Teksti: Diabeteshoitaja Eija Sampolahti, Diabetesliitto
Verinäytteen otossa mittaustekniikalla on väliä tulosten luotettavuuden kannalta. Tutkimus ei ole vain mittauksen suorittamista, vaan siinä täytyy muistaa muutkin laatuun vaikuttavat tekijät. Niitä ovat muun muassa välineiden, näytteenottopaikan ja näytteen oikeanlainen käsittely, mittauslaitteen huolto- ja kalibrointi ja tulosten laadullinen arviointi.
Mikä on verensokerin oikea mittaustekniikka?
Verinäyte otetaan puhtaalta iholta, yleisimmin sormesta. Pese kädet kädenlämpöisellä vedellä näytteen ottokohdan puhdistamiseksi ja lämmittämiseksi. Erityisen tärkeää käsien pesu on, kun olet käsitellyt rasvaisia tai sokerisia ruokia, esimerkiksi hedelmiä. Desinfektioaineita ei saa käyttää ennen verensokerin mittausta.
Pyyhi ensimmäinen pisara pois, ja käytä vasta toinen pisara mittaukseen. Silloin ihon pinnalla olevat mahdolliset epäpuhtaudet eivät häiritse mittausta.
Käytä näytteenottopaikkoja mahdollisimman laajasti, ja vaihda pistoskohtaa usein. Kaikki sormet sopivat verinäytteen ottoon, mutta keskisormessa ja nimettömässä on paras verenkierto.
Valitse pistokohdaksi alue, jonka iho on terve ja muutenkin kunnossa. Käsien lämmittäminen ja pehmentäminen lämpimässä vedessä tai sormien jumppaaminen ja hierominen ennen näytteenottoa on suositeltavaa, jos sormesi ovat kovettuneet tai verenkierto huonoa. Näin varmistetaan tasalaatuinen näyte.
Sormenpäätä ei saa puristaa, jotta näytteeseen ei tule kudosnestettä. Kudosneste voi aiheuttaa virheellisiä tuloksia. Itselle sopiva näytteenottosyvyys löytyy harjoittelemalla.
Jos mahdollista, ole ennen verensokerin mittaamista hiljaa paikallasi 10–15 minuuttia, jotta verenkiertosi rauhoittuu.
Näytteenottokohtaan saattaa ilmestyä punoitusta tai kipua. Silloin siihen pistämistä kannattaa välttää, kunnes oireet helpottavat. Sormenpäiden tulehtuminen on harvinaista, mutta jos niin käy, on otettava heti yhteys lääkäriin. Säännöllinen käsien rasvaus edistää käsien hyvinvointia.
Näytteenottolaitteen ja verensokerimittarin valinnasta kannattaa keskustella diabeteshoitajan kanssa. Lapsille ja muille herkkäsormisille sopii näytteenottolaite, johon voi valita mahdollisimman pienen pistosyvyyden. Hyvä valinta voi olla myös laite, johon tarvittavan verimäärän voi ottaa esimerkiksi kyynärvarresta. Tällöin on muistettava vaihtaa kärkikappale käsivarsipistosta varten. Runsas käsivarren karvoitus pitää ajaa pois ennen näytteenottoa.
Mittaustekniikasta johtuvia virheellisiä tuloksia voi pyrkiä vähentämään mittaamalla verensokerin esimerkiksi kerran viikossa kaksi kertaa peräkkäin.
Mikä on paras näytteenottokohta?
Vilkkaan verenkierron vuoksi sormenpäiden sivu on paras näytteenottokohta. Näytettä ei kuitenkaan kannata ottaa aivan kynnen vierestä kynsivallintulehduksen estämiseksi.
Kun sormia käytetään esimerkiksi soittamiseen, elintarvikkeiden käsittelemiseen ilman suojakäsineitä tai työhön, jossa kädet likaantuvat, näyte kannattaa ottaa muualta kuin sormista, yleisimmin käsivarresta tai kämmenen peukalonpuoleisesta reunasta. Mittaus muualta kuin sormenpäistä saattaa olla tarpeen myös silloin, kun sormet ovat poikkeuksellisen arat, sormien verenkierto on huonoa tai sormenpäiden iho on kovettunut.
Matalat verensokeriarvot ovat luotettavia vain sormenpäästä mitattuna. Esimerkiksi käsivarresta mitatut verensokeriarvot voivat olla virheellisen korkeita: verensokerin lasku näkyy käsivarren alueella myöhemmin kuin sormenpäässä.
Näytteen ottamista peukalosta ja etusormesta kannattaa vähän rajoittaa, koska ne ovat tarttumasormia. Varpaat ovat alttiita tulehduksille, joten niistä näytteenottoa ei suositella.
Miten varmistan verensokerimittarin luotettavuuden?
Verensokerimittarin käyttöohjeisiin kannattaa tutustua tarkkaan ja harjoitella mittarin käyttöä myös diabeteshoitajan kanssa. Jos hoitopaikassa on tarjolla useammanlaisia verensokerimittareita, niitä kannattaa kokeilla ennen oman mittarin valintaa, koska laitteiden käytettävyydessä on eroja. Käsien heikko puristusvoima tai kömpelyys tai huono näkö voivat asettaa rajoituksensa verensokerimittarin valintaan.
Omaseurannassa käytettävien mittareiden tarkkuutta pitää arvioida vuosittain vertaamalla mittarista saatuja tuloksia laboratoriotuloksiin. Tulokset saavat poiketa korkeintaan 15 prosenttia alas- tai ylöspäin, mutta tavoitteena on 10 prosentin tarkkuus.
Mittarin luotettavuutta voidaan arvioida diabeteshoitajan vastaanotolla tai laboratoriossa mittaamalla verensokeri samanaikaisesti sormenpäästä ja laskimonäytteestä.
Verensokerimittari ei saa likaantua. Jos mittari on ollut kylmässä ennen mittausta, sen pitää antaa lämmetä ennen käyttöönottoa.
Miten liuskoja ja lansetteja käsitellään?
Liuskojen oikea säilytys ja käsittely on tärkeää mittaustuloksen tarkkuuden kannalta. Noudata liuskapakkauksissa olevia tarkkoja ohjeita huolellisesti.
Liuskat ovat joko yksittäispakattuja tai purkissa. Ne pitää säilyttää alkuperäisissä pakkauksissa 2–30 asteen lämpötilassa, suoralta auringonvalolta ja kosteudelta suojassa. Jos liuskat ovat purkissa ja siinä on kuivatusaine, sitä ei saa ottaa pois. Liuskapurkin kansi pitää sulkea heti, kun liuska on otettu purkista. Liuskoja ei saa käyttää viimeisen käyttöpäivän jälkeen.
Liuskoja saa käsitellä vain puhtain ja kuivin käsin. Kalibroi liuskaerä laitevalmistajan ohjeen mukaan, ellei mittari tee sitä itse automaattisesti.
Lansetteja voi käyttää useita kertoja vain, jos on huolehdittu niiden hyvästä hygieniasta. Lähtökohtaisesti ne on kuitenkin tarkoitettu yhtä pistosta varten.
Jos mittaustulos tuntuu epäluotettavalta
Jos verensokerimittarin ilmoittama tulos tuntuu epäluotettavalta tilanteeseen ja omaan vointiin verrattuna, verensokeri kannattaa mitata välittömästi uudestaan. Samalla kannattaa käydä läpi mielessään, mikä on mahdollisesti mennyt pieleen.
Liian alhainen mittaustulos voi johtua siitä, että näytemäärä on ollut liian pieni tai liuskat, mittari tai lämpötila ovat liian kylmiä. Syynä voi olla myös se, että liuskoja on säilytetty avoimessa purkissa, tai näytteenottosormea on puristeltu.
Liian korkea tulos voi johtua siitä, että verta on joka puolella liuskaa, mittari on likainen tai liuskat ovat vanhentuneet. Liian korkean tuloksen voi saada myös, kun sormet ovat sokeriset tai mittausta on vääristänyt esimerkiksi hedelmien käsittely, käsivoiteet tai käsihuuhde.
Miten tiedot kirjataan?
Mittaustulokset kannattaa kirjata heti tai ainakin mahdollisimman pian mittauksen jälkeen omaseurantavihkoon tai tietokoneelle. Samana ajankohtana mitatut tulokset kirjataan allekkain.
Verensokerin mittaustulosten rinnalle kannattaa ainakin ajoittain lisätä myös tietoja poikkeavista insuliiniannoksista, aterioiden hiilihydraattimääristä ja liikunnasta. Tyypin 2 diabeetikon kannattaa kirjata tavanomaisesta olennaisesti poikkeavat insuliiniannokset, pikakorjaukset, liikunta ja sairauspäivät. Hiilihydraattilaskentaa vasta opettelevan kannattaa kirjata myös hiilihydraattimäärät ja niille pistetyt ateriainsuliinimäärät. Paino ja verenpaine kirjataan viikoittain.
