Hyvää elämää etsimässä

Kuva: Annika Rauhala
Kuva: Annika Rauhala

”Työmies A.N. otettiin Rantasalmen sairaalaan 19.X.23 Diabetes mellituksen ja asetonurian vuoksi. Tapaus osoittautui vaikeaksi, ruokajärjestyshoitoa itsepintaisesti uhmaavaksi. Tällöin pyysin apteekkariamme yrittämään saada insuliinia tapaustani varten, johon yritykseen hän auliisti ryhtyikin ja onnistui 10 päivän kuluessa saamaan Ruotsista Englannissa valmistettua insuliinia 500 yksikköä. – Käyttämäni insuliini tuli maksamaan 250 mk 100 yksikköä, joka riitti 3-4 päivää” (Weijo, Duodecim 1924).

Hyvä elämä merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita, nuorelle yhtä, vanhalle toista. Kaikilla on kuitenkin yhteiset aineelliset ja henkiset perustarpeet: kohtuullinen toimeentulo, kuuluminen johonkin joukkoon osana yhteisöä ja mahdollisuus toteuttaa itselle tärkeitä asioita. Kohtuullinen terveys on osa hyvää elämää. Terveys ei ole sairauden puutetta, vaan arjessa selviytymistä – elämän hallintaa ja sairauden kanssa toimeen tulemista.

Terveyden etsimisessä on monta tasoa ja toimijaa. Suomen Diabetesliitto on ollut vahva tekijä kaikilla tasoilla. Diabetes oli ensimmäinen tauti, jolle laadittiin valtakunnallinen hoitosuunnitelma. Siinä tähdennettiin potilasopetuksen ja sopeutumisvalmennuksen suurta merkitystä – ja ehdotettiin diabeteshoitajakoulutuksen käynnistämistä. Kitinää kuului monelta suunnalta, mutta hyvin kävi. Taitavat ja ammattinsa osaavat diabeteshoitajat ovat nyt moniammatillisen hoitoryhmän ydinjoukko toisten erityisosaajien rinnalla.

Liiton lääkärineuvoston aloitteesta suurella innolla kuljetettiin uuden tiedon soihtua ammattiväelle eri puolille Suomea. Vastaanotto oli yleensä hyvä, mutta ei aina. Viestinviejien nöyryys ei olisi ollut haitaksi rikkiviisauden rinnalla. Pahasti mentiin metsään, kun ei ymmärretty kakkostyypin diabeteksen vakavuutta.

Diabeteksen hoito on muuttunut ennen näkemättömällä tavalla siitä kun savonlinnalainen lääkäri antoi ensimmäisen insuliiniruiskeen potilaalleen. Tietoa on karttunut ja hoitovalikoima laajentunut.

Verensokerin kotimittaukset olivat aikanaan suuri keksintö yksilöllisen hoidon ja potilaan omatoimisuuden saralla. Se käänsi potilaan ja lääkärin välisen yksisuuntaisen suhteen keskinäiseksi kumppanuudeksi. Tiedettiin, mistä puhutaan. Hoidon tavoite on pysynyt samana: hyvä elämä omin ehdoin, oman diabeteksen ymmärrys ja haittojen ennaltaehkäisy.

Jokaisessa hoitosuhteessa on kaksi tasoa: älyllinen ja humanistinen. Älyllisyys tarkoittaa tutkittuun tietoon sitoutumista ja analyyttistä lähestymistapaa luonnontieteellisten merkkien kentällä. Humanistisella tasolla etsitään ihmistä ja luetaan hänen sisäistä kielioppiaan kertomusten, ilmeiden ja eleiden kautta.

Yhteistyön pohjana on avoin vuoropuhelu ja keskinäinen luottamus. Aito vuorovaikutus alkaa kuuntelemisesta ja eläytymisestä toisen asemaan.

Risto Pelkonen, arkkiatri

 

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here