Talven söpöläinen

Kuva: Esko Inberg

Teksti: Hanna Vilo

Joulukuussa metsäjänis on jo vaihtanut puhtaanvalkoiseen talviturkkiin. Jos maassa on lunta, sen jälkiin törmää usein varsinkin sekametsissä.

Jos talvisessa luonnossa järjestettäisiin suloisuuskilpailut, voittajaksi saattaisi hyvin selvitä metsäjänis. Valkoisessa talviturkissaan se on todellinen keskitalven hurmuri.

Tosin metsäjänikselle itselleen valkoisesta turkista saattaa olla haittaa erityisesti lumettomina aikoina. Tummasta maasta petoeläimet erottavat sen helposti, ja usein se päätyykin kettujen, ilvesten tai petolintujen ravinnoksi.

Lumiseen aikaan metsäjänis sulautuu erinomaisesti maastoon, jolloin se pystyy paremmin välttämään petoeläinten saalistusyritykset. Lumessa myös ihmisen on vaikeampi nähdä sitä, mutta sen jälkiin saattaa törmätä sitäkin useammin. Tyypillisesti metsäjänis jättää hankeen jäljen, jossa on kaksi isoa takakäpälän jälkeä rinnan ja sen perässä kaksi pienempää etukäpälän jälkeä peräkkäin.

Metsäjäniksen käpälät ovat kehittyneet lumella liikkumiseen. Sen takatassut ovat leveät, ja se pystyy levittämään niitä lumikenkämäisesti niin, että ne kantavat pehmeässäkin lumessa hyvin.

Metsäjäniksiin tai niiden jälkiin voi törmätä kaikkialla Suomessa erityisesti sekametsäalueilla. Ilmastonmuutoksen aiheuttama vähälumisuus ja mahdollisesti myös kettukantojen kasvu on viime vuosina vähentänyt niiden lukumäärää.

Juttu perustuu luontokuvaaja ja -asiantuntija Esko Inbergin haastatteluun.

 


 

Aiemmat Mennään luontoon -jutut:

Salaperäinen kiipeilijä
Hirvet haku päällä
Silmät sarvissa
Vapaan tanssin mestari
Kurren jäljillä
Sirot sorkkajalat
Joutsenten lumoa
Kappas, korento!
Kiikarit mukaan perhosjahtiin
Bongaa kosiva pöllö