Teknologialla stigmaa vastaan

Osa diabeetikoista tuntee häpeää omasta sairaudestaan ja sen hoitamisesta muiden nähden. Leimaamista on monenlaista, ja joskus se ilmenee muiden arvosteluna vaikkapa diabeetikon painoa tai ruokavalintoja kohtaan.

Diatribe-verkkolehden artikkeli kertoo, että muiden kielteisen asennoitumisen on havaittu heikentävän diabetesta sairastavan hoitotasapainoa. Ratkaisuksi tähän ongelmaan ehdotetaan muun muassa ohjeistusta siitä, mitä sanoja ja sanontoja diabeteksesta ja sen hoidosta olisi hyvä käyttää, julkisia kampanjoita ja jopa lakeja ja säädöksiä. Mutta hoitovälineiden laadusta ja tyylistä ei puhuta sanallakaan.

Asia tuli mieleeni, kun näin Intuity Medical -yhtiön lanseeraaman Pogo-verensokerimittarin. Kyseessä on samankaltainen integroitu verensokerimittari kuin kymmenisen vuotta sitten Suomen markkinoille tullut Mendor Discreet. Pogoon asetetaan eräänlainen kasetti, joka sisältää kymmenen mittaliuskaa ja lansettia. Mittaus tapahtuu kirjaimellisesti napin painalluksella: napin keskellä on reikä, josta lansetti pistää reiän sormeen ja tuo mittausliuskan veritipalle. Laitteessa on iso värinäyttö, jolle mittaustulos ilmestyy, ja Bluetooth-yhteys tiedonsiirtoa varten.

Pogo ei ole ensimmäinen näin toimiva verensokerimittari, mutta se on ennen kaikkea helppokäyttöinen ja näyttää hienolta. Sen käyttökustannukset ovat tosin luultavasti tavallista verensokerimittaria suuremmat. Mendor Discreet katosi kaikessa hiljaisuudessa Suomen markkinoilta joitakin vuosia sitten, ja muistelen että diabeteshoitajani olisi kertonut minulle, että syynä tähän oli laitteen hinta. 

Tyylikkyys lisää osaltaan käyttömukavauutta

On helppo vaatia muita ihmisiä muuttamaan käyttämiään ilmaisuja ja samalla unohtaa terveydenhuollon sisäiset ongelmat. Suomessa diabeetikko tuntuu olevaan kuluerä, vaikka sitä ei aina haluta sanoa ääneen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että hoitovälineissä ei ole käytännössä yhtään valinnanvaraa, vaan terveydenhuolto tarjoaa sitä laitetta, jonka toimittaja pyytää pienintä hintaa. Kun diabeetikoiden mieliin iskostetaan jopa omassa hoitopaikassa, että he ansaitsevat vain halvinta mahdollista, diabetekseen liittyvä stigma voimistuu.

Oli kyse sitten diabetesteknologiasta, kännyköistä, kelloista, tietotekniikasta tai mistä tahansa teknisestä kapistuksesta, tyylikkyys ja helppokäyttöisyys tuottavat jännää mielihyvää. Tämä nähtiin esimerkiksi ensimmäisen iPhonen kanssa: se oli teknisesti kömpelö, mutta tyylikkyytensä ja Applen tuotteisiin liittyvän positiivisen mielikuvan ansiosta siitä tuli nopeasti markkinoita hallinneen Nokian kännyköitä suositumpi. 

Miksi siis hoitovälineiden estetiikkaa ja helppokäyttöisyyttä ei juurikaan arvosteta? Tätä voi joku kutsua turhamaisuudeksi, mutta jos diabeetikot olisivat suorastaan ylpeitä glukoosisensorinsa tai insuliinipumppunsa ulkonäöstä ja käyttömukavuudesta, he eivät ehkä häpeäisi ottaa niitä esille muiden ihmisten seurassa. Tuskin ihmiset vain huvin vuoksi tilaavat netistä erilaisia tarroja käsivarsissaan olevien sensoreiden koristeeksi.

Diabetesteknologia saattaisi ratkoa ongelmia, joiden ei ehkä koskaan ole ajateltu olevan teknologian ratkaistavissa, mutta se vaatii, että yhteiskunta lakkaa kasaamasta esteitä sen eteen.

 


Aiemmat artikkelit: