Tieteistarinoista todellisuuteen

Teksti: Mika Haulo

Vain viitisen vuotta sitten nykyiset teknologiauutiset olisivat olleet kuin lainauksia tieteistarinoista. Diabetesteknologia on mennyt niin nopeasti eteenpäin, että nanoteknologiasta ja 3d-tulostetuista sisäelimistä kertominen on jo tavanomaista uutisointia.

3d-tulostettu haima

Puolalainen tutkimusyksikkö kehittää 3d-tulostettavaa keinohaimaa. Ihan tavallisesta 3d-tulostuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan bioninen tulostus sisältää monenlaisia vaiheita, ja koko prosessi kestää vähintään useita päiviä. Valmis 3d-haima ei myöskään ole muodoltaan biologisen haiman näköinen tai kokoinen, vaan kyseessä on ohuen paperiarkin kaltainen tuotos.

Keinohaiman valmistus alkaa diabeetikon kantasolujen keräämisellä. Kaiken perustana ovat siis ihmisen omat solut, jotta hylkimisreaktiolta vältyttäisiin mahdollisimman hyvin. Kerättyjen kantasolujen annetaan monistua noin viikon ajan. Sen jälkeen niistä aletaan jalostaa glukagonia ja insuliinia tuottavia alfa- ja beetasoluja. Näistä soluista ja erityisistä rakenneosista saadaan materiaali tulostettavaa keinohaimaa varten. Jos kehitteillä oleva menetelmä olisi valmis ja käytössä, keinohaima istutettaisiin lopuksi takaisin diabeetikon elimistöön, jossa se toimisi alkuperäisen haiman tavoin.

Tutkimusprojektin henkilökunnan mukaan he onnistuivat luomaan maaliskuussa ensimmäisen prototyypin, joka toimi odotusten mukaisesti. Seuraavaksi vuorossa on lisää kokeita ja teknologian toimivuuden varmistamista. Alku on siis lupaava, mutta luonnollisesti näin mullistavan teknologian päätyminen varsinaiseksi hoitomuodoksi kestää vielä vuosia.

Nanoteknologiasta apua insuliinihoitoon

Ulkoisesti annostellussa insuliinissa piilee yksi merkittävä heikkous: se ei pääse juurikaan vaikuttamaan maksassa, kuten terveen elimistön erittämä luontainen insuliini. Tämä onkin ehkä suurin yksittäinen syy, miksi diabeteksen insuliinihoito on niin vaikeaa.

Ongelman eliminoimiseksi on kehitteillä nanoteknologiaa. Kyseessä on eräänlainen insuliinivalmisteiden lisäaine, joka vaikuttaa molekyylitasolla ja vähentää insuliinimolekyylien imeytymistä rasva- ja lihaskudoksiin. Tällä tavoin entistä suurempi osa insuliinista pääsee maksaan asti.

Lisäaine ei muuta insuliinin toimintaa tai vaikutusprofiilia. Samaa lisäainetta voidaan käyttää erimerkkisten insuliinivalmisteiden kanssa. Se myös sopii käytettäväksi sekä pitkä- että lyhytvaikutteisten insuliinien kanssa riippumatta siitä, tapahtuuko annostelu insuliinikynällä vai -pumpulla.

Vaikka lisäaineen tarkoitus on tavallaan hidastaa insuliinin imeytymistä, on alustavissa tutkimuksissa havaittu, että insuliinin vaikutus nopeutuu, kun isompi osa insuliinista vaikuttaa maksan kautta.

Lisäaineen toinen tutkimuskierros on alkanut keväällä 2019, ja kolmas vaihe on ajoitettu vuoden 2020 alkupuolelle. Tämänhetkisten toiveiden mukaan lisävalmiste saataisiin markkinoille vuoden 2022 aikana.

Julkaistu Diabetes-lehdessä 4/2019


 

Aiemmat artikkelit: