Hoitotarvikkeiden laadussa puutteita

893
Kuva: Pekka Rahkonen

Teksti: Mari Vehmanen

Diabetesliiton selvitys kertoo, että diabeetikoiden ääni ei useinkaan kuulu hoitotarvikkeiden kilpailutuksessa. Pieni säästö voi vaikeuttaa omahoitoa merkittävästi.

Edullinen hinta jyrää helposti muut kriteerit, kun kunnat kilpailuttavat diabeteksen hoitotarvikkeita. Terveystieteiden opiskelija Annika Helinin Diabetesliitolle viime keväänä toteuttama selvitys kertoo, että valituiksi saattaa tulla huonolaatuisiksi osoittautuvia välineitä.

– Aina ei toteudu edes verensokerimittareiden kaikkein tärkein ominaisuus eli mittaustulosten luotettavuus. Joillakin tutkimuksen paikkakunnilla diabetesyhdistys ja -hoitajat ovat saaneet paljon palautetta, ettei valittu mittari näytä luotettavasti varsinkaan matalia sokeriarvoja, Annika Helin kertoo.

Selvityksessä oli mukana kuusi paikkakuntaa eri puolilta Suomea. Kunnista osa valittiin sillä perusteella, että hoitotarvikehankintojen tiedettiin olleen niissä ongelmallisia. Loput valikoituivat satunnaisesti.

Annika Helin keräsi näkemyksiä monelta taholta: paikallisista diabetesyhdistyksistä, diabeteshoitajilta, hankintapäätöksiin osallistuvilta virkamiehiltä ja tarvikkeiden maahantuojilta.

Harmia huonoista neuloista

Hoitotarvikeselvityksen ehkä suurin yllätys oli, että kaikissa mukana olleissa kunnissa diabeetikoilla on ongelmia insuliinikynien neulojen kanssa.

– Osa neuloista on tukossa jo paketista otettaessa tai katkeaa liian helposti. Neulat saattavat olla tylsiä tai karheita, jolloin ne satuttavat pistettäessä. Toisinaan neulat ja kynät eivät sovi keskenään kunnolla yhteen, mikä vaikeuttaa insuliinin tarkkaa annostelua, Annika Helin luettelee.

Hänen mielestään ongelmat kertovat ajattelutavasta, että neulojen kaltaisissa yksinkertaisissa tuotteissa ei olisi laatueroja. Käyttäjän näkökulmasta ne saattavat kuitenkin olla hyvin eritasoisia.

Pieni säästö voi aiheuttaa arjessa isoja ongelmia. Diabeetikot joutuvat kamppailemaan heikkolaatuisten neulojen kanssa monta kertaa päivässä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

– Pahimmillaan seurauksena on lapsen pistoskammo, Annika Helin mainitsee.

hoitovälineet2Vaihtoehtoja liian vähän

Selvityksen mukaan hankintapäätökset eivät myöskään takaa riittävää valinnanvaraa tai yksilöllisyyttä.

Diabetesliiton lääkärineuvosto suosittelee, että jokaisessa kunnassa olisi saatavilla 5–7 erilaista verensokerimittaria liuskoineen. Tämä määrä takaisi diabeetikolle mahdollisuuden valita itselleen sopiva mittari yhdessä hoitavien ammattilaisten kanssa.

Todellisuudessa niin sanotuille peruskäyttäjille ei monessa kunnassa ole osoitettu kuin yksi mittarimalli.

– Erityisryhmille eli lapsille, vanhuksille, reumaatikoille, näkövammaisille ja ammattilaisille on saatettu valita oma mittari heidän tarpeidensa mukaan, Annika Helin lisää.

Hänen mukaansa monesti hinta tuntuu lopulta ratkaisevan valinnan, vaikka eri vaihtoehtojen laatua ja eroavaisuuksia olisi selvitetty huolellisesti. Hankintaprosessin työläyden takia päätöksiä on lisäksi vaikea perua, vaikka ne osoittautuisivat vääriksi.

Valituista tarvikkeista ei kerätä palautetta systemaattisesti.

– Diabeetikot saattavat valittaa hoitajille toistuvasti huonoista neuloista tai epäluotettavista mittaustuloksista. Jää yksittäisten hoitajien vastuulle viedä tätä viestiä eteenpäin, Annika Helin kuvailee.

Yhdistykset mukaan

Miten hankintaa sitten tulisi selvityksen perusteella kehittää? Annika Helinin mukaan keskeistä olisi ottaa diabeetikot entistä vahvemmin mukaan valintaprosessiin. Verensokerimittareiden luotettavuutta testataan nykyisin lähinnä laboratoriotestein, ja käyttäjän näkökulma jää vähäiseksi.

– Diabeetikot voisivat koekäyttää eri mittarivaihtoehtoja, ja heidän näkemystensä pitäisi todella vaikuttaa valintaan. Myös paikallisten diabetesyhdistysten asiantuntemusta kannattaisi hyödyntää – selvityksen perusteella yhdistyksissä on halua ja valmiutta osallistua hankintaprosesseihin, Annika Helin sanoo.

Lisäksi diabeetikoiden palautetta jo tehdyistä tarvikevalinnoista pitäisi kerätä ja käsitellä järjestelmällisesti.

Ehkä kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin tarjota riittävästi valinnanvaraa. Diabeetikoiden voimakkaaseenkaan palautteeseen on vaikea reagoida, jos kunta on sitoutunut pitkäksi ajaksi yhteen mittarimalliin.

Annika Helin näkee selvityksen tuloksissa myös positiivisia merkkejä. Kunnissa on tahtoa kehittää hankintaa ja pyrkiä hyvään lopputulokseen.

– Vaikka kustannuksia on pakko ajatella, hankintoihin osallistuvat virkamiehet haluavat löytää hyviä, diabeetikkoja palvelevia ratkaisuja.


 

Mitä mieltä selvityksen tuloksista?

”Pidän ongelmana erityisesti sitä, että kilpailutukset ovat radikaalisti kaventaneet diabeetikoille tarjottavaa hoitotarvikevalikoimaa. Monelta valinnan mahdollisuus on evätty kokonaan.

Hoitotarvikkeiden soveltuvuuteen kohderyhmälleen tulisi kiinnittää huomiota. Olisi hyvä järjestää koekäyttö osana hankintaprosessia. Hankintalaki ei tätä estä.”

Janne Juvakka
toiminnanjohtaja
Diabetesliitto

 

”Usein hankintaprosessin toteuttaa yksikkö, joka ei ole viranomainen. Tällöin hankinta-asiakirjoista ei tarvitse antaa tietoa muille kuin tarjouskilpailuun osallistuneille, eikä kansalaisten ole mahdollista valvoa julkisten varojen käyttöä ja tarkastella kriittisesti hankintaprosessia.

Diabetesliitto vaikuttaa kartoituksen tulosten avulla kilpailuttajiin. Liitto on käsitellyt kilpailutuksen ongelmia myös eduskunnan diabetesryhmässä.”

Riitta Vuorisalo
sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija
Diabetesliitto

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here