Neuropaattinen kipu koettelee kärsivällisyyttä

8232
Kuvat: Janne Viinanen

Teksti: Pirkko Tuominen

Ääreishermojen rappeuma eli neuropatia on tavallisin diabeteksen lisäsairaus. Se voi joskus olla myös kivulias. Kipuja voidaan lievittää yksilöllisesti räätälöidyllä lääkehoidolla.

Diabetes aiheuttaa noin kolmasosalle diabeetikoista ääreishermoston toimintahäiriöitä. Ensin vaurioituvat yleensä kehon pisimpien hermojen kärkiosat. Diabeettinen neuropatia alkaa useimmiten jalkaterien tuntohäiriöinä, pistelynä, puutumisena, lihaskramppeina tai särkynä.

Myöhemmin kiputunto voi heikentyä tai hävitä. Silloin on vaikea havaita kiveä kengässä, lasinsirua jalkapohjassa tai jalkojen palelua pakkasessa. Jos sairaus etenee, asentotunto ja raajojen ääreisosien lihasvoima voivat huonontua.

– Yleisin diabeettisen neuropatian muoto on polyneuropatia. Se on ääreishermoston laaja-alainen sairaus, johon yleensä liittyy sekä tunto- että liikehermojen vaurioituminen. Myös autonominen hermosto saattaa häiriintyä. Taudin klassinen oire on sukka-hansikastyyppinen tuntopuutos, joka alkaa jalkateristä ja laajenee vuosien kuluessa ylemmäs. Kun oireet ovat säärien tai polvien tasolla, myös sormet ja kämmenet alkavat oireilla, dosentti, neurologi Maija Haanpää kuvailee.

Tärkein riskitekijä on korkea verensokeri. Vuosikausia jatkuneet liian korkeat verensokeriarvot lisäävät huomattavasti neuropatian vaaraa. Myös poikkeavat rasva-arvot, korkea verenpaine, ylipaino, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö suurentavat riskiä.

Huonoon sokeritasapainoon tai sokeritasapainon äkilliseen muutokseen voi joskus liittyä akuutti kivulias polyneuropatia.

– Se on melko harvinainen, äkillisesti alkava neuropatiamuoto, johon liittyy kova, polttava kipu jaloissa ja käsissä. Taudin ennuste on kuitenkin suotuisa, ja oireet korjaantuvat itsestään vuoden kuluessa.

 

Outoja oireita

Diabeettinen neuropatia on yksilöllinen sairaus. Vain puolella sitä sairastavista on oireita. Kun puutumista, särkyjä tai muita oireita ei ole, kiputunto alenee huomaamatta.

– Vaikka neuropatia olisi oireeton, sen havaitseminen määräaikaistarkastuksissa on tärkeää, jotta diabeetikko saa ohjeet jalkojen hoidosta ja kolhujen välttämisestä, Haanpää muistuttaa.

Oireinen sairaus puolestaan voi olla kivuton tai kivulias. Suurin osa neuropatiasta on kivutonta. Haanpään mukaan on epäselvää, miksi neuropatia on toisilla kivuton ja toisilla kivulias.

Diabeetikolla voi olla hyödytön neuropaattinen kipu, vaikka kolhuilta ja haavoilta suojaava normaali kiputunto on alentunut. Kipu voi tuntua jatkuvana poltteena tai särkynä tai sähköiskumaisina tuikkauksina. Raajat voivat olla poikkeuksellisen herkkiä ärsykkeille. Kosketus, lämpötilan muutos tai kevytkin mekaaninen paine saattaa pahentaa kipua.

– Sukkien tai yöpuvun pitäminen voi olla kivuliasta, seisominen tai käveleminen tuskallista. Potilaalla voi olla outoja tuntemuksia: kuin kävelisi pumpulin, hiekkapaperin tai sepelin päällä. Kipu pahenee usein iltaa kohden ja on pahimmillaan nukkumaanmenon aikaan. Vaivaan voi liittyä vielä levottomat jalat, mikä vaikeuttaa nukkumista entisestään, Haanpää luettelee.

Paras hoito: hyvä sokeritasapaino

Diabeettisen neuropatian hoidolla pyritään hidastamaan taudin etenemistä, lievittämään kipua, ehkäisemään jalkahaavaumia, vähentämään toimintahaittoja ja kohentamaan elämänlaatua. Jos oireita on, ne kannattaa ottaa puheeksi diabeteshoitajan tai lääkärin kanssa.

– Hyvän sokeritasapainon ylläpito on paras hoitokeino. Se jarruttaa tehokkaasti taudin etenemistä. Se on myös hyvä ehkäisykeino: hyvä sokeritasapaino pienentää neuropatiaan sairastumisen riskiä jopa 70 prosenttia, Haanpää muistuttaa.

Kipua hoidetaan pääasiassa lääkkeillä, mutta myös esimerkiksi liikunnalla. Mieluisa, itselle sopiva liikunta, joka ei pahenna oireita, auttaa hallitsemaan sekä sokeritasapainoa että kipua ja säilyttämään toimintakykyä. Jos kävely lisää oireita, kannattaa kokeilla jotain muuta lajia, esimerkiksi vesijuoksua.

Jos vaikeaa tuntopuutosta ei ole, kipuun voidaan kokeilla myös transkutaanista hermostimulaatiota, TNS-hoitoa. Siinä kipualuetta ärsytetään pienellä sähkövirralla, jolloin kosketusärsykkeet estävät kipuärsykkeiden etenemisen selkäytimestä aivoihin.

– Rentoutuminen, meditaatio, huomion suuntaaminen muihin asioihin sekä pahentavien tekijöiden välttäminen voivat jossain määrin auttaa. Usein myös tieto, mistä neuropatiakivussa on kyse, helpottaa tuskaa, Haanpää lisää.

Kipulääkitys löytyy kokeilemalla

Jos neuropatiakipu on kohtalaista tai kovaa ja häiritsee päivittäistä elämää tai yöunta, tarvitaan lääkehoitoa.

– Kun sairaus on todettu, potilaan ja lääkärin kannattaa keskustella lääkekokeilun aloittamisesta. Kokeilussa tarvitaan kärsivällisyyttä. Sopivaa annostusta ja oikeaa lääkettä ei välttämättä löydy heti, vaan kipujen taltuttamiseksi voi joutua kokeilemaan useita lääkkeitä, Haanpää sanoo.

Tulehduskipulääkkeet ja parasetamoli eivät auta neuropatiakipuun. Hoidossa käytetään masennuskipulääkkeitä, epilepsialääkkeitä, puudutevoidetta ja opioideja.

– Opioideja lukuun ottamatta kaikkia edellä mainittuja lääkkeitä voidaan kokeilla perusterveydenhuollossa tai diabetespoliklinikalla. Vahvemmat morfiinijohdannaiset lääkkeet suositellaan aloitettavaksi kipupoliklinikalla, Haanpää mainitsee.

Lääkkeet sopivat pitkäkestoiseen käyttöön, ja usein neuropatiakivun lääkehoito kestääkin lopun elämää. Lääkehoidon pituus askarruttaa monia potilaita, kuten monet muutkin kysymykset. Vaurioittaako lääke hermostoa? Muuttuuko psyyke? Onnistuuko seksi? Voiko ajaa autoa?

– Kaikista mietityttävistä asioista kannattaa kysyä rohkeasti lääkäriltä, Haanpää kannustaa.

Lääke valitaan ja annos räätälöidään yksilöllisesti. Lääkäri ottaa huomioon muut sairaudet ja lääkitykset, aiemmat lääkekokemukset, oireiden laadun, potilaan toiveet ja lääkekustannukset.

Kuukauden hoidon hinta hermokipulääkkeillä voi vaihdella kymmenestä eurosta sataan euroon. Lääkkeet ovat peruskorvattavia. Ylemmän erityiskorvauksen niistä voi saada vain vaikean masennuksen tai epilepsian hoitoon. Toisaalta, moni diabeetikko joutuu käyttämään useita lääkkeitä, ja lääkekatto saattaa ylittyä helpostikin.

– Jos yksi lääke auttaa osittain mutta riittämättömästi, harkitaan yhdistelmähoitoa lääkkeillä, jotka vaikuttavat eri mekanismeilla. Tavoite on, että kova kipu saadaan lievennettyä kohtalaiseksi, Haanpää sanoo.

Jalat_lasimurska_01_savy

 

Kivulias neuropatia yleisempää tyypin 2 diabeetikoilla
  • Diabetes on yleisin ääreishermojen rappeuman eli neuropatian aiheuttaja länsimaissa. Sen esiintyvyys kasvaa diabeteksen keston myötä. Tyypin 2 diabeetikoista noin puolella on joitakin neuropatian oireita 10 vuoden sairastamisen jälkeen, tyypin 1 diabeetikoista noin puolella 20 vuoden sairastamisen jälkeen.
  • Noin joka viidennellä tyypin 2 diabeetikolla on hermovaurioita jo silloin, kun diabetes todetaan. Verensokeri on ollut liian kauan koholla ja vaurioittanut hermoja.
  • Kivuliaasta polyneuropatiasta kärsii 26 prosenttia tyypin 2 diabeetikoista.
  • Nykyisin käytettävien lääkkeiden teho kivuliaassa diabeettisessa neuropatiassa on yleensä osittainen. Kivunlievitystä pidetään erinomaisena, jos kipu vähenee puoleen. Hyvän vasteen lääkkeistä saa noin joka kolmas potilas.
  • Jos muut keinot eivät auta, vaikeaa kipua voidaan helpottaa selkäydinstimulaattorilla. Leikkauksessa asennettavan laitteen antama sähkövirta salpaa kipuaistimuksen etenemisen aivoihin.

 

Huomio jalkoihin

Kaikki diabeetikot eivät kärsi neuropatiasta, mutta suuri osa jalkaongelmaisista kärsii. Diabeetikon jalkaongelman kavalin puoli on suojatunnon puute. Sen seuraukset on tärkeä ymmärtää. Jalka on aina vaarassa kolhiintua ja tulehtua huomaamatta. Jalassa voi olla metallilastu tai lasinsiru tai varvas voi olla tumma ja puoliksi kuoliossa, mutta diabeetikko ei kärsi kivusta ja odottaa vain vaivan menevän ohitse.

Suojaava kiputunto on korvattava omilla näköhavainnoilla: jalat on tarkistettava päivittäin, suojattava ne kunnolla, vältettävä paljain jaloin kävelyä ja hoidettava huolellisesti pienetkin naarmut.

Tuhoutunutta hermostoa ei voi enää palauttaa jalkaan, mutta verensokerin hyvällä hoidolla voi jarruttaa neuropatian etenemistä ja suojella jäljellä olevaa tuntoa.

1 KOMMENTTI

  1. Kumppanini on 75 vuotias nainen.
    Hän sai syöpään sädehoitoa 30 kertaa jonka jälkeen jalkapohjien kipu tuli.
    Sitä on nyt kestänyt kolme vuotta ja lisääntyy koko ajan.
    Aamuisin ei meinaa tulla kävelystä mitään ellei hiero kunnolla.
    Asumme Orimattilassa.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here