Syksy jakaa voimakkaasti ihmisten mielipiteitä. Osa pitää sitä lempivuodenaikanaan, ja he ovat lomien jälkeen täynnä puhtia monenlaiseen tekemiseen ja jopa jonkin uuden aloittamiseen. Osaa taas kesän loppuminen surettaa: ilmat kylmenevät, valo vähenee ja luonto asettautuu lepoon. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kirpeät, kuulaat syksypäivät vielä menettelevät, mutta vääjäämätön pimeyden lisääntyminen ja vihreyden katoaminen tuntuu lohduttomalta.
Työelämässä syksy on väliarviointien ja uuden suunnittelun aikaa. Myös me Diabetesliitossa tarkastelemme toimintasuunnitelman toteutumista, aherramme loppuvuoden tavoitteiden parissa ja suunnittelemme seuraavaa vuotta. Koronapandemia haastaa tätä työtä nyt aika tavalla. Uskallammeko suunnitella rohkeasti kasvokkaisia tapaamisia ja järjestää kursseja ja tapahtumia entiseen tapaan, vai pelaammeko varman päälle ja panostamme verkon kautta tapahtuvaan toimintaan? Tuntuu kuin seisoisimme tasapainolaudalla ja ponnistelisimme kieli keskellä suuta pysyäksemme sillä. Jatkuvassa epävarmuudessa oleminen verottaa voimavaroja.
Korona-aika on haastanut meitä tulevaisuuden epävarmuuden lisäksi myös muilla tavoilla. Sosiaalinen eristäytyminen ja etäisyyksien pitäminen on ollut helppoa ihmisille, jotka eivät tunne itseään kovin seurallisiksi muutenkaan, mutta koetelleet niitä, joille toisten ihmisten tapaaminen on yksi elämän tärkeimmistä voimanlähteistä. Pelko omasta tai läheisten sairastumisesta on vielä lisännyt henkistä kuormaa. Kestävyyttä tarvitaan siis edelleen.
Jotta tasapainoilu hyvien ja ikävien asioiden välillä onnistuu, se edellyttää, että välillä saa tankattua henkiset tankit täyteen positiivisuutta ja valoisampaa tulevaisuudenuskoa. Elämän eteen heittämiä haasteita kestää silloin paremmin. Esittelemme tässä lehdessä monenlaisia keinoja mielen ja kehon hyvinvoinnin lisäämiseen: kerromme muun muassa kosketuksen valtavasta voimasta ihmisen hyvinvoinnille ja siitä, miten tärkeää on tuntea myötätuntoa itseä kohtaan. Esittelemme myös miehen, joka lähti kävelemään halki Suomen pelkästään siitä riemusta, että pystyy taas kävelemään ja miehen, joka aktiivisesti päätti, että hän murehtimisen sijaan alkaa etsiä onnenpipanoita elämässä sekä nuoren miehen, joka löysi laulamisesta uuden suunnan elämälleen.
Myös yhteisöllisyys ja vertaisuus lisäävät hyvinvointia. Useimmat ihmiset saavat voimaa siitä, että voivat jakaa merkityksellisiä asioita toisen ihmisen kanssa. Tällainen ihminen voi löytyä omista läheisistä, harrastusryhmästä tai vertaistoiminnasta, kunhan siihen antaa tilaisuuden.
Heittäydytään siis kohti syksyä rohkeasti ja aistit avoinna. Annetaan elämälle mahdollisuus yllättää positiivisesti.
Sari Koski
Diabetesliiton kehittämispäällikkö
Julkaistu Diabetes-lehdessä 4/2021.