Yhä useampi nukkuu CPAP-laitteen kanssa

Yhä useampi nukkuu CPAP-laitteen kanssa

Uniapneaa sairastavissa on miehiä ja naisia, aikuisia ja lapsia. Kuvat: Marja Haapio

Teksti: Helena Hyvärinen

Uniapneaa on alettu hoitaa laaja-alaisesti vasta 80-luvulta alkaen. Hoidon tavoitteena on poistaa oireet ja ehkäistä niiden vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön. Koska hoito perustuu omahoitoon, uniapneaan pystyy vaikuttamaan paljon omilla valinnoillaan.

Uniapnean hoito määräytyy aina yksilöllisesti, koska tautia sairastavissa on kaiken ikäisiä ja kokoisia ihmisiä, joista osalla on muitakin sairauksia. Lievän ja joskus vaikeankin uniapnean hoitamiseksi voi riittää laihduttaminen, jos oireet johtuvat ylipainosta. Apua on myös alkoholin käytön ja tupakoinnin vähentämisestä.

Nielun avarrusleikkauksista kuorsauksen ja uniapnean hoitona on alettu luopua, koska hyödyt ovat osoittautuneet epävarmoiksi ja lyhytaikaisiksi. Kun alaleukaa tuodaan eteenpäin joko apneakiskon tai alaleuan leikkauksen avulla, kielen painuminen kiinni takanieluun voidaan estää, jolloin myös uniapnea estyy. Lisää tilaa hengitysteille saadaan, kun sekä ylä- että alaleukaa tuodaan leikkauksen avulla eteenpäin.

Tärkein keskivaikean ja vaikean obstruktiivisen (ilmatiehyet tukkivan) uniapnean hoitomenetelmä on CPAP-ylipainehoito (Continious Positive Airway Pressure). Se sopii noin kahdelle uniapneaa sairastavalle kolmesta. Siinä hengittäminen tapahtuu nenämaskin kautta, jolloin laitteen muoviletkun kautta ylähengitysteihin johdettu ilmanpaine pitää hengitystiet auki unen aikana.

Hengitystiet tukkeutuvat helpoimmin, kun nukutaan selällään, koska nielu on silloin kapeimmillaan. Jos katkoja esiintyy vain selinmakuulla, apneat voidaan estää selinmakuun estävän apneavyön avulla. Jotkut korvaavat sen kiinnittämällä yöasun selkäpuolelle tennispallon.

Elämänlaatu voi kohentua kertaheitolla

CPAP-hoidon ensivaikutus on usein dramaattinen. Päiväväsymys saattaa kadota jo 1–2 hyvin nukutun yön jälkeen, koska hengityskatkot eivät enää häiritse yöunta. Mieliala ja työkyky kohenevat, kiinnostus seksiä kohtaan palaa ja tarkkaavaisuus liikenteessä paranee. Läheisten kannalta helpottavaa on se, että kuorsaaminen loppuu. Nykyaikaisten CPAP-laitteiden hiljainen hyrinä häiritsee enää harvoin kenenkään unta.

CPAP-laite ei paranna uniapneaa. Siksi laitetta pitää käyttää säännöllisesti joka yö vähintään 4–6 tuntia.

Jos laitteen käyttö stressaa, eikä uniapneaa poteva koe saavansa siitä apua, hoidosta ei todennäköisesti ole hyötyä myöskään sydän- ja verisuonisairauksien riskien vähentämisen kannalta. Uniapnea voi johtua tällöin muusta autonomisen hermoston sympaattisen osion yliaktiivisuudesta. Taustalla voi olla sydämen laajentuma, johon liittyvät niin sanonut sentraaliset apneat voidaan hoitaa tarkoitusta varten kehitetyllä kaksoispaineventilaattorilla. Autonomisen hermoston häiriö on yhteydessä muihinkin sairauksiin, kuten metabolisen oireyhtymän kehittymiseen.

Uniapnean hoidossa tarvittavan CPAP-laitteen saa korvauksetta pitkäaikaislainaksi erikoissairaanhoidosta. Esimerkiksi Tampereella uniapnea-diagnoosin saanut kutsutaan TAYS:n unipoliklinikalle, jossa hänelle valitaan laite ja nenään parhaiten istuva naamari. Jos naamari vuotaa tai puristaa ihoa, se voidaan joutua vaihtamaan.

Tarjolla erilaista tukea

Uniapnean hoitoon tarvittavat elämäntapamuutokset ja CPAP-laitteen käyttö saattavat tuoda elämään lisästressiä, ja silloin uniapneaa potevan kannattaa lähteä hakemaan tietoa, tukea ja motivaatiota Kelan maksuttomilta kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseilta. Tukea saa myös paikallisen hengitysyhdistyksen vertaistukiryhmästä, jossa voi jutella vaikeistakin asioista samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Vertaistukea löytyy myös www.hengitysliitto.fi -sivuilta.

Asiantuntijana keuhkosairauksien erikoislääkäri,
fysiologian dosentti Olli Polo


Sinut maskin kanssa

Järjestöaktiivi Seppo Koivumäki on vetänyt seitsemän vuotta uniapneapotilaiden vertaistukiryhmää Tampereen Hengitysyhdistyksessä. Yksi yleisimpiä hänelle esitettyjä kysymyksiä on, kuinka kauan kestää tottua CPAP-laitteen kanssa nukkumiseen.

On tärkeää, että uniapneamaski on juuri sopivan kokoinen ja oikein säädetty.
On tärkeää, että uniapneamaski on juuri sopivan kokoinen ja oikein säädetty.

– Vastaukseni on, että kolmesta päivästä kolmeen vuoteen. Ihmiset asennoituvat laitteeseen eri tavalla. Jotkut tottuvat siihen heti, jotkut pelästyvät jo letkun ja maskin näkemisestä. Joidenkin sopeutumista jarruttaa se, ettei sopivaa maskia löydy heti. On myös ihmisiä, jotka eivät pysty käyttämään laitetta, koska heillä on suljetun paikan kammo, Koivumäki kertoo.

Hänestä laitteen käytössä on tärkeintä se, että maski on oikean kokoinen ja säädetty oikein ja että sitä käyttävä on valmis sietämään pientä epämukavuutta. Molempia tarvitaan, jotta maskin kanssa tulee sinuiksi.

– Itse sain CPAP-hoidosta välittömästi avun, enkä luopuisi laitteesta enää mistään hinnasta, Koivumäki sanoo.

Hänen uniapneadiagnoosiaan edelsi se tavallinen tarina: miehen äänekäs kuorsaus ja hengityskatkokset valvottivat ennen kaikkea vaimoa. Tosin yöt eivät olleet helppoja Koivumäellekään, joka luuli oireiden johtuvat työstressistä.

– Heräsin monesti siihen, että sydän hakkasi ja yläkroppa ui hiessä. Minun oli usein noustava ylös ja juotava vettä, sillä olo alkoi helpottaa vasta kun sain kävellessäni kunnolla happea.

Sydämen ylirasitus ehti johtaa Koivumäellä rytmihäiriöihin, jotka saatiin hyvään hoitotasapinoon CPAP-hoidon ja lääkityksen avulla.

– Käytän CPAP-hoidon tukena laitteeseen kiinnitettävää kostutinta, koska nenän ja suun kuivuminen saivat minut jatkuvasti aivastelemaan, Koivumäki kuvailee.

Koska CPAP-hoidossa käytettävät laitteet ja maskit kehittyvät koko ajan, Koivumäki kutsuu vertaistukiryhmään kerran vuodessa laite-esittelijän kertomaan alan uutuuksista.

– Vertaistukiryhmässä on käynyt puhumassa monena vuonna uniapneaan erikoistunut lääkäri, ja olemme voineet esittää hänelle uniapneaan liittyviä kysymyksiä.


 

Mikä uniapnea?

Suomessa on 200 000–400 000 uniapneaa sairastavaa – puolet heistä sairastaa sitä tietämättään. Joukossa on aikuisten lisäksi pikkuvauvoja sekä entistä enemmän nuoria, joiden uniapnea liittyy joko purentavikoihin tai ylipainoon.

Unenaikaiset hengityskatkokset eli apneajaksot syntyvät, kun nielun alueen lihakset rentoutuvat unen aikana ja rakenteellisesti normaalia ahtaammat ylähengitystiet painuvat kiinni, jolloin ilmanvirran kulku estyy. Katkokset, joita voi esiintyä yön aikana satoja, voivat kestää kymmenestä sekunnista yli minuuttiin. Katkoksen aikana veren happipitoisuus vähenee ja hiilidioksidipitoisuus lisääntyy. Aivot reagoivat tähän automaattisesti havahtumisreaktiolla, ja ihminen alkaa jälleen hengittää. Monet uniapneaa sairastavat kuorsaavat äänekkäästi, mutta kuorsausta voi esiintyä ilman uniapneaakin.

Ihminen ei yleensä muista hengityskatkosten aiheuttamia yöllisiä heräämisiä. Uni kuitenkin häiriintyy, ja sydän joutuu työskentelemään kuin valvetilassa. Tämän seurauksena verenpaine ja stressihormonien määrä kohoavat. Uniapnean tyypillisiä oireita ovat yöhikoilu, yölliset vessassa käynnit ja aamupäänsärky. Koska unenlaatu kärsii, ihminen on päiväsaikaan väsynyt ja nukahtelee helposti. Muita oireita ovat keskittymiskyvyttömyys, muistamattomuus ja saamattomuus.

Hoitamaton uniapnea heikentää diabeteksen hoitotasapainoa ja lisää diabeteksen lisäsairauksien, kuten korkean verenpaineen, aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä. Hoitoon hakeutumista hidastaa usein se, että ihminen tottuu oireisiinsa tai pitää niitä normaaliin ikääntymiseen liittyvinä eikä osaa epäillä uniapneaa.

Unitutkimus voidaan tehdä kotona

Uniapneatutkimukseen pääsee lääkärin lähetteellä. Unen seuraaminen tapahtuu yleensä kotiin saatavalla rekisteröintilaitteella, joka mittaa yön ajan nukkujan hengitysliikkeitä, kuorsausta ja veren happipitoisuutta.

Kotona kerätyt tiedot puretaan unipoliklinikalla, kun laite palautetaan sinne. Jos katkoksia esiintyy keskimäärin 5–15 kertaa tunnissa, kyseessä on lievä uniapnea. 16–30 katkosta tunnissa merkitsee keskivaikeaa ja yli 30 katkosta vaikeaa uniapneaa. Lähes kaikilla ihmisillä esiintyy hengityskatkoksia, mutta niiden määrä jää alle viiteen tunnissa. Myös katkojen kestolla ja veren happipitoisuuden laskulla on merkitystä määriteltäessä sairauden vaikeusastetta ja hoitotarvetta.

3 Kommenttia

  1. Hei
    Minulle kävi myös niin etten tiennyt sairauksestani mitään minulla todettiin erittäin vaikea uniapnea.
    Sain cpap-laitteen kotiin se minua tässä askarruttaa,kun lääkäri laittoi että maskia pidetään 4-5-tuntia yössä.
    Minulla on ollut laite kolme yötä ja ensimmäinen yä meni joten kuten,mutta seuraavana yönä nukuin peräti 9tuntia ilman yöllistä heräämistä.Pidänköhän minä liian pitkään tätä kojetta.

    • Moi
      Toi sun lääkärisi varmaan tarkoitti että laitetta tarvitsee pitää minimissään 4-5 tuntia yössä jotta siitä saisi täyden hyödyn!!

  2. En ymmärrä lääkärisi kommenttia!

    Minulla on ollut cpap-laite jo 7 vuotta.

    Mieleeni ei tulisikaan yrittää nukkua osaa yötä, ilman laitetta.

    Kun olin 2,5v sitten viimeksi unihoitajalla, hoitaja kehui, että hyvä
    ”vain 3 yötä niin, että laitetta ei käytetty ja keskimääräiset unet yli 6h joka kerta”

    Ole huoleti! -ei konetta voi liikaa pitää…..

Kirjoita kommentti