Teksti: Mari Vehmanen
Pitkän aikavälin verensokeritasosta kertova HbA1c-arvo antaa diabeetikolle arvokasta tietoa omahoidon tueksi. Kaikkea se ei kuitenkaan kerro.
Vuoden 2016 alusta HbA1c-arvot ilmoitetaan aina mmol/mol-arvoina, ei enää prosentteina: katso jutun perässä olevasta taulukosta, miten prosentti- ja mmol/mol-mittayksiköt vastaavat toisiaan.
Miksi HbA1c:n mittaaminen on tärkeä osa diabeteksen hoitoa, LT Johan Wadén Laakson sairaalasta?
– Omat verensokerinmittaukset ovat totta kai diabeetikolle äärimmäisen tärkeitä, mutta ne kertovat vain juuri senhetkisestä tilanteesta. HbA1c taas on keino saada laajempi kuva siitä, onko hoidon kokonaisuus kohdallaan ja mihin suuntaan hoitotasapaino menee.
– Parhaassa tapauksessa muutokset HbA1c-arvoissa antavat diabeetikolle arvokasta palautetta ja kannustavat häntä hiomaan omahoitoaan.
Mitä HbA1c ei kerro?
– HbA1c-arvo on keskiarvo. Kahdella diabeetikolla voi olla täsmälleen sama HbA1c-lukema, ja kuitenkin toisen verensokeri on pysynyt edeltävät viikot hyvin tasaisena ja toisella taas sahannut edestakaisin.
– Juuri tämän vuoksi diabeetikon itse tekemät päivittäiset mittaukset ovat tärkeitä.
Miksi HbA1c-lukema on joskus toisenlainen kuin omien verensokerinmittausten perusteella olettaisi?
– Useimmiten omaseuranta ja HbA1c ovat samassa linjassa, eikä HbA1c-arvo tule suurena yllätyksenä.
– Mutta toisinaan HbA1c tosiaan on korkeampi kuin diabeetikko odotti. Syynä voi olla, että hän on mittaillut verensokeria erityisesti silloin, kun hänellä on ollut matalan verensokerin tuntemuksia. Joku taas on ehkä mittaillut ahkerasti ennen aterioita, ja ruokailun jälkeiset korkeat verensokeriarvot ovat jääneet huomaamatta.
Voiko HbA1c-lukemia vertailla muiden kanssa?
– Diabeetikoiden ei kannatta asettaa HbA1c-arvojaan rinnakkain tai varsinkaan kilpailla niillä, vaikka esimerkiksi keskustelupalstoilla tätä tehdäänkin. Sokerin kertymisessä elimistöön on nimittäin yksilöllisiä, perinnöllisiä eroja, eikä vertaileminen ole siksi reilua.
– Perimän vaikutus on havaittu kaksosilla tehdyissä tutkimuksissa: identtisten kaksosten HbA1c-tasot ovat lähempänä toisiaan kuin ei-identtisten kaksosten.
– Lisäksi jotkut sairaudet tai lääkkeet voivat vaikuttaa HbA1c-lukemaan. Raudanpuuteanemia esimerkiksi nostaa HbA1c-arvoa, mikä saattaa selittää HbA1c-arvojen kohoamista raskauden aikana. Hemolyyttinen anemia puolestaan laskee HbA1c-lukemaa.
Kuinka varmasti HbA1c kertoo lisäsairauksien riskistä?
– Korkea HbA1c ja diabeteksen lisäsairaudet ovat väestötasolla vahvasti yhteydessä toisiinsa. Yksilötasolla vaikutus ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivainen. Jollakulla HbA1c saattaa olla katossa vuodesta toiseen, ja silti hän välttyy lisäsairauksilta – hänellä voi olla muita suojaavia tekijöitä. Toinen taas saa lisäsairauden hyvistä HbA1c-arvoista huolimatta.
– Joka tapauksessa turhan korkeita HbA1c-lukemia kannattaa ehdottomasti yrittää laskea. Tutkimusten mukaan esimerkiksi diabeettisen munuaistaudin eli nefropatian riskiä on siten mahdollista pienentää merkittävästi.
– Lisäksi tyypin 2 diabeetikoilla korkean HbA1c:n yhteys sydän- ja verisuonitauteihin on osoitettu useasti. Tyypin 1 diabeetikoilla tämä vaikutus ei ole yhtä selvä.
Onko olemassa yksi HbA1c-taso, johon kaikkien pitäisi pyrkiä?
– HbA1c-tavoitteissa on menty viime aikoina yhä yksilöllisempään suuntaan. Jokaisen diabeetikon kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa, mikä itselle olisi realistinen ja hyvä taso.
– Tablettihoitoinen, muutoin terve tyypin 2 diabeetikko voi yleensä tavoitella noin 50 mmol/mol:n lukemia (vanhoissa yksiköissä seitsemää prosenttia), sillä häntä eivät hypoglykemiat oikeastaan uhkaa.
– Tyypin 1 diabeetikolla tavoitteen ei tarvitse olla yhtä tiukka – varsinkaan jos hän saa herkästi hypoglykemioita. Hyvin matala HbA1c ei ole mikään itseisarvo, jos elämänlaatu kärsii sen vuoksi.
– Viimeaikaisissa tutkimuksissa on itse asiassa paljastunut, että toisinaan erittäin matalien HbA1c-arvojen tavoittelu voi olla suorastaan vaarallista. Iäkkäillä, pitkään sairastaneilla tyypin 2 diabeetikoilla HbA1c:n raju lasku lisäsi kuolleisuutta.
Teit väitöstutkimuksesi liikunnan vaikutuksista HbA1c-arvoihin. Mitä tutkimus paljasti?
– Muissa tutkimuksissa on huomattu, että tyypin 2 diabeetikoilla säännöllinen liikunta laskee selvästi HbA1c-tasoa. Omassa tutkimuksessani samanlaista vaikutusta ei kuitenkaan ollut havaittavissa tyypin 1 diabeetikoilla, varsinkaan miehillä.
– Liikunta saattaa jopa huonontaa tyypin 1 diabeetikon hoitotasapainoa, mikä voi johtua monista asioista. Treenatessa tulee ehkä tankattua hiilareita kaiken varalta turhankin paljon. Toisaalta hyvin rankka liikunta itsessään nostaa verensokeria.
– Tutkimukseni viesti tyypin 1 diabeetikoille ei silti missään nimessä ole, etteikö kannattaisi liikkua. Kuntoilulla on valtavasti hyviä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Mutta ei kannata pettyä, ellei HbA1c laske liikuntaharrastuksen aloittamisen jälkeen. Liikunnan ja omahoidon sovittaminen yhteen vaatii monesti vaivannäköä ja kokeiluita.
Juttu on ilmestynyt Diabetes-lehdessä 1-2/2010. Juttua on muokattu ajankohtaisemmaksi sen jälkeen.
Prosenteista millimooleiksi
HbA1c ilmoitetaan vuoden 2016 vuoden alusta lähtien aina mmol/mol-arvoina, ei enää prosentteina. Joissakin laboratorioissa uudet mittayksiköt ovat olleet käytössä jo vuodesta 2010 saakka.
mmol/mol prosenttia
31 5,0
37 5,5
42 6,0
47 6,5
53 7,0
58 7,5
64 8,0
69 8,5
75 9,0
80 9,5
86 10,0
91 10,5
97 11,0
102 11,5
108 12,0
113 12,5
HbA1c mittaa sokerin kertymistä
– HbA1c-arvo kertoo, kuinka paljon sokeria veren punasolujen hemoglobiiniin on kertynyt. HbA1c mitataan verinäytteestä laboratoriossa.
– Mitä korkeampi ihmisen verensokeri on, sitä enemmän sokeria tarttuu elimistön kaikkien kudosten valkuaisaineisiin – muun muassa hemoglobiiniin. HbA1c siis kuvastaa koko elimistön sokeroitumista.
– Punasolujen elinkaari on noin kolme, neljä kuukautta. Tämän vuoksi HbA1c kertoo keskimääräisestä verensokeritasosta mittausta edeltävien 6–8 viikon ajalta. Varsinkin viimeisten 3–4 viikon arvot vaikuttavat HbA1c-lukemaan.
– Tyypin 1 diabeetikoilta HbA1c tutkitaan 3–6 kuukauden välein hoitotasapainosta ja yksilöllisestä tarpeesta riippuen. Tyypin 2 diabeetikoille riittää yleensä harvempi mittaustahti.
– Elimistön sokeroitumista olisi mahdollista tutkia muistakin valkuaisaineista, esimerkiksi veren fruktosamiineista. HbA1c-testi kuitenkin vakiintui käyttöön 1970–1980-lukujen taitteessa, koska se huomattiin laajoissa tutkimuksissa luotettavaksi mittaustavaksi.
