Syömisen iloa!

Syömisen iloa!

laura-manninen

Tämän numeron teemana on yksi aikamme megatrendeistä, ruoka. Se kiinnostaa enemmän kuin koskaan. Siitä puhutaan, kirjoitetaan, tehdään tv-ohjelmia ja myös kiivaillaan. Ravinnon ympärillä muodostuu ilmiöitä ja rakentuu identiteettejä, liikkuu oikeaa ja väärää tietoa, syntyy ja kuolee ismejä. Ruoka on poliittista, se on henkilökohtaista, se on eettistä. Olet yhä enemmän sitä mitä syöt.

Vaikka syöminen tarjoaa mahtavia nautintoja, diabetesta sairastavan suhde ruokaan on usein monimutkaisempi kuin muiden. Suupaloihin saattaa liittyä alituinen tietoisuus niiden vaikutuksesta verensokeriin, verenpaineeseen ja painoon. Hyvä niin, tietyssä määrin. Mutta kaiken ravintotietouden ristitulessa voi olla vaikeaa pitää pää kylmänä.

Itse uskon syömisessä vanhaan viisauteen: kohtuus kaikessa. Jos syö keskimäärin terveellisesti, voi välillä herkutella hyvällä omallatunnolla. Uskon painonhallinnassa myös toiseen yksinkertaiseen teesiin: kun kuluttaa enemmän kuin syö, laihtuu.

Silloin ollaan väärillä raiteilla, kun syöminen muuttuu pelkäksi diabeteksen hoidoksi tai syyllisyyden aiheuttajaksi – välttämättömäksi pahaksi, joka tekee verensokerikäyrään ikäviä kupruja, hoitaa hypon tai saa vaatteet kiristämään. Onneksi apua on saatavilla, jos diabeetikon ruokasuhde muuttuu ongelmalliseksi.

On tuttua, että mieliala vaikuttaa syömiseen. Mutta kiinnostavaa ja lohdullista kyllä, yhteys toimii myös toisin päin: se mitä syömme, vaikuttaa mielialaamme. Mikä hellii kehoamme, tekee yleensä hyvää myös mielelle. Kala, kasvikset, marjat, hedelmät ja täysjyvävilja näyttäisivät suojaavan masennukselta. Tästä kerrotaan lisää jutussa sivulla 10.

Syömisen ilon kunniaksi julistamme lukijoillemme reseptikilpailun. Keräämme parhaita arkiruokareseptejänne ja julkaisemme niitä lehden tulevissa numeroissa. Lue lisää sivulta 21 ja kaiva parhaat reseptisi esiin!

Laura Manninen

 

Juttua ei ole vielä kommentoitu

Kirjoita kommentti