Tulo- tai koulutustaso eivät nekään ratkaise onnea. Vähävarainen ja kouluja käymätön voi tuntea itsensä onnellisemmaksi kuin rikas ja korkeakoulutettu, samoin sairas voi tuntea itsensä tervettä onnellisemmaksi.

– Sairaus itse asiassa vaikuttaa onnellisuuteen varsin vähän. Sairastuminen laskee aluksi mielialaa joksikin aikaa, mutta jos sairaus ei muutu jatkuvaksi kivuksi tai uhkaa itsemääräämisoikeutta, ihminen yleensä oppii elämään sen kanssa. Tutkimuksista tiedetään, että esimerkiksi syöpäsairaat voivat elää pitkään onnellisina. Olennaista on se, miten hyvin on elämänsä kanssa sinut. 

Pysyvä, onnellinen olotila on siis lopulta kiinni jostain muusta kuin vaikeuksista tai menestyksestä.

– Huomattavan onnellisiksi itsensä tuntevat ihmiset ovat osoittautuneet hyvin optimistisiksi. He näkevät tulevaisuuden valoisana, heillä on haaveita ja toiveikkuutta, he ovat kiitollisia, auttavaisia, anteeksiantavia ja kokevat elämänsä merkitykselliseksi. Lisäksi he vaalivat sosiaalisia suhteitaan, Mustonen kuvailee.

Näkökulma vaikuttaa

Arviolta puolet onnellisuudesta johtuu geeneistä ja noin 10–20 prosenttia ulkoisista tekijöistä kuten rahasta, iästä tai kotimaasta. Loput 30–40 prosenttia riippuu ihmisen omista asenteista ja käsityksistä.

– Ja niihin voi vaikuttaa ja kannattaa vaikuttaa, Mustonen rohkaisee. 

– Elämä on sietämätöntä, jos pienet tai toisten mielestä mitättömät vastoinkäymiset aiheuttavat jatkuvaa harmistumista ja kuormaa. Ärsyyntymisen sijasta voi yrittää ajatella, mitä myönteistä tilanteesta löytyy ja lohduttautua sillä, että huonomminkin voisi olla. Esimerkiksi kun joku kiilaa maantiellä, voi kiukun sijasta olla kiitollinen siitä, ettei tapahtunutkaan mitään pahaa. 

– Kun tällaista ajattelutapaa toistaa, alkaa nähdä asioissa yhä enemmän myönteisiä puolia.

Lääkäri ja filosofi Antti Mattila korostaa Onnentaidot-kirjassa näkökulman muuttamisen merkitystä onnellisuudelle. Tutkimuksista on saatu vahvistusta sille, että harjoittelemalla voi muuttaa kielteisiä asenteita myönteisemmiksi.

Aivot muovautuvat

Myönteisen ajattelun opetteleminen vaatii sitkeyttä, toistoja ja kärsivällisyyttä. Se etenee pienin askelin. 

– Aivoille toiminnan muokkaaminen on hidasta ja hankalaa, sanoo Turun yliopiston lääketieteellisen kuvantamisen professori Lauri Nummenmaa, jolta ilmestyi viime vuonna kirja aivoista ja tunteista. 

Osa mielihyvän tunteista sijoittuu aivojen vanhempiin osiin, joita ihminen ei omalla toiminnallaan voi muokata. Aivojen uudemmat osat ovat kuitenkin neuroplastisia eli muovautuvia, ja myönteinen ajattelu saattaa vaikuttaa niihin.

– Ihmisellä on myös synnynnäinen halu olla onnellinen. Se auttaa meitä pois pahasta, kohti hyvinvointia.

Ilo, onni ja tyytyväisyys kietoutuvat muiden tunteiden lailla aivojen pyrkimykseen pitää kehossa yllä tasapainoa. Tavoite on, että meistä tuntuisi kylläiseltä, virkeältä, levolliselta ja rakastetulta eikä nälkäiseltä, väsyneeltä, stressaantuneelta ja hylätyltä.

– Onnellisuutta syntyy, kun aivot summaavat jatkuvasti yhtäältä ihmisen yleistä kokemusta henkisestä hyvinvoinnistaan ja toisaalta kokemusta lyhyistä nautinnon hetkistä, kuten vaikkapa hyvästä ateriasta tai mukavasta yhdessäolosta muiden kanssa.

Optimismi auttaa

Myönteisessä ajattelussa on kyse pitkälti optimismista ja pessimismistä. 

– Voisi sanoa, että onnellisuus kertoo siitä, miltä tässä hetkessä tuntuu. Optimismi taas kertoo siitä, miltä tulevaisuus tuntuu, Nummenmaa erittelee.

Optimistille valoisa toiveikkuus on luontaista, koska hän odottaa elämältä hyvää ja uskoo itsensä. Pessimisti sen sijaan odottaa pahaa, epäilee kykyjään ja näkee asioista ennemmin kielteiset kuin myönteiset puolet. Turhaan ei sanota, että optimistille lasi on puoliksi täynnä ja pessimistille puoliksi tyhjä.

– Taipumus optimismiin tai pessimismiin riippuu osin perimästä, osin kasvatuksesta ja osin oppimisesta. Enemmistö ihmisistä on sekoitus sekä optimistia että pessimistiä, Pekka Mustonen kertoo.

Hän arvioi, että Elämä pelissä -ohjelman onnellisuuskyselyn 200 000 suomalaisesta noin 15 prosenttia osoittautui selkeästi pessimisteiksi ja vain muutama prosentti osoittautui niin sanotuiksi katkeriksi kyynikoiksi. Optimismi on siis voitolla.

– Ihmisellä on vahva kyky tyytyväisyyteen, Nummenmaa tietää.

– Emme esimerkiksi ajattele koko ajan, että asiat voisivat olla paremmin ja että voisimme olla rikkaampia, kauniimpia tai kuuluisampia. Olemme ison osan ajasta itse asiassa aika hyväntuulisia – ehkä jopa itse sitä huomaamatta.

Sydän voi hyvin

Tutkimukset ovat osoittaneet, että myönteinen elämänasenne vaikuttaa sekä elämänlaatuun että elinvuosien määrään. Onnellisuus voi vahvistaa esimerkiksi elimistön immuunijärjestelmää eli vastustuskykyä sairauksia vastaan.

– Optimistien terveys on yleensä parempi kuin pessimistien. He voivat elää useita vuosia pidempään kuin pessimistit ja sairastuvat harvemmin sydän- ja verisuonitauteihin, Mustonen kuvailee.

– Pitkäaikaisessa ahdistuksessa, vihassa ja stressissä elimistö joutuu olemaan koko ajan valmiustilassa, mikä kuormittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä, Nummenmaa selittää ilmiötä.

Optimisteilla on usein taitoja käsitellä arjen vastoinkäymisiä ja päästä eroon kuormittavista ja kielteisistä tunteista. He hankkivat pessimistejä enemmän tietoa sairauksien riskeistä ja valitsevat useammin elämäntapoja, jotka suojaavat terveyttä.

– Terveelliset elämäntavat, tupakoimattomuus, kohtuullinen alkoholin käyttö, liikunta, terveellinen ravitsemus ja stressistä palautuminen selittävät valtaosan optimistien korkeammasta eliniän ennusteesta, Mustonen kertoo.

Onnelliseksi ei kuitenkaan tulla tavoittelemalla onnea kiihkeästi. Silloin mikään ei tunnu riittävän onnelliselta, ja onni karkaa yhä kauemmas.

– Onnellisuuden sijasta tavoitteeksi kannattaa ajatella, että asiani ovat hyvin, Nummenmaa sanoo.

– Että minulla on ystäviä ja hyvä olo.


Optimisti odottaa elämältä hyvää ja uskoo itsensä. Silloin on helpompi olla onnellinen.

Onni kulkee keskushermostossa

Monet hormonit vaikuttavat onnellisuuden tunteeseen. Ne toimivat välittäjäaineina, jotka kuljettavat keskushermostossa viestejä hyvästä ja pahasta olosta. 

Tunnetuin välittäjäaineista on dopamiini, jota aivojen tyvitumakkeet tuottavat. Se saa ihmisen haluamaan asioita ja voi siksi myös edesauttaa riippuvuuksien syntymistä.

– Haluamisen lisäksi dopamiini liittyy keskeisesti motivaatioon, nautintoihin ja mielihyvään, Lauri Nummenmaa kertoo.

Mielihyvän tunteita aiheuttavat myös endorfiinit. Niitä erittyy muun muassa kestävyysliikunnassa, nukkuessa, nauraessa ja kivussa, jota ne lievittävät. Kosketus, hellyys ja esimerkiksi vauvan imettäminen lisäävät oksitosiinin eritystä ja serotoniini säätelee monella tavalla mielialaa.

– Meidän ei kuitenkaan kannata ajatella mekanistisesti, että yrittäisimme jotenkin lisätä mielihyvään liittyvien välittäjäaineiden eritystä, Lauri Nummenmaa sanoo.

– Niiden tasapaino löytyy keskittymällä siihen, mitkä tekijät pitävät elimistön hyvässä kunnossa.

Onnen hormonien reseptin Nummenmaa voisi kirjoittaa vaikka näin: syö terveellisesti, nuku ja liiku riittävästi, tapaa ystäviä ja tee työtä tai jotain muuta mielekästä.

– Jos haluaa olla onnellinen, näistä on hyvä aloittaa.


 Viisi harjoitusta 

Näe hyvää

Myönteinen elämänasenne vahvistuu, jos pystyy suuntaamaan ajatuksiaan harmeista, epäonnistumisista ja itsensä vertailusta niihin asioihin, jotka omassa elämässä ovat hyvin. Iltaisin voi miettiä, mitkä kolme asiaa tänään onnistuivat ja mistä se johtui. Tai kiitollisuuspäiväkirjaan voi listata kerran viikossa, kymmenen viikon ajan, viikon varrelta viisi asiaa, joista on kiitollinen.

Vähennä vatvomista

Ikävissä ajatuksissa kieriskely vahvistaa kielteistä ajattelua. Alkavan vatvomispyörteen voi yrittää katkaista sanomalla itselleen tiukasti stop ja kääntämällä huomionsa johonkin muuhun tekemiseen. Päivään voi myös varata puolen tunnin huolihetken, jolloin antaa itselleen luvan velloa mieltä painavissa asioissa. Muina aikoina voi todeta, että käsittelen tämän asian vasta huolihetken aikana.

Hengitä hitaasti

Kun ahdistus iskee, hidas uloshengitys rauhoittaa kiihtyneitä tunteita. Se vaikuttaa parasympaattiseen hermostoon, jota ihminen ei voi tahdollaan hallita. Myös meditointi ja mindfulness-tyyppisten tietoisuustaitojen harjoittelu lisäävät myönteisiä tunteita.

Löydä liikunta

Säännöllinen liikunta, etenkin kestävyysliikunta, lisää onnellisuuden tunteita ja lievittää stressiä, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Itselleen mieluisaa liikuntalajia ja -tapaa kannattaa etsiä sitkeästi.

Anna anteeksi

Tutkimuksissa on huomattu, että anteeksi antaminen vähentää monia kielteisiä ja lisää myönteisiä tunteita sekä parantaa fyysistä terveyttä ja ihmissuhteita. Myös itselleen on tärkeä antaa anteeksi.


Lue lisää:

  • Antti S. Mattila ja Pekka Aarninsalo: Onnentaidot. Kohti hyvää elämää. Duodecimin Onni-kirjasarja 2018.
  • Lauri Nummenmaa: Tunnekartasto. Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Tammi 2019.

 

 

 

Optimisti odottaa elämältä hyvää ja uskoo itsensä. Silloin on helpompi olla onnellinen.