Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstämme arvioidaan nousevan nykyisestä 20 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Naisten keskimääräinen elinajanodote on jo 85 vuotta, miesten lähes 80.
Myös ikääntyneiden diabeetikoiden määrä ja elinajanodote kasvavat ilahduttavasti samalla. Tärkeää olisi, että ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävissä palveluissa aina kotisairaanhoidosta asumispalveluihin on valmius tukea kasvavaa ikääntyneiden diabeetikoiden joukkoa.
Melko usein väestön ikääntymisestä puhutaan negatiivisesti. Keskeinen näkökanta tässä ajattelussa on huoli vanhempien ikäryhmien aiheuttamasta taakasta taloudelle ja terveydenhuollolle.
Väestön ikääntyminen on kuitenkin kansanterveyden menestystarina. Elinajanodotteen kasvua on tavoiteltu aina. Väestön ikääntyminen on iloinen asia. Ongelma ei ole ikääntymisessä vaan siinä, että ikärakenteen muutoksen mukana lasten ja työikäisen väestön suhteellinen määrä vähenee. Väestöpyramidimme alaosaa pitäisi siis onnistua leventämään.
Ikääntyneiden asiat ovat Suomessa nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Valtaosa heistä kokee terveydentilansa hyväksi tai melko hyväksi. Ikääntyneet ovat aktiivisia ja elinvoimaisia. He ovat sosiaalisia ja auttavat myös lähipiiriään ja ystäviään. Useimmilla menee hyvin, mutta tämä ei koske kaikkia. Terveyserot ovat merkittäviä.
Meillä on keskuudessamme ikääntyneiden suuri joukko, jolla on paljon annettavaa myös järjestötoiminnassa. Iso osa diabetesyhdistyksistä toimii eläkkeellä olevien aktiivisten ihmisten ansiosta. Tästä kiitos kaikille heille.
Kehittyvä terveydenhuolto ja teknologia luovat alati uusia edellytyksiä hyvään arjessa suoriutumiseen, kun sairaudet ja ikääntyminen uhkaavat toimintakykyä. Teknologiasta ja erityisesti digitalisaatiosta puhuttaessa on huomattava, että niistä voi tulla myös eriarvoistavia tekijöitä. Jollekin jo laajakaistan kuukausimaksu saattaa olla liikaa.
Teknologian avulla on mahdollista parantaa omahoitoa, kotona selviytymistä, elämänlaatua ja palvelujen saatavuutta. Yhteyksien pitäminen läheisiin ja hoitohenkilökuntaan ja vuorovaikutus heidän kanssaan helpottuvat. Ovatpa monet diabetesyhdistyksetkin ottaneet digiloikan korona-aikana, ja toimintoja on siirretty ketterästi verkkoon.
Toivottavasti nykyinen moderni hoitoteknologia saadaan nopeammin sitä haluavien ja tarvitsevien käyttöön ikään ja diabetestyyppiin katsomatta. Jos vaikka kävisi kuten matkapuhelinten kanssa: kalliista pienen piirin laitteesta tulee kaikille mahdollinen päivittäinen käyttöesine. Se olisi terveysteko ja monien elämänlaatuun myönteisesti vaikuttava asia.
Janne Juvakka
Diabetesliiton toiminnanjohtaja
janne.juvakka@diabetes.fi
Julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2020.